Vapaa pudotus – ja kuinka siitä selvitään hengissä

Upea vuoristovaellus oli jo edennyt pitkälle, jälleen yksi korkea huippu häämötti edessä. Katse auringossa, ei kohti maata ja kivikoita. Yllättäen polun reuna sortui jalan alla.

Horjahdin ja putosin jyrkänteen reunalta tyhjyyteen. Kauhu.

Olen saapunut loisteliaaseen hotelliin. Rakennus on korkea, kymmenen kerrosta. Astun hissiin, joka lähtee ylöspäin. Mutta kymmenennen kerroksen kohdalla hissi ei pysähdykään, vaan jatkaa yhä ylöspäin. Tiedän, että rakennuksen katto on ohitettu, hissi jatkaa. Sen täytyy olla rikki. Se on tyhjän päällä taivaalla, ymmärrän. Kauhu.

Matkustan lapseni kanssa bussissa, joka ajaa moottoritietä. Yhtäkkiä bussi lähtee heittelehtimään ja ohjautuu ulos tieltä, näen edessä vain puita ja kalliota, vauhti on yhtä kova kuin äsken tiellä. Kauhu.

Siinä muutamia symbolisia unia viime viikoilta, kun syksy toi tullessaan vielä yhden kertoimen verran lisää arvaamattomuutta yritysmaailmaan.

Meidät on opetettu siihen, että pidetään katse ylös ja eteenpäin, ei saa lannistua. Kun esteitä tulee eteen, kuuluu toimia rohkeasti. Investoidaan kasvuun, johdetaan yläriviä. Ei saa epäröidä, eikä jäädä voivottelemaan olosuhteita. Pelko on pienuutta. Kaikki on vain itsestä kiinni. Ulkoilupoluilta ei putoa tyhjyyteen, hissit pysähtyvät, busseja ohjaavat ammattilaiset. Yrityksiä samoin.

Mutta maailma on muuttunut harppauksen entistäkin arvaamattomammaksi. Luotettavuus alkaa olla poikkeus, ei sääntö. Jos joku lupaa jotakin, se ei tarkoita, että hän tekisi, kuten on sovittu. Lähtökohtaisesti voi heittää noppaa, tapahtuuko näin. Asiakkaat, yhteistyökumppanit, työntekijät ja johtajat katoavat välistä jäljettömiin – mustaan aukkoon, kuten olemme puolileikkisästi alkaneet kutsua ilmiötä.

Vapaa pudotus on aina yllätys, ei vain työntekijälle, vaan myös johtajalle. Homma onkin karannut lapasesta. Ohjaus ei toimi, riskit ovat niin suuret, ettei niitä voi lunastaa. Tappiota on kertynyt niin paljon, että tuntuu mahdottomalta olla yrittämättä vielä yhtä, järjettömältä tuntuvaa kikka kuutosta.

Mihin tahansa oljenkorteen tartutaan, kun hissi jatkaa matkaa, vaikka kerrokset loppuivat. Nousee kauhu työpaikan menetyksestä, omaisuuden menetyksestä, maineen menetyksestä. Reaktiot ahdingossa voivat olla ei-niin-hyveellisiä.

Kauhua nousee myös itsekunnioituksen menetyksestä. Luulin osanneeni, luulin hallitsevani. Arvioin riskit ja tilanteet parhaiden taitojeni ja kokemusteni mukaan. Se ei riittänyt lähestulkoonkaan. Vastapuoli reagoi yllättävästi, sillä hän puolestaan ei voinut tietää, että kolmas taho tulisi toimimaan yllättävästi. Tahtoa olisi, vaan ei kykyä. Vaikka kuinka haluaisi, ei voi luvata varmasti.

Siksi selitellään huvittavalta tuntuvin selityksin, kuinka syy kaikkeen onkin se talonmies, dopingjuttuja lainatakseni. Aiemmin tehtyjen päätösten syyllistäminen ei auta ketään, lähes kaikki ovat kuitenkin yrittäneet parhaansa, kykyjensä ja voimavarojensa sallimissa rajoissa.

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä, toisti koira nimeltään Jäyhä Jököttäjä Aku Ankassa. Se nauratti lapsena. Jäyhä Jököttäjä taisi ollakin taitava futurologi!

Viime vuosina kaikki suhteet ovat muuttuneet epävarmemmiksi, elämä on paikoitellen kuin vapaata pudotusta. Vauhti on kova, mutta liikettä ei voi hallita. Työsuhteet, yritysten väliset suhteet, asiakassuhteet, ihmissuhteet, ennakoimattomuus leviää laajalle. Siksi mekin välistä jähmetymme paikallemme, emmekä reagoi mihinkään, vaikka lupasimme ja vaikka tiedämme, että pitäisi.

Lohdullista tilanteessa on kuitenkin se, ystävä hyvä, että elämme kovia aikoja, joissa menestyy entistä paremmin juuri pehmein keinoin. Jäykkä taistelija ei kykene ketterään väistöön iskun yllättäessä. Kova halkeaa, elastisempi taipuu ja palautuu.

Maailman menestyneimpiin liikemiehiin kuuluva Richard Branson puhui Nordic Business Forumissa Suomessa ystävällisyydestä, avoimuudesta. Hän ei ajattele rahaa, hän ajattelee, kuinka voisi auttaa ihmisiä, tehdä maailmasta vähän paremman paikan. Hän oli arvojensa ilmentymä: lämmin, iloinen, mutkaton, lempeä, rento, innostunut ja vaatimaton. Tällä luonteella ja näillä arvoilla hän on miljardööri!

Maailman talous on haastava, ennakoimaton, epävarma ja suorastaan karu, kun katsomme sitä juuri nyt rahan näkökulmasta. Totuus on kuitenkin se, että kaikkein arvokkaimpiin asioihin ei rahaa täällä länsimaissa edes voi käyttää.

Rahalla ei voi varmistaa tai hankkia onnellisuutta, rehellisyyttä, rakkautta, välittämistä, hellyyttä, ystävyyttä, perhettä, ihmisen arvostusta. Ei myöskään läsnäoloa, aikaa. Tai terveyttä, kuntoa, elinvoimaa. Mielenterveyttä, mielenrauhaa. Elämäniloa, hymyä ja naurua, intohimoa.

Rahalla ei saa myöskään kauneutta, luonnon kauneutta, kuulasta syysilmaa. Metsän antimia. Ei edes kirjastoa, laulua ja tanssia.

Rahalla ei voi ostaa viisautta, henkistä kasvua, suurisieluista luonnetta. Avoimuutta, avarakatseisuutta, luovuutta, kekseliäisyyttä. Luottamusta, uskoa ja toivoa.

Panostetaan näihin elämässä arvokkaimpiin asioihin entistäkin enemmän, työssä ja kotona. Ei menestymisen sijaan, vaan myös menestymisen tärkeimpinä avaimina ja voimavaroina.

Maailma on jatkossakin arvaamaton ja vapaa pudotus yllättää aina, mutta alla odottaa hyveiden jättitrampoliini, jolta elämän taivaltaja ponnahtaa ylös jälleen, korkeammalle ja hiukan uuteen suuntaan. Vapaa pudotus, kun alla on turvallinen ponnahduslauta, on suorastaan huikeaa – se on pelottavaa, mutta vie kohti uusia näkökulmia.

Lopuksi vielä kolme vinkkiä kanssakulkijoille, jotka ovat juuri nyt vapaassa pudotuksessa tai sen reunalla, etenkin työelämässä:

  1. Action cures fear – toimi. Ota selvää niin paljon kuin mahdollista, älä jätä arvelujen ja oletusten, edes aiemman tiedon varaan. Laita valot päälle, niin kummitukset katoavat: faktat helpottavat. Kysy, tiedustele, tutki ja selvitä. Voitko saada lyhennysvapaata pankista, miten tuttavasi on toiminut vastaavassa tilanteessa ja niin edelleen. Jos et keksi muuta, lähde kävelylle tai uimahalliin. Kaikkein terapeuttisinta toimintaa on tutkimusten mukaan se, kun auttaa jotakuta toista itsensä lisäksi. Onnellisuutesi ja itsetuntosi vahvistuvat, kun voit auttaa tai ilahduttaa lähimmäistäsi, vaikka hyvin pienelläkin teolla.
  2. Kirjoita paperille, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua tässä tilanteessa. Vertaa sitä yllä olevaan ei rahalla hankittavaan listaan ja itsellesi tärkeimpiin asioihin elämässä. Paljonko niistä saatat pahimmillaan menettää? Uhkaava menetys ei ehkä olekaan niin suuri kuin arvelet.
  3. Mieti kaikki mahdolliset keinosi vähentää pahimman tilanteen riskiä, käytä luovuuttasi ja riko vanhoja tottumuksiasi. Pyydä apua ja juttele muiden kanssa. Toimi siten löydettyjen keinojen edistämiseksi. Käytä kaikki loppuaika sinulle arvokkaimpien asioiden parissa ja arvosta niitä tässä hetkessä parhaasi mukaan eläen.

Lupaan, että me selviämme varmasti, kun keskitymme siihen, miten elämme ja asennoidumme elämään juuri nyt. Sitä, mitä juuri nyt tapahtuu ja tulee tapahtumaan, emme voi koskaan hallita.

Isa Merikallio

Isa Merikallio on Hyvejohtajuus-sivuston päätoimittaja. Hän työskentelee johtajuusvalmentajana, kirjailijana ja konsulttina ja uskoo hyveiden voimaan kaikilla elämän osa-alueilla.

 
  • Tommy Hellsten olohuoneessa
  • Hyvejohtajuuskoulutukset
  • Osta Hyvejohtajuus-kirja hintaan 19,90€