Jos olisin Mooses

Mooses oli aikansa suuri muutosjohtaja. Jos sinä olisit Mooses, mitä tekisit tänään? Kirjoittaja rikkoisi rationaaliset rautahäkit, vapauttaisi johtajat kyseenalaistamaan johtamisen dogmeja ja panisi poliitikot, byrokraatit ja taloustieteilijät oppimaan lapsilta.

Pääsiäisen on sanottu juontuvan päästä-verbistä, luultavasti siksi, että sanat näyttävät samanlaisilta ja pääsiäiseen liittyy vapaaksi pääsemisen teema. Todennäköisempää kuitenkin on, että pääsiäinen on hepreankielen pascha-sanan suomalainen väännös. Juutalaista pascha-juhlaa vietetään kansan Egyptistä vapautumisen muistoksi.

Vapauttajan roolissa oli kankeapuheinen muutosjohtaja Mooses.

Vankeutta ja pakkoa

Tämän kielitaiteellisen tarkastelun jälkeen pääsen varsinaiseen kuvittelukysymykseeni. Mistä meidän pitäisi vapautua? Tai hieman irrotellen: millainen vapautus meidän pitäisi kokea, jotta sitä kannattaisi juhlia vielä satojen vuosien päästä?

Millaisessa Egyptin orjuudessa, Baabelin vankeudessa, pakkosiirtolaisuudessa tai ikitalvessa elämme? Mikä pakko ohjaa meitä?

Pakko on sitä, että ei ole vaihtoehtoja. Tai ei näe niitä. Yritysjohtajan retoriikan mukaan: ”Tälle päätökselle ei ollut vaihtoehtoja.” Tai arkielämän päätöksentekijän sanoin: ”Minun oli pakko tarttua siihen tilaisuuteen.” Tai yhteiskunnallista vaikuttajaa lainaten: ”Tämä politiikka on ainoa vaihtoehto.” Vaihtoehtoja ehkä olisi, mutta ajatustottumukset estävät näkemästä niitä.

Sitä paitsi ilmaus ”ainoa vaihtoehto” on hämäyskieltä. Ainoa vaihtoehto ei ole vaihtoehto ollenkaan.

Kuolema ei ole vaihtoehto, se on pakko. Pakkoa on, että elää keskellä annettuja olosuhteita. Mutta kaikki pakko ei oikeasti ole pakkoa. Pakoksi koettu voi olla vallitseva paradigma, jonka ulkopuolella on elämää, jonne meillä ei ole näkymää. Tai jos on, emme huomaa sitä.

Kultakuumetta ja kiimaa

Noin sata vuotta sitten Max Weber (1864-1920) puhui rationaalisuuden rautahäkistä. Modernit organisaatiot pyrkivät tehokkuuteen, normisuorituksiin ja suoritusten mittaamiseen. Toimintaa ohjaa uskomus siitä, että ihminen toimii rationaalisesti ja pyrkii johdonmukaisesti henkilökohtaisen hyödyn maksimoimiseen. Tärkeintä on kova työ, ei työn tuloksista nauttiminen. Weber arveli organisaatioiden ja johtamisen konemaistuvan.

Weber oli profeetta. Nyt koemme übermekanisoituneen johtamisen kultakuumetta, taloudellisen kilpailun kiimaa.

Elämismaailma ja systeemi elävät rinnakkaista elämää, kuvailee yhteiskuntateoreetikko Jürgen Habermas (1929-). Systeemi perustuu rahaan ja valtaan, eräänlaiseen arvovapaaseen järjestelmään, joka ei välttämättä ankkuroidu siihen, missä ihmiset oikeasti elävät, tuntevat, vuorovaikuttavat ja hankkivat toimeentulonsa.

Nämä rinnakkaiset maailmat eivät kohtaa toisiaan. Esimerkkejä voi etsiä vaikka firmojen yhtiökokousten keskusteluista, kansalaisten pompottamisesta luukulta luukulle, Brysselin säädösviidakosta tai tutkijoiden norsunluutorneista. Systeemi rules.

Kuri ilman iloa kuristaa

Jos olisin Mooses, havahduttaisin johtajat näkemään vankilansa. Vapauttaisin heidät kyseenalaistamaan jokaisen johtamiseen liitetyn dogmin. Esittäisin vaihtoehtoja, kuten että taloudellinen tulos ei synny pelkillä kovilla mittareilla, ihminen toimii usein (ehkä useimmiten) irrationaalisesti tai että kuri ilman iloa kuristaa. Sitten johdattaisin napisevat johtajat Luvattuun maahan, jota kuvaa luovuus, energia, into, työn mielekkyys ja pitkät työurat.

Jos olisin Mooses, panisin poliitikot, byrokraatit ja taloustieteilijät oppimaan lapsilta, joille maailma on avoin ja joiden mielikuvitusta eivät kahlitse rajoitukset ja epäonnistumisen pelko. Kertoisin heille, että tämä rakentamamme järjestelmä on historian oikusta syntynyt kuvio, joka voisi yhtä hyvin olla toisenkinlainen.

Jos olisin Mooses, yrittäisin saada itseni ja muut tavalliset ihmiset huomaamaan, että ajattelumme ja toimintamme perustuu enemmän tottumuksille kuin vapaalle harkinnalle.

Mooseksena tekisin kaiken tämän siitä yksinkertaisesta syystä, että vaihtoehdottomuus on maailman vaarallisin olotila. Ennemmin tai myöhemmin se johtaa tuhoon, niin kuin kävi dinosauruksille, jotka eivät kyenneet sopeutumaan muuttuneeseen ilmastoon, ja niin kuin on käynyt mahtaville valtakunnille, jotka tukehtuivat suuruuteensa.

Ei vaihtoehtoja – ei moraalia

Kansa oli melko tyytyväinen Egyptin orjuuteensa. Tilanteeseen oli totuttu. Oli tutut oltavat. Elämä oli kurjaa, mutta se oli tuttua kurjuutta. Muunlaista elämää ei osattu edes kuvitella. Mooseksen puheet olosuhteiden muuttamisesta kuitattiin huuhaaidealismina, joka ei tunnistanut realiteetteja. Vaihtoehdot olivat nollassa.

Vaihtoehto kuitenkin oli, irtiotto ja lähtö kohti tuntematonta uutta. Oliko tämän vaihtoehdon huomaamatta jättäminen sokeutta, typeryyttä vai moraalittomuutta? Mielestäni se oli kaikkea sitä.

Pakonomainen sitoutuminen yhteen totuuteen tai yhteen strategiaan on moraalisen toiminnan suurin vihollinen. Moraalinen toiminta on mahdollista vain sellaiselle, joka kykenee tekemään valintoja. Valinnat ovat mahdollisia, kun tunnistaa vaihtoehtoja. Ilman kykyä nähdä vaihtoehtoja ja tehdä valintoja niiden välillä olen kuin ilmaan ammuttu ohjus, joka maaliin iskiessään tekee tuhoisaa jälkeä.

Pitkä matka tai epälineaari yllätys

Mikä rikkoisi rationaalisuuden rautahäkkimme? Moosesta ei ole näköpiirissä, sillä potentiaaliset kandidaatit keskittyvät ajamaan omia etujaan. Tämän hetken Mooses voisi olla kymmenien ja satojen tuhansien ihmisten liittoutuma, joukko näkijöitä ja uudistajia, jotka tekevät pitkän ja vaivalloisen matkan kohti päämäärää, Luvattua maata.

Ensimmäinen pääsiäinen oli yllätys. Tapetun ja kuopatun miehen kerrottiin liikkuvan elävien kirjoissa. Siinä tilanteessa historia ei edennyt lineaarisesti, vaan tapahtumat saivat yllättävän käänteen.

Tämän hetken ylösnousemuskertomus voisi olla jokin yllättävä käänne, jota kukaan ei osaa suunnitella tai organisoida. Se voi olla kriisi, kuten luulen ja pelkään. Tai se voi olla taiteen, tieteen tai marginaaliliikkeen parissa kehkeytyvä oivallus. Pääsiäisen kunniaksi toivon jälkimmäistä.

Tapio Aaltonen

Kirjoittaja Tapio Aaltonen on teologi, konsultti- ja valmennusyritys Novetos Oyn perustaja ja Boardman Oyn partneri. Hän toimii valmentajana, coachina ja luennoitsijana, eritysalueenaan johtajuus, arvot ja etiikka. Hän on Pro Oeconomia -palkittu kirjailija, jonka viimeisin teos on ”Johda ihmistä – Teologiaa johtajille” (Talentum, 2011).

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€