Ajatuksia puhevallasta ja sen salaisuudesta

Mitä on puhevalta? Kenellä se on? Miten sitä voi kehittää?

Luettuani kuluneen kesän aikana Juhana Torkin kirjan Puhevalta: Kuinka kuulijat vakuutetaan (Otava 2007) ja Sami Miettisen ja Juhana Torkin yhdessä kirjoittaman kirjan Neuvotteluvalta: Miten tulen huippuneuvottelijaksi (WSOY 2008) alkoi aihe jälleen kerran kiinnostaa.

Olenhan hankkinut leivän kuusihenkiselle perheelleni lähes 40-vuotisen työurani ajan juuri puhumalla.

Esimerkkejä puhevallasta

Kun neuvonantajat varoittivat diktaattori Josif Stalinia, että paavi voi loukkaantua hänen toimiinsa, Stalin kysyi neuvonantajiltaan: ”Kuinka monta divisioonaa paavilla on?”

Stalinin käsitys vallasta oli vahvasti materialistinen.

Väitetään, että puolalainen paavi Johannes Paavali II (paavina 1978-2005) kaatoi kommunismin. Vastoin Neuvostoliiton ukaasia, paavi vieraili kotimaassaan Puolassa vuonna 1979 ja tapasi Solidaarisuusliikkeen johtaja Lech Walesan. Myöhemmin Puolan presidenttinä Walesa totesi, että juuri paavi – puheellaan – antoi kansalle rohkeuden sortohallinnon vastustamiseen.

Myös Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov tunnusti, että paavi Johannes Paavali II:lla oli suuri merkitys kommunismin kaatumisessa. Paavius on edelleen mahtitekijä maailmassa, johtaahan nykyinenkin paavi yli miljardin ihmisen Katolista kirkkoa.

Sen sijaan Stalinia ja hänen imperiumiaan ei enää ole.

Jeesus Nasaretilainen kuului aikanaan alhaiseen sosiaaliluokkaan. Hänellä ei ollut rahaa, eikä divisioonia, mutta on kiistaton tosiasia, että hänen vaikutuksensa maailman historiaan on ollut suunnaton. Matteuksen evankeliumissa todetaan Jeesuksen vuorisaarnan kuulijoiden ihmetelleen: ”Hän puhui niin kuin se, jolla on valta, eikä niinkuin kirjanoppineet.”

Winston Churchill on todennut: ”Kaikista ihmiselle annetuista lahjoista on puhetaito kaikkein arvokkain. Kenellä se on, hän on suurta kuningasta mahtavampi. Hän on itsenäinen voima maailmassa. Puolueensa hylkäämänä, ystäviensä pettämänä, virastaan erotettuna hän on yhä pelottava mahti, jos hänellä on tämä voima käsissään.”

Puhevalta hyvässä ja pahassa

Puhevalta on läsnä kaikkialla, mutta aivan erityisesti niissä tilanteissa, joissa kuulijakunta on luovuttanut huomionsa puhujalle. Mitä taitavampi puhuja, sitä suurempi on hänen vaikutusvaltansa – ja toivottavasti vastuuntuntonsa.

Puhetaito on nimittäin kaksiteräinen miekka. Puhuja voi käyttää puhevaltaansa hyvään ja pahaan. Välttääkseen pahan hänellä tulee olla hyvää itsetuntemusta ja ihmistuntemusta sekä hyveelliseksi harjaantunut luonne.

Hyvä itsetuntemus ja ihmistuntemus kehittyy, kun puhuja saa tietoisesti olla kosketuksessa omiin tunteisiinsa. Tähän jo jokainen lapsi tarvitsee ehdoitta rakastavaa vanhemmuutta, sillä muutoin hän ei saa tilaa tunteiden kokemiseen ja ilmaisuun vaan joutuu torjumaan kielteisiä tunteitaan. Tämä puolestaan estää aidon itsetuntemuksen kehittymistä, koska kielteiset tunteet vaikuttavat torjuttuina ihmiseen voimakkaammin kuin tiedostettuna.

Ilman itsetuntemusta ihmisellä ei ole riittävän realistista näkemystä omista ennakkoluuloistaan ja niiden vääristävistä vaikutuksista ajatteluunsa ja toimiinsa.

Realistinen ihmiskäsitys on siis keskeinen edellytys puhujan luonteen kasvulle ja siten puhevaltaan hyvän edistämiseksi.

Puhevallan kehittäminen

Edellä kirjoittamani tulee eri tavoin esiin puhe- ja esitystaidon valmennuksissa. Puheen pitämiseen kohdistuva vääränlainen jännittäminen jäykistää puhujan, jolloin jännittäminen ei muodostu puhujan käyttövoimaksi. Puhetta häiritsevät puheen epäpuhtaudet (ääh, ööh, eiku, tota niinku) ja esiintymistä hankkaloittavat maneerit.

Puhe- ja esitystaitovalmennukset ovatkin oivallisia itsensä voittamisen tapahtumia ja samalla puhujan itsetuntemuksen ja itsetunnon kehittäjiä. Kun puhuja alkaa hallita ramppikuumettaan ja pääsee elävään kosketukseen kuulijakuntansa kanssa, pinnalliset puheen epäpuhtaudet ja maneerit häviävät ja esiin nousee puhuja, joka kykenee tuomaan kuulijoidensa eteen enemmän kuin vain päänsä (ajatuksensa).

Harjoittelun myötä tulee esiin elävä persoona eleineen, ilmeneen, katsetontakteineen, äänen sävyineen, väreineen, painotuksineen. Tällöin puhujalla on käytössään myös elävä kieli.

Salaisuus tähän on uskallus tuntea niitä tunteita, joita puhujan sanomaan kätkeytyy.

Hyvä puhe on tavoitteellista toimintaa

Tämän hahmottamiseen eivät riitä puhujan itsetuntemus ja omat pyrkimykset. Puhujan tulee tuntea myös kuulijakuntaansa ja heidän olosuhdeasioitaan, arvostuksiaan, ennakkoasenteitaan ja odotuksia puhujaa ja hänen asiaansa kohtaan.

Kun puhuja tiedostaa tavoitteensa ja on riittävän realististinen sen asettamisessa, hänen on paljon helpompi valmistautua ja rakentaa puheensa mitä-puoli. Mitä sanon? Missä järjestyksessä sanon? Kuinka herätän kuulijoiden mielenkiinnon ja luon myönteisen ilmapiirin?

Mitä paremmin puhuja on tehnyt ennakkovalmistautumisen, sitä vähemmän puheen mitä-puoli vaatii itse puhetilanteessa puhujan psyykkistä energiaa. Puhujan on silloin helpompi siirtää energiansa puheen miten-puolelle, eli elävään yhteyteen kuulijoiden kanssa.

Teuvo Toivanen

Teuvo Toivanen oli Lääketehdas Orionin Oyj:n palveluksessa markkinoinnissa 15 vuotta ja Mercuri International Oy:n seniorikonsulttina ja työnohjaajana 17 vuotta. Nyt eläkeläisenä hän on toiminut Iso Kirja -opiston johtajuuskouluttajana 11 vuotta ja pastoreiden työnohjaajana, sekä Työturvallisuuskeskuksen auktorisoimana Työhyvinvointikorttikouluttajana. Hänellä on vaimo (aviossa 40 vuotta) ja neljä aikuista tytärtä. Teuvo pitää haasteenaan ihmiseksi kasvamista, sillä ihmiseksi ei vain synnytä, vaan myös kasvetaan. ”Hedelmistään puukin tunnetaan.”

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€