Buffet-nuoriso: kaikkimullehetinyt-sukupolvi

BuffetNuoriso on pilalla. Sen tiesi aikoinaan jo Aristoteles, eivätkä asiat ole siitä miksikään muuttuneet. Jokainen nuorisosukupolvi vain on pilalla eri tavalla kuin edeltäjänsä. Nykynuorison kuolemansynti on kaikkimullehetinyt-asenne.

Noin ainakin, jos vanhempia ikäluokkia kuuntelee. Analyysi kaikkimullehetinyt-asenteesta menee kuitenkin vain vähän sinne päin.

Nyt työelämään astuvan oman sukupolveni ongelma ei nähdäkseni ole niinkään kaikkimullehetinyt-asenne, vaan elämän lähestyminen eräänlaisena buffettina. Tosta mä tykkään niin tota mä otan, tosta mä en tykkää ni sitä mä en todellakaan halua.

Elämän näkeminen buffettina on osasyy siihen, että jotkut työt leimataan paskaduuneiksi. Ikäviä hommia ei haluta tehdä, vaan heti pitäisi päästä toteuttamaan itseään ja laatimaan luovia strategioita, suunnittelemaan taloja, pyörittämään omaa ravintolaa. Toimistoassistentin, raksaduunarin tai tarjoilijan hommat eivät kelpaa. Liian yksinkertaista, liian ala-arvoista – tiedän olevani tuota parempi! En suostu!

Työn pitää tuntua mielekkäältä juuri nyt, ei vasta kymmenen vuoden päästä.

Sosiaaliseen mediaan yhdistettynä buffet-asenne aiheuttaa tyytymättömyyttä omaan elämään.

Kun someen laitetaan vain oman elämän huippukohdat (ks. tämä tutkimus), vaikuttaa siltä, että kaikki muut käyvät koko ajan ulkomaanmatkoilla eksoottisissa kohteissa, bilettävät jännittävissä paikoissa julkkisten kanssa ja ostavat koko ajan vähintään uusia taulutelkkareita jos ei luksusautoja. Miksei mulla oo, mun elämä on ihan paskaa.

Elämän tulisi olla jatkuvaa huippukohtien vuoristorataa. Vähempi ei riitä.

Nämä ovat kuitenkin reaktioita siihen, millainen maailma on: "It is not the strongest that survive, but the ones most responsive to change."

Muuntautumiskyky ja sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin ovat ne taidot, joilla menestyy. Kun nyky-Suomessa maisteri on entisajan ylioppilas ja raaka-aineen hinnanmuutos Kiinassa voi aiheuttaa satojen henkilöiden irtisanomiset Suomessa, ketteryys on valttia.

Ei yksinkertaisesti ole aikaa jäädä tuleen makaamaan.

Jos tahtoo edes ripauksen menestystä, on pakko olla nopeampi kuin muut. Ja kun sopivia työnhakijoita on kymmeniä, ei ole ihmekään, ettei "huonoja duuneja" tahdota ottaa vastaan, kun yksikin merkintä CV:ssä "paskaduunista" voi olla työnantajalle merkki siitä, ettei henkilöä kannata palkata. Jonossahan on aina seuraava.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että maailma olisi muuttunut huonommaksi tai pahemmaksi. Tuskin työnantajatkaan kiusallaan palkkaavat niitä henkilöitä, joita pitävät parhaina työntekijöinä. Niin toimii kuka tahansa järkevä työnantaja. Niin tekisin varmasti itsekin.

Muuttunut maailma edellyttää muuttuneita toimintatapoja. Mutta tarkoittaako se, että ihmisten tulee olla onnettomia?

Ei tarkoita. Onnellisuus on opittu asenne. Sitä voi oppia.

Elämää ei voi lähestyä jatkuvien huippukohtien vuoristoratana, sillä se ei ole sitä. Vuoristorataa on turha odottaa, koska sitä ei ole eikä tule. Se on harha.

Se ei myöskään tarkoita, että elämään ei mahtuisi ulkomaanmatkoja, biletystä jännittävien ihmisten kanssa tai uusia taulutelkkareita. Eikä sosiaalinen media mikään paha asia ole: se on tapa pitää yhteyttä ja auttaa näkemään uusia mahdollisuuksia.

Suuri osa ihmiselämästä on ihan tavallista arkea – ei siis huippukohtien vuoristorataa. Jo tästä syystä arkeen kannattaa olla tyytyväinen.

Jo sen ymmärtäminen, että aina lautaselleen ei saa juuri sitä mitä tahtoo, on avain onnellisempaan elämään. Parempaa kannattaa toki tavoitella, mutta omaa onnellisuuttaan ei kannata jättää vain sen varaan. Sen paremman tulee olla bonus, ei onnellisuuden edellytys.

Nuorten kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä, onko omissa asenteissa jotain korjattavaa, jos onnellisuus on todellakin kiinni uudesta taulutelkkarista ja loistosuoritusten sarjasta.

Samalla voidaan kuitenkin kysyä, kuka on rakentanut buffet-asenteeseen johtavan maailman. Eivät ainakaan nykypäivän nuoret. Valta maailman muovaamiseen on nimittäin ollut aivan muilla ihmisillä kuin niillä, jotka nyt astuvat työelämään.

Kun nuoria syyllistää kaikkimullehetinyt-asenteesta, kannattaa myös itse katsoa peiliin ja miettiä, onko kenties osasyyllinen siihen.

Artikkelin kuva Mike Fleming @ Flickr. Creative Commons BY 2.0  -lisensöity.

Jussi Kari

Kirjoittaja Jussi Kari on lakimies, joka harrastaa tietokonepelejä, japanilaisia piirrettyjä sekä sarjakuvia. Kari on yksi Kehittyvien conien Suomi ry:n perustajista ja toiminut Desucon-tapahtuman pääjärjestäjänä. Sen lisäksi hän tykkää kuuteista.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€