Hyvän puhumisen vallankumous

Sanoissasi on mahtava voima. Niillä voit loukata ja jättää syvät haavat. Mutta puhumalla voit myös tehdä toiselle hyviä tekoja, joista jää voimakas jälki. Voit nostaa toista, ladata häneen uutta voimaa ja valaa itsearvontuntoa. Et tarvitse suuria sanoja – vain vilpittömyyttä, rehellisyyttä ja hyvää tahtoa.  

Olen viime aikoina pohtinut retoriikan ja hyveiden suhdetta. Retoriikka ajatellaan usein eettisesti arveluttavaksi manipulaatioksi tai sitten sisällöltään ontoksi sanoilla kikkailuksi. Eikö tällaisesta ole hyveet kaukana?

Pidän tuollaista käsitystä retoriikasta rajoittuneena. Vaikka taitava puhuja voikin johtaa kuulijansa pahoille teille, voidaan samoja taitoja käyttää myös hyvien asioiden edistämiseen.

Continue reading

Hyvä johtaja on hyvä alainen

Hyvejohtajuus-blogissa on puhuttu johtajista kyllästymiseen asti. Entä alaiset: Onko heille tarjolla jotakin? Eikö johtajuus ole tarkoitettu kaikille? ”Eläköön hyve-alaisuus!” sanoo Santi Martínez.

Monille sana johtajuus — ja varsinkin johtaminen — koskee kysymystä: Miten saan muut tekemään mitä heidän tulee tehdä? Toisin sanoen johtajuudella on tekemistä käskyjen, ohjeistusten, suunnan näyttämisen yms. kanssa. Johtaja siis määrää, johtaja käskee, ja muut tottelevat.

Hyvejohtajuuden käsite on avannut vallankumouksellisella tavalla uusia näkökulmia johtajuuskeskusteluun. Hyvejohtajuus tuo mukanaan aspekteja henkilökohtaisesta kehityksestä — henkilökohtaiseen erinomaisuuteen pyrkimisestä — tavalla, johon aikaisemmat johtajuusmallit eivät yltänneet. Siinä missä johtajuusopit yleensä jakavat varsin staattisesti organisaation sisäisen rakenteen kahteen leiriin — johtajiin ja alaisiin —, hyvejohtajuuden mukaan jokainen on kutsuttu johtajuuteen. Hyvejohtajuusmalli on dynaaminen, sillä se tukee kehitystä, liikettä eteenpäin, muutosta parempaan.

Mutta miten alainen voi olla myös johtaja? Tämän ymmärtämiseksi auttaa käsite ”hyve-alaisuus”. Continue reading