Tässä artikkelissa tarkastellaan rohkeuden hyvettä. Mitä se on? Mitä se ei ole? Mikä on rohkeuden ydin–pelottomuus vaiko kestävyys?

Hyvejohtajuuden pääteesit ovat yksinkertaisia: (1) Johtajuudessa on ensisijaisesti kyse ihmisen luonteesta. (2) Luonne (character) ei ole sama asia kuin temperamentti (temperament), joka on synnynnäinen. Luonne muodostuu hyveistä, toisin sanoen hyvistä taipumuksista tai tottumuksista. (3) Koska hyveitä voidaan vahvistaa harjoittamalla, luonnetta voidaan vahvistaa.

Tämä luonteen vahvistaminen hyveiden avulla on hyvejohtajuuden ydin. Se on todellisen johtajuuden haaste — ja vahvuus.

Hyveitä on monenlaisia. Johtajuudelle tärkeitä hyveitä on suurisieluisuus ja nöyryys. Lisäksi neljä päähyvettä, joihin kaikki muut hyveet nojaavat tavalla tai toisella, ovat käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja itsehillintä/kohtuullisuus. Tässä artikkelissa tarkastellaan lyhyesti rohkeuden hyvettä.

Mitä rohkeus ei ole? Mitä rohkeus on? Mikä on rohkeuden ydin?

Mitä rohkeus ei ole?

Rohkeus ei ole pelottomuutta.

Elämäntapafilosofi Mika Häkkinen on sanonut, ettei suomalainen sisu ole sitä, että kiipeää puuhun ja hyppää sieltä alas. Tämä olisi typeryyttä. Samoin voimme todeta, ettei rohkeus ole sitä, ettei pelkää. Pelottomuus voi olla merkki siitä, että ihmisellä on vääristynyt todellisuudenkäsitys — tämä kertoisi toisen hyveen, viisauden, puuttumisesta.

Hyveellä on aina vastaparinsa, paheensa. Itse asiassa, koska hyve on keskitie, sillä on kaksi vastakohtaa, molempien äärilaitojen vääristymät. Tai paremmin: koska hyve on voiman kulminaatiopiste, eräänlainen “huippu”, sen reunat lipsuvat alas laaksoihin, paheisiin. Rohkeuden suhteen puhutaan toisaalta pelkuruudesta ja toisaalta uhkarohkeudesta (edellinen esimerkki “pelottomuudesta”).

Mitä rohkeus on?

Rohkeus on oikeiden asioiden tekemistä pelosta huolimatta.

Rohkeutta ei siis voida erottaa hyvyydestä. Väärän tai pahan asian tekeminen “rohkeasti”, ei ole rohkeutta, vaan todellista pelkuruutta. Johtaja, joka “uskaltaa” sanoa työntekijöilleen: “Täällä ei sitten kotiasioista puhuta”, ei ole rohkea. Työntekijä, joka “uskaltaa” levittää pomostaan perättömiä huhuja potkujensakin uhalla, ei ole rohkea. Rohkeus ei ole asian X:n tekemistä pelosta huolimatta; rohkeus on oikean asian tekemistä pelosta huolimatta.

Rohkeus on pelkojen oikeaa järjestystä.

Kuten todettiin, rohkeus ei ole pelottomuutta. Kun ihminen tekee oikein pelosta huolimatta, hän ei ole peloton, vaan hän pelkää jotain tärkeämpää. Hän pelkää enemmän sitä, että tekisi väärin tai sitä, että jättäisi tekemättä sen, minkä tietää oikeaksi.

Hän pelkää vähemmän niitä mahdollisia sanktioita, jotka seuraavat oikean ja hyvän asian tekemisestä tai vääryydestä kieltäytymisestä.

Työntekijä pelkää vähemmän sitä, että kollegat pilkkaisivat häntä hänen jättäytyessä pois pomon pilkkaamisesta. Johtaja pelkää enemmän edesauttavansa vahingollisen kaksoiselämäkulttuurin lujittumista Suomessa, joten hän ei aseta ilmastointia keinotekoiselle ja epäinhimilliselle “pidä kotiasiat itselläsi” -asetukselle. Samoin hän ei petä puolisoaan, koska hän pelkää enemmän tämän loukkaamista ja avioliittonsa ja perheensä tuhoamista kuin oman egonsa pönkittämismahdollisuuksien tai “uuden rakkauden” menettämistä.

Tätä taustaa vasten käsite “Jumalan pelosta” saa aivan uuden, mutta samalla todellisen ja alkuperäisen merkityksensä. Kyse on suuresta rakkaudesta.

Mikä on rohkeuden ydin?

Rohkeuden ydin on kestävyys.

Kuten Havard kirjoittaa: “Kestävyys ei ole passiivisuutta, sillä se edellyttää lujan ja proaktiivisen mielen. Kestävyydessä paljastuu ihmisen syvin ja hiljaisin vahvuus. Sotilaalle voi olla vaikeampaa sinnitellä kylmässä ja kosteassa poterossa kuin syöksyä luotisateeseen aseet paukkuen. Kestävyys merkitsee johtajille omantunnon lahjomattomuutta myös vaikeina aikoina.” (Virtuous Leadership 2007, s. 71-72.)

Jokainen voi itse pohtia, miten hänen tulisi olla rohkea omassa kokonaisvaltaisessa elämässään (kotona ja työpaikalla) — muistaen, että rohkeus on (1) oikeiden asioiden tekemistä pelosta huolimatta, (2) pelkojen oikeaa järjestystä ja (3) kestävyyttä.

Lisää aiheesta:

• Hyve-etiikka vs. “sääntöetiikka”
• Managerointi vs. johtajuus
• Tanja Karpela ja kaula-aukkorohkeus vs. rohkeus