| 27.7.2009 |
Kuolema tuli työpaikalle
Työskentelen suhteellisen pienessä yrityksessä. Alle sadan hengen porukasta kaikki tuntevat toisensa, ovat työkavereita keskenään — ainakin jollain tasolla. Siispä jonkun menehtyminen, erityisesti äkillinen sellainen, vaikuttaa poikkeuksetta kaikkiin. Suomessa kuolee liikenneonnettomuuksissa vuosittain vajaa 400 henkilöä. Suomi herää uuteen päivään ja ihmiset lähtevät töihin. Yksi henkilö kuolee tuona päivänä. Tilastot sellaisenaan eivät kuitenkaan kosketa, vaikka olisivat rankempiakin. Paitsi, kun joku samasta huoneesta on osallisena näihin tilastoihin. Kuten nyt. Kuolema pitää käsitellä ja suomalaiseen mielenlaatuun sopivat muodollisuudet ja tavat paremmin kuin puhuminen. Mutta myös puhuminen on välttämätöntä. Tapoja tehdä tärkeää surutyötä*
Linkeissä lisää ajatuksia ja tapoja. Johtajan haaste Johtajalle kuolema on taas uusi haaste, joka viimeistään osoittaa että johtaminen on ihmisten kohtaamista. Johtajuus on muiden tukemista — sitä että johtajalla on voimaa, josta muut voivat ammentaa. Johtajuus on myös oman itsensä tukemista: muiden ammentava voima on ensin saatava jostain. Elämä kuitenkin jatkuu. Työt jatkuvat. Ja tässä kontekstissa surutyö tehdään, ja se on tehtävä, vaikka helppoa se ei ole. Onko pakko olla niin, että vasta kuolema saa meidät (jälleen) ymmärtämään elämän arvon. Onko jonkun pakko kuolla, että muut voivat elää? * Lähteet
Kokemuksia työkaverin kuolemasta:
 Lisää aiheesta:Yksi kommentti kirjoitukseen “Kuolema tuli työpaikalle”Kommentoi |
Sähköposti esimieheltä otsikolla “Surullisia uutisia” ei innosta avaamaan. Luen viestin ja epäusko iskee päälle. Luen uudestaan, epäusko vaihtuu sanattomuudeksi. Luen vielä kolmannen kerran. Uutiset olivat otsikkonsa mukaisia.Hyvejohtajuus Facebookissa — Ryhd(istäyd)y faniksi!
Tilaa artikkelit
Viimeisin artikkeli
Viimeisin vieraskynä
Viimeisin linkki
© 2010 Providentia Oy: johtamiskoulutus. Lue myös johtamisen vinkit: johtaminen.org. Havardin johtajuus-kirja on luettavissa osoitteessa hyvejohtajuuskirja.fi.
Moi kulta!
Mä en saanu proofreadata (oikolukea) tätä artikkelia! Mä teen sen mielelläni, jatkoa ajatellen. Tuolla sä käyt pojan kanssa läpi sen leluja ja voisin yhtä hyvin sanoa asiani ääneen, mutta tällä kertaa lähestyn sua tavalla mikä on sulle toisinaan mieluisampi. Sitä paitsi, teil on “bonding moment” menossa, enkä halua keskeyttää. Kiitos kun jaksat yrittää tehdä haluttoman pojan kanssa yhteistyötä, että saadaan järjestystä roinaan!
Kun kerroit teidän työpaikalla olleen miehen kuolleen en huomannut/aistinut, että se vaikutti sinuun niin paljon. Anteeksi, etten ymmärtänyt olla myötätuntoisempi!