”Kaikki huijaa jos pystyy” – Tilaisuus tekee varkaan?

Eräässä pitämässäni koulutuksessa kysyin milloin rikokseen langetaan. Totesimme pian yhdessä vanhan totuuden: ”Rikos tapahtuu kun motiivi ja tilaisuus ovat läsnä.” Väitin, että aina näin ei kuitenkaan ole ja kysyin miksi.

Eräs kuulija esitti vastaväitteen ennen vastauksia:

”Rikos tapahtuu aina. Jos rangaistusta ei ole, kyseessä on tilaisuus, johon aina tartutaan.”

Onko näin? Continue reading

Johtajan lujuudesta

Hyvän johtajan yksi tuntomerkki on lujuus. Lujuus on hyve, joka sijoittuu löperyyden ja kankeuden välimaastoon. Oikealla tavalla luja johtaja tietää milloin olla luja ja milloin joustava. Norsusta sanotaan, että se voi sekä repiä kärsällään irti puun juurineen että poimia maasta perunalastun murtamatta sitä. 

Meille on luonnollista tarrautua uskomuksiimme, kantoihimme ja teorioihimme varsin voimakkaasti. Me luonnostamme vastustamme muutosta sen suhteen mitä pidämme oikeana.

Tietomme voi kohdistua joko siihen miten ajattelemme asioiden tai sen hetkisen tilanteen olevan, mitä päämäärää meidän tulisi tässä hetkessä tavoitella, sekä sitä mikä on paras tapa pyrkiä tähän päämäärään.

Kun olemme muodostaneet kantamme, emme muuta sitä kovin helposti. Kuten sanoin, tämä on meille luonnollista ja luovuttamaton ehto, jotta voimme ylipäätään toimia tai tehdä minkäänlaisia päätöksiä. Tätä voidaan kutsua ”tiedolliseksi konservatiivisuudeksi”.

Samaan aikaan meissä kuitenkin elää pyrkimys oppia uutta. Opiskelun, keskustelujen, tutkimuksen ja kokemuksen kautta saamme tietoa maailmasta, joka voi haastaa aiemmat kantamme.

Nämä kaksi luontaista halua saavat aikaan meissä usein sisäisiä konfliktitilanteita. Continue reading

Hyvinvointiyhteiskunta ei ole kasvuyhteiskunta

Käsitys talouskasvun hyvinvointia loputtomasti lisäävästä vaikutuksesta on harhaanjohtava. Kasvu mahdollistaa hyvinvoinnin vain tiettyyn pisteeseen asti. Hyvinvointiyhteiskunnan pitäisikin lakata tuijottamasta yksisilmäisesti talouskasvua ja keskittyä suoraan hyvinvointia synnyttävään toimintaan.

Jari Sarasvuo kipuili hiljan talouskasvun puolesta. Konsulttiguru päätyi peräti väittämään, että kasvu on suorastaan inhimillisesti välttämätöntä; yhteiskunta vailla talouskasvua kun jättää ihmiset tyhjän päälle. Dogmaattisesti palvottu kasvu-usko on kuitenkin vailla todellisuuspohjaa nykyaikaisessa innovaatiokeskeisessä hyvinvointiyhteiskunnassa. Kasvu ei ole hyvinvointiyhteiskunnan piirre. Kasvu on kasvuyhteiskunnan piirre.

Kukaan ei varmaankaan pohjimmiltaan ajattele, että kasvu olisi itsessään tärkeää. Kasvu on tärkeää ennen kaikkea hyvinvoinnin mahdollistajana. Olennainen kysymys onkin siis, onko talouskasvu nykyaikana enää hyvinvoinnin mahdollistaja. Continue reading