Kohti aitoa sovintoa

Onko kulttuuristamme häviämässä terve syyllisyydentunto? Onko anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta vaarassa tulla muodollisuuksia? Näitä on syytä varjella, sillä parhaimmillaan ne voivat tarjota valtavan mahdollisuuden välittää rakkautta, kasvaa ja kehittyä.

On sanoja, joita pysähdymme miettimään harmittavan harvoin. Monet niistä ovat ajan mittaan saaneet niin lukuisia merkityksiä, etteivät ne enää viittaa alkuperäisessä tarkoituksessa kohteeseensa.

Continue reading

Isä, Poika ja Ukki

Isyys ei ollut mitenkään ongelmallinen asia silloin kun itse tulin isäksi. Vasta nelikymppisenä kohtasin isyyden vaatimukset uudessa valossa.

Omat pojat kasvoivat kovaa vauhtia ja olin menettämässä jollain tasolla otteeni heihin. Minulta luonnistui hyvin vaipan vaihto ja tekniikkalegojen rakentelu, mutta tilanteessa, jossa koin poikien tarvitsevan yhteyttä isään miehenä, olinkin hukassa.

Muistelin omaa isääni, joka oli hyvin arvostettu monella tavalla. Myös isänä. Silti huomasin, että jotain oli jäänyt puuttumaan. Jotain, joka on hyvin tärkeää ja oleellista. Kaipasin isääni. Tarkemmin sanottuna kaipasin hänen syliään. En itse sitä oivaltanut, vaan eräs lukemani kirja avasi tuon naiivilta kuulostavan käsitteen kipeänä eteeni.

En muista koskaan keskustelleeni isän kanssa juuri mistään. Continue reading