Julkaisukelpoiset tarinat vai totuus?

Elämän tie on liian lyhyt matkustaaksemme muualle kuin kohti totuutta. Silti säännöllisin välein juoksentelemme sivuteillä kuin uskoen kuolemattomuuteen ja puheemme pursuavat julkaisukelpoisia tarinoita jättäen totuuden ojanpenkkaan. Kuinka paljon puhetta poistuisi katukuvasta, lehtien palstoilta ja Facebookin päivityksistä, jos julkaisukelpoisten tarinoiden virta loppuisi ja tilalle tulisi tarinoita totuudesta? Hiljentäisikö se kuulijat, lukijat, rinnalla kulkijat? Vai ehkäpä kävisi toisin päin. Hiljentymisestä siirtyisimme johonkin isompaan. Julkaisukelpoisten ja poliittisesti korrektien tarinoiden väistyttyä takaa avautuisi rikas, rankka, rujo ja kaunis maailma sekä silmiä avaava, syvältä koskettava ja meitä yhdistävä elämänvirta.

Mukautumista, rajauksia ja selityksiä

Julkaisukelpoiset tarinat hiipivät puheisiin kuin varkain. Olen spontaani ja siitäkin huolimatta hämmästyn välillä reaktionopeuttani. Pystyn kokoamaan valonnopeudella tapahtumasarjat julkaisukelpoiseen muotoon. Ne pullahtavat salakavalasti suusta, ennen kuin huomaakaan. 

Joskus tulee sanottua jotain turhan miellyttävää, vaikka pitäisi olla hiljaa. Toisena hetkenä peukutukset ja myönteiseen huomioon kaipuu vetävät pitemmän korren kuin halu pysyä totuudessa. Tai myötäilevät sanat kiertävät kuin kissa kuumaa puuroa, koska pelko estää sanomaan suoraan sen, mitä pitäisi kertoa. Ja kuinka usein kaunistellaan omia valintoja, vaikkei siihen olisi mitään tarvetta.  

Small talkin ja julkaisukelpoisten tarinoiden raja on häilyvä. Niiden rajamailla kulkeminen ei ole vaarallista. Mutta mitä lähemmäksi varjojamme keskustelu siirtyy, sitä suurempi houkutus on kertoa kaunisteltuja tarinoita. Lopulta laskeudutaan jonnekin, jossa hämärä ruokkii valheellista kuvaa, itsestä, toisista, maailmasta. 

Keho ei valehtele

Itseään ei voi sanoilla loputtomasti huiputtaa. Kun ajatuksissaan ei vielä hyväksy, keho jo kertoo siitä, että julkaisukelpoiset tarinat ovat jatkuneet liian pitkään. Huonosti nukutut yöt, kohonneet verenpaineet, tasaiseksi purrut hampaat. Vaikka ajatuksissa tarinat jatkuisivat, kehon viesti on selvä. Vaihda suuntaa! Puhu totuuden tarinoita! Jos ei kellekään muulle, niin ainakin itsellesi!

Mitä jos uskaltaisi irtautua päälle liimatusta kiiltokuvasta, kohdata elämää pienentävän häpeän, lopettaa toisten toiveiden liiallinen täyttäminen tai uskottelu kaiken olevan hyvin, silloin kuin ei ole. Matka kohti totuutta tekee vapaaksi. Ja ystävämme keho, jonka kanssa kuljemme tiemme loppuu asti, jaksaa pitemmälle totuudessa kuin julkaisukelpoisten tarinoiden keskellä. Nyt kun tie näkyy vielä edessämme, olisi aika antaa itselle lahjaksi hyvin nukutut yöt.

Valitse taistelusi

Julkaisukelpoisten tarinoiden virta kerää energiansa ulkoa sisälle. Näiden tarinoiden keskellä on vaikea nähdä itseään kokonaisena. Totuutta hakeva tarina kulkee puolestaan sisältä ulos. Sen virran innoittavissa, pelottavissa, rajuissa, riisuvissa pyörteissä voi löytää uudet askeleet vahvuuksiensa ja varjojensa kanssa. Se ei useinkaan kulje nopeinta reittiä, mutta aina kohti parempaa tasapainoa.

Kun totuus on jotain, joka ensikosketuksella satuttaa, kivusta pääsee pakoon suremalla. Kyynelten pesemillä silmillä näkee totuuden ja julkaisukelpoisten tarinoiden eron sekä sen, mitä kumpikin meille aiheuttaa. Tälläkin matkalla pätee yksi mielilausahduksistani: Valitse taistelusi. Valitseeko hetkellisen tuskan ensimmäisessä totuuden valokeilassa, vai loputtoman hämmennyksen julkaisukelpoisten tarinoiden viidakossa?  Se on päätös, jonka päivä päivältä lyhenevällä elämän tiellä on jokaisen tehtävä yksin. 

Palauttaa vai ei? iPhone 8 ja mietteitä hyveellisyydestä

Minulla on ollut seitsemän vuoden ajan iPhone 4. Vaikka kuinka paljon siitä pidänkin, olen jo pitkän todennut, että puhelin oli eläkepäivänsä ansainnut. Päätin hankkia siis uuden, iPhone 8:n.

Tilasin uuden puhelimen Applen nettisivujen kautta. Prosessissa tapahtui ilmeisesti jokin häiriö, ja tilaukseni ei mennyt läpi. Odotin pari päivää, varmistin pankin kanssa, ettei luottokorttia veloitettu ja tilasin uuden puhelimen toistamiseen.

Toisella kerralla tärppäsi ja kolmen päivän päästä sain puhelimen. Ja se onkin hieno sellainen!

Viikon sisällä sain yllätyksekseni toisenkin puhelimen. Continue reading

Läsnäolo – tie hyvästä puhujasta parhaaksi

Hyviä puhujia on Suomessa enemmän kuin tulemme ehkä ajatelleeksi. Mutta huippupuhujiin törmää harvoin. Mikä on heidän salaisuutensa? Mitkä tekijät nostavat puhujan hyvästä parhaaksi? 

On muodikasta haukkua suomalaista puhekulttuuria. Eikä arvostelu osu myöskään täysin harhaan: monien viranomaisten, poliitikkojen ja yritysjohtajien puheet ovat valitettavan paperin makuisia ja kankeasti pidettyjä. Continue reading

Olet mitä teet, et mitä sinulle on tapahtunut

Et ole se, mitä sinulle on tapahtunut, vaan se, mitä saat tapahtumaan. Suuresta osasta minuudestasi et ole päässyt koskaan päättämään. Kuka olisit tänään, jos saisit itse päättää?

Kuuntelen henkilöä, jonka katse on lähes lasittunut kuukausia kestävästä surusta. Hän on jäänyt yksin, ja onhan tässä paljon muutakin: kauan jatkunutta työttömyyttä, huoli oman lapsen näkemisestä ja jatkuvaa kamppailua sisäisiä demoneja vastaan.

Ne demonit moittivat kyvyttömäksi, muistuttavat tehdyistä virheistä ja kannustavat niihin virheisiin uudelleen, nauravat suunnitelmille itsensä kehittämisestä ja sanovat, että olet kuka olet ja pysyt sellaisena.

Muiden moitteet, odotukset, vaatimukset ja myös kehut pitävät hänet roolissaan, jota hän ei koskaan varsinaisesti valinnut.

Continue reading

Kehosi on tarinasi

Vaikka mieli on muille salainen ja alati muuttuva, ainoastaan se voi kertoa kehon tarinan. Keho pelkästään on, se ei selitä. Tällainen rehellisyys on useille epämiellyttävää hieman alastomuuden tavoin. Kyse on oikeastaan luonnollisuudesta, sellaisesta, jonka olemme pitkälti menettäneet. Nykyihmisestä tulee ihminen vasta sen jälkeen, kun keho ja mieli ovat taipuneet vallitsevan kulttuurin muotoihin, kun meidät on tuotteistettu.

Continue reading

Älä innostu mistään

Seuraa intohimoasi! Innostu, suomalainen, puurtamaan kansakunnan hyväksi! Innostu, työntekijä, tuottamaan osakkeenomistajille lisäarvoa! Tehdään yhdessä elämästä fantastisen intohimoista!

Kiusaannuitko, tai peräti ärsyynnyit? Ei ihme, sillä innostus- ja intohimopuhe ovat kokeneet inflaation. Me suosittelemme nyt uutta reseptiä: älä innostu mistään. Continue reading

Pelko ohjaa perfektionistia

Perfektionisti tähtää parhaaseen, mutta kasvattaakin helposti vain itsetyytyväisyyttään. Etsiessään muiden ihmisten kiitosta perfektionistia ohjaa pelko. Lapin vaellus opettaa, mistä löytyvät lääkkeet: tie aitoon ja pysyvään onnellisuuteen käy nöyryyden ja suurisieluisuuden kautta. 

Syksyllä Lappi kutsuu. Olin viime viikolla Kevon luonnonpuistossa patikoimassa. Kuten edellisinäkin vuosina Lapin kokemus oli mahtava: pitkiä kävelymatkoja, vesisadetta, kipeytyneet jalat, kuivaa muonaa ja huonoa pikakahvia. Continue reading

Aitoa elämää

Aitous on hyve, jota kaikki arvostavat. Silti monet näyttävät viihtyvän näyteikkunassa. Miksi?

Koulu alkoi jo kaksi viikkoa sitten. Sen huomaa ainakin bussissa. On mukava seurata pikkukoululaisten menoja reppu selässä. On myös mielenkiintoista kuulla heidän keskustelujaan (vaikkei niitä haluaisi kuunnella, niiden kuulemista ei voi välttää) ja yrittää vertailla ne meidän keskusteluihimme, kun olimme heidän ikäisiään. Vielä mielenkiintoisempaa on kuulla heidän kännykkäkeskustelujaan. Niitä jopa kuuntelen välillä mielelläni. Tuntuu siltä, että he puhuvat kaikille bussissa matkustaville.

Muttei se minua häiritse: he ovat sentään vielä lapsia tai melkein lapsia, ja lapsissa on aitoutta.

Mutta vastaavia keskusteluja kuulee varttuneempienkin ihmisten suista. Ne kyllä askarruttavat. On lähes paradoksaalista havaita, kuinka aikoina joissa yksityisyyden suojasta pidetään niin paljon huolta, jotkut ihmiset ovat valmiina puhumaan itsestään niin raa’an avoimesti tuntemattomien ihmisten kuullessa.

Continue reading