Keski-Maan naisten kasvukivuista

J.R.R. Tolkienin nykyklassikon naishahmot edustavat kahta hyvin erilaista johtajatyyppiä: on urotekoihin mielivä Éowyn ja traaginen Galadriel. Tolkienin naisjohtajia tuntuu vaivaavan uskon ja muutoksen halun puute. Molemmat kuitenkin kamppailevat kohti syvempää itsetuntemusta.

J.R.R. Tolkien (1892-1973) on sanonut, että kaikissa kertomuksissa on heijastumaa todellisuudesta. Niinpä hänen tunnetuinta teostaan – Tarua sormusten herrasta – voidaan lähestyä vakavasti otettavana ihmisyyden kuvastimena.

Taru sormusten herrasta kertoo pikkuruisesta hobitista, joka valikoituu saattueineen viemään kertomuksen paholaisen Sauronin takoman valtasormuksen tuhottavaksi. Jos Sauron vielä saa sormuksen käsiinsä, joutuu Keski-Maa hänen pahan valtansa alle.

Kirja on kertomus matkasta, ystävyydestä, rohkeudesta ja ennen kaikkea siitä, kuinka hyvä lopulta voittaa. Toivoa ei saa koskaan heittää, sillä kaikkein synkimmälläkin hetkellä armolla saattaa olla vielä osansa tapahtumien kulussa.

Kahden naisen muutos

Viime keväänä päätin viedä TSH-faniuteni uudelle tasolle ja tarkastella lempikirjaani akateemisten linssien lävitse. Keskityin erityisesti kirjan naishahmoihin. Sain huomata, ettei kumpikaan siinä esiintyvistä naisjohtajista pysy muuttumattomana läpi kertomuksen.

Vuosia sitten lukiessani ensi kertaa Tarua sormusten herrasta, uhmakas soturineito Éowyn oli ehdoton lempihahmoni. Samastuin häneen voimakkaasti: näin itseni mieluusti ratsastamassa hiukset hulmuten niittyjä pitkin ja miekka ojennettuna tuulta halkomaan.

Ylväs haltiavaltiatar Galadriel ei puolestaan tehnyt juurikaan vaikutusta ensilukemalta statistiselta tuntuvassa roolissaan. Kun teoksen ensimmäiseen osaan pohjaava elokuva julkaistiin, oli mielikuvani Galadrielista pilalla. Roolia tähdittävä näyttelijä ei ollut edes kuvittelemani Galadrielin näköinen!

Éowynin henkinen myllerrys on yksi tarinan merkittävimpiä, ja Galadrielin mielenlujuutta koetellaan kovemmin kuin koskaan aiemmin. Molemmat joutuvat kasvokkain itsensä kanssa. Miten he siitä selviytyvät?

Traaginen Galadriel, urotekoihin mielivä Éowyn

Alkujaan Tolkien muotoili Galadrielin kohtalosta hieman traagisen. Kansansa kapinallisena Galadrielilta oli aiemmin kielletty pääsy takaisin kotimaansa Valinorin kuolemattomille maille. Valinorissa haltiat saattoivat elää rauhassa, tämän maailman murheiden ulottumattomissa.

Galadriel haluaisi palata kotiseudulleen, mutta epäilee pääsynsä olevan edelleen estetty. Keski-Maan lopullisesta kohtalosta riippumatta hän pelkää kansansa vähenevän ja taantuvan lopulta olemattomiin. Ajatus kotiinpaluusta on jo kauan sitten haalennut toive.

Häikäisevän kaunis ja viisas Galadriel hallitsee Lothlórienia, haltioiden maata, puolisonsa kanssa. Pariskunnan luonnehditaan olevan hallitsijoina tasavertaisia, mutta käytännössä Galadriel ottaa johtajan roolin sormussaattueen levähtäessä heidän luonaan.

Éowyn on puolestaan Rohanin ratsukansan keskellä kasvanut nuori nainen. Hän on huolehtinut jo kauan sairaasta sedästään, Rohanin kuninkaasta. Éowyn rakastaa setäänsä, mutta kokee olevansa vangittuna rooliinsa hoivaajana ja siten naisena. Hänen mielensä halajaa sinne, missä hän luulee kaiken oleellisen tapahtuvan: taistelun tuoksinan ytimeen.

Alussa Éowyn ei ole varsinaisessa johtoasemassa, vaikka onkin läheisessä suhteessa kuninkaaseen. Hän on syntynyt naiseksi, mikä estää häntä osallistumasta taisteluihin ja evää mahdollisuuden urotekoihin.

Vaikka Éowyn että Galadriel edustavat ihmisenä ja haltiana ihmisyyden eri puolia, heissä on paljon samaa: molemmat peilaavat itseään muiden kautta. Muut näkevät, että Éowyn ei ole vielä kasvanut täyteen henkiseen mittaansa. Galadriel sen sijaan on huolissaan muista ja vähättelee viisautensa merkitystä epäonnistumisen pelossa.

Tolkienin naisjohtajia tuntuu vaivaavan uskon ja muutoksen halun puute.

Kun muiden tunnustus uupuu

Éowynille johtajan osa lankeaa tämän pyytämättä. Kuninkaan ja muun miesväen on lähdettävä sotaan, jolloin Éowyniä pyydetään huolehtimaan kansastaan. Johtaminen kelpaisi, kunhan se on menestyksekästä ja näkyvää.

Éowyn ei ole ymmärtänyt, ettei menestystä saisi tavoitella vain sen itsensä vuoksi. Sen kuuluu tulla oikeamielisen ja innokkaan toiminnan sivutuotteena. Olisihan Éowynilläkin kansansa kaitsijana tärkeä rooli; jonkun pitää huolehtia alamaisista silloin, kun kuningas on poissa.

Éowyn osaa käsitellä miekkaa, muttei taidoistaan huolimatta kelpaa taistelukentille. Hän ahdistuu käsityksestä, jonka mukaan naisen – myös naisjohtajan – paikka on ensisijaisesti kotona. Éowyn pelkää eniten häkkiä – että kaikki mahdollisuudet merkittäviin tekoihin valuvat sormien välistä olemattomiin.

Éowyn viitannee sankaritekoihin, joissa vain Keski-Maan miehet useimmiten ansioituvat. Ympäröivä patriarkaalinen kulttuuri arvostaa erityisesti miehisiä saavutuksia, vaan samalla tavoin vähättelee naisten osuutta myös Éowyn itse. Hän ei ole se muutos, jonka toivoo muissa näkevän.

Éowyn kaipaa selkeästi rohkaisua ja muiden hyväksyntää sille, mikä hän kokee olevansa. Harmikseen Éowyn jää vaille kaipaamaansa tunnustusta voimakkaana ja merkityksellisenä soturi(naise)na.

Kertomuksessa on merkkejä siitä, ettei taistelijan luonto olekaan Éowynille se kaikkein ominaisin. Hän on herkkä ja melankolisuuteen taipuvainen.

Jos omiin mahdollisuuksiinsa ei usko, ne jäävät käyttämättä

Galadrielin tapauksessa johtamista ei kyseenalaisteta, eikä se ole sidoksissa naiseuteen. Galadrielin vaikeus ei olekaan identiteetin rajaaminen vaan luovuttamisen halu. Hän ei usko omiin mahdollisuuksiinsa päästä kaipaamaansa kotiin. Tämä tekee hänestä passiivisen, jopa välinpitämättömän. Kun saattue kohtaa Galadrielin ensimmäistä kertaa, hän tekeytyy neuvottomaksi.

”En anna teille neuvoja, en sano: tehkää näin tai tehkää noin. Sillä en voi auttaa tekemisissä tai suunnittelemisessa, en tämän tahi tuon suunnan valitsemisessa; vaan ainoastaan siinä että tiedän mitä on ollut ja mitä on ja osan tulevastakin.”

Todellisuudessa Galadriel, jos kuka, osaisi antaa viisaita neuvoja saattueelle: hänellä on nimittäin ainutlaatuinen ennaltanäkemisen lahja! Toisaalta se ei ole erehtymätön. Entä jos hän ohjaisi saattueen harhaan? Galadriel haluaa vältellä syyllisyydentuntoa, joka seuraisi saattueen pettymyksestä.

Epäonnistumisen pelon vallassa voi viisaskin olla neuvoton.

Keski-Maan naisten kasvupotentiaali

Kertomuksen naisjohtajissa on kuitenkin paljon potentiaalia kehittyä niin persoonina kuin hyvejohtajinakin. Heille yhteisiä hyveitä on muun muassa empatia eli kyky asettua muiden asemaan ja nähdä heikkoina pidettyjen piilevät vahvuudet.

Haltioiden ja kääpiöiden väliset suhteet ovat tulehtuneet vanhojen poliittisten kaunojen vuoksi. Näin ollen saattueeseen kuuluva kääpiö ei ole toivottu vieras Lothlórienin haltiavaltakunnassa. Galadriel tekee rohkean rauhanteon toivottaessaan hänet tervetulleeksi. Hän tietää jo saattuetta tapaamatta, kuka kukin on.

Galadriel on tarpeeksi rohkea toimiakseen oman moraalituntonsa ohjaamana jopa silloin, kun muu haltiakansa on eri mieltä. Hän tekee ensimmäisen liikkeen haltioiden ja kääpiöiden välisten suhteiden elvyttämiseksi.

Myös Éowynin silmät näkevät sinne, minne muiden eivät. Hän on ystävystynyt Merri-hobitin kanssa, jolla on pienestä koostaan huolimatta kova halu tehdä oma osuutensa taistelussa pahaa vastaan. Éowyn arvostaa Merrissä erityisesti hyvää tahtoa, jota ei sovi heittää hukkaan.

Hän löytää Merristä myös samastumisen kohteen: kumpainenkin kärsii syrjimisestä ja kelpaamattomuuden tunteesta. Näin Éowyn auttaa Merriä löytämään merkityksensä antamalla tälle sijaa silloin, kun muut ovat kääntäneet selkänsä.

Haasteiden myötä syvempään itsetuntemukseen

Sanotaan, että elämässämme ovat läsnä juuri ne vaikeudet, joita sillä hetkellä tarvitsemme kasvaaksemme. Tyyntä ei ole loputtomiin kenelläkään – kaikki saavat osansa. Temppu onkin siinä, että oppii kohtaamaan haasteensa ja näkemään vaihtoehtoja niiden ratkaisemiseksi.

Éowyn kokee passiivisen, huolta pitävän johtajan roolin kammoksuttavana ja kohtaa juuri tämän eniten pelkäämänsä asian. Hän pyytää useasti saattueelta mahdollisuutta liittyä joukkoon, mutta ei saa sitä. Tällöin kovan kuoren alta paljastuu herkkyyttä. Éowynille on musertavaa hyväksyä kohtalonsa jäävänä osapuolena.

Myös Galadrielia koetellaan, jotta hän vahvistuisi entisestään. Galadriel on pohtinut kauhunsekaisesti, kuinka kävisi, jos valtasormus ajautuisi hänen ulottuviinsa. Galadriel joutuu kohtaamaan pelkonsa, kun sormuksen kantaja tarjoaa sitä hänelle.

Galadriel kuitenkin osoittaa teräksistä mielenlujuutta kieltäytymällä himonsa kohteesta. Sormus toisi voimaa ja valtteja vallankäyttöön, mutta Galadriel tiedostaa absoluuttisen vallan turmelevan vaikutuksen. Hän välittää johdettavistaan ja luopuu vääränlaisesta kunnianhimostaan.

Kotiinpaluu tuntuu jälleen mahdolliselta:

”Minä selviydyin koetuksesta. Menen länteen ja pysyn Galadrielina” 

Rakkaus avaa silmät

Kertomuksen loppupuolella Éowyn pukeutuu miessoturiksi, ratsastaa muiden tietämättä taisteluun – tekee siinä erään merkittävän liikkeen – ja lopulta haavoittuu pahoin. Ollessaan taistelun jäljiltä parannettavana, hän kohtaa sotakapteeni Faramirin.

Tämä näkee Éowynin sisimpään: hän on rohkea ja voimakas, mutta myös kaunis herkässä surumielisyydessään. Rakastunut Faramir saa Éowynin ymmärtämään, ettei itsensä kovettaminen ole tarpeellista.

”ja katso! varjo on väistynyt! Enää en ole aseneito, enää en kilpaile Suurten Ratsastajien kanssa, enää en iloitse yksin surmanlauluista.”

Éowyn löytää lopulta paikkansa, koska hän rohkenee tarkastelemaan elämää uudesta kulmasta. Maineteot ja kunnianmetsästys eivät olekaan aivan sitä, mitä hän haluaa ensiarvoisesti tavoitella. Éowyn näkee elämässä viimein jotain muuta arvokasta: hän päättää alkaa parantajaksi ja rakastaa kaikkea, mikä saa kasvaa vapaana.

Kirjoitukseni alussa kerroin pintapuolisesta suhtautumisestani kertomuksen harvinaisiin naisjohtajiin. Heitä lähemmin tarkasteltuani kuvani molemmista on syventynyt. Samastun edelleen vahvasti Éowyniin, mutta toivoisin luonteeseeni myös ripauksen Galadrielmaista ihmislähtöistä rauhanlähettilästä.

Vielä vuosien jälkeen Taru sormusten herrasta pitää edelleen lempikertomusteni kärkipaikkaa. Samalla se tarjoaa avaimen itsetutkiskeluun.

Terhi Hannola

Terhi Hannola on teologian maisteriksi opiskeleva elämäntapapohdiskelija. Muutoin hän ainakin nostaa rautaa tai uppoutuu kirjojen ja elokuvien maailmaan. Parasta Terhin elämässä on mm. veljentyttö Fia.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€