Gentle Action puhuttelee sankarillisiin yksilösuorituksiin taipuvaisia johtajia

David Peat: Gentle action: Bringing Creative Change to a Turbulent World (Pari Publishing 2008), 174 sivua.

”Gentle action” on vedessä kellumista muistuttava toimintatapa: ei näyttävää ja energiaa tuhlaavaa räpiköintiä, vaan minimaalisia liikkeitä veden virtauksia tunnustellen. David Peatin teesien uskoisi puhuttelevan sankarillisiin yksilösuorituksiin taipuvaisia johtajia.

Aiemmin fyysikkona toiminut David Peat johtaa perustamaansa Pari Center for New Learningia Toscanassa. Hänen ystäväpiiriinsä ovat kuuluneet niin Albert Einstein (1879–1955), filosofi Krishnamurti (1895–1986) kuin atomipommin kehittäjä Robert Oppenheimer (1904–1967). Peat oli pääpuhujana organisaatiodynamiikan ja konsultaatiotyön konferenssissa ”Yhteisöllinen muisti ja tietäminen” (26.–27.8.2011).

Peat kertoo esimerkein, miten hyvin tarkoituksin tehdyt ja tehokkaan tuntuiset ratkaisut tuottavat usein paradoksaalisia tuloksia. Havukka-ahon ajattelijan sanoin asiat ”vain huvikseen” tapahtuvat aivan toisin kuin on suunniteltu.

Organisaatioiden korjausliikkeet eivät usein vaikuta toivotulla tavalla, vaan vanha tilanne palautuu itsepintaisesti. Toisissa tilanteissa taas ”perhosen siivenisku Amazonin viidakossa saa aikaan hirmumyrskyn”, kuten kaaosteorian kehittäjän Edward Lorentzin väitetään sanoneen. Bifurkaatiopisteessä, jolloin systeemi on kaukana tasapainosta ja äärimmäisen herkkä kontekstille, pienetkin asiat voivat muuttaa systeemiä radikaalisti.

Rosa Louise Parks pidätettiin 1955 Alabamassa, koska ei ollut suostunut rotuerottelun säännöksiin. Seurasi valtava mielenosoitusaalto ja mustien kansalaisoikeusliikkeen nousu tunnetuin seurauksin. Kuitenkaan mitään vastaavaa ei tapahtunut, kun edellisenä vuonna Claudette Colvin sai samanlaisen kohtelun.

Hierarkkisen ja yksinkertaiseen kausaalioletukseen tukeutuvan organisaation on vaikea suorittaa tehtäväänsä, kun toiminnan kohde on monimutkainen systeemi. Systeemit paitsi muuttuvat myös säilyttävät aina jotakin, ne ajautuvat kaaokseen, mutta myös luovat uutta järjestäytymistä. Sosiaaliset systeemit säätelevät ja muuntelevat jatkuvasti myös omaa hierarkiaansa. Lontoota kukaan ei ole suunnitellut, mutta silti kaupunki toimii kokonaisuutena hyvin.

Kun johtaja näkee itsensä osana systeemiä, avautuu mahdollisuus vuoropuhelulle, jossa eri näkökulmat rikastavat toisiaan. Tärkeämpää kuin mitä-tietäminen on se, miten jokin tiedetään. Dualistinen joko–tai-ajattelu on vaihtumassa sekä–että-ajateluun.

Tunnettu esimerkki tehokkaalta vaikuttavasta mutta kontekstin ohittavasta ratkaisusta on Niilin ahvenen istuttaminen Victoriajärveen. Järven ekosysteemi on aikojen kuluessa kehittynyt omanlaisekseen. Kun uuden lajin istuttaminen ei nojautunut systeemin omaan kehitykseen vaan tuotiin ulkopuolelta, kansainvälinen kalanjalostusteollisuus hyötyi, mutta hyvinvoiva ja ekologisesti rikas järvi tuhoutui täysin ja alueen asukkaiden elinkeinot romahtivat (s. 54–55).

Johtajan ei tarvitse olla Niilin ahven omassa organisaatiossaan, kun hän näkee itsensä osana systeemiä ja hidastaa toimintaansa kuullakseen organisaationsa erilaisia ääniä. Peatin suosittelema toimintatapa on luova viivyttäminen (creative suspension), mikä ei tarkoita viivyttelyä, vaan tilanteen ja mahdollisuuksien kuuntelua.

Sanotaan, että historiaa tutkimalla voidaan estää samojen virheiden toistuminen. Paradoksaalisia tuloksia tuottaneista hankkeista voidaan ottaa oppia – jos niiden historia tunnetaan riittävästi. Harvoin kuitenkaan on tarjolla kokonaista, saati objektiivista historiaa, vaan erilaisia tiedon murusia ja vastakkaisia tulkintoja.

Yllä kuvattu Victoriajärven tuhoutuminen olisi voitu välttää kuuntelemalla niitä harvoja tutkijoita, jotka kykenivät ennakoimaan tilannetta. Parhaiten vahinko olisi vältetty keskustelemalla alueen asukkaiden kanssa ja toteuttamalla uudistuksia heidän kanssaan.

Peatin teesien uskoisi puhuttelevan sankarillisiin yksilösuorituksiin taipuvaisia johtajia ja auttavan heitä ottamaan paremmin huomioon, mitä organisaatiossa tapahtuu. Jos avautuvia mahdollisuuksia maltetaan kuunnella, huomio kiinnittyy pieniin asioihin suurten ja näyttävien hallintaan pyrkivien toimenpiteiden sijasta.

Kirjan kaunis graafinen asu tukee sisältöä hyvin.

Jussi Onnismaa

Jussi Onnismaa on työnohjaaja ja työnohjaajien kouluttaja, joka työskentelee Helsingin yliopiston Palmeniassa ja Kehityspiikki Oy:ssa. Häntä kiinnostaa työnohjauksen lisäksi dialogisuus, sosiaalinen muisti ja organisaatioihin liittyvät asiat ylipäätään. Vapaa-aikana hän on siirtolapuutarhuri.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€