Työn paikat ja ystävyys


Perinteiset työpaikat ja -tilat ovat murroksessa, ja yhä useammin työtä tehdään liikkeessä ja vaihtuvissa ympäristöissä. Pitkäaikainen työkaveruus ei ole välttämättä tulevaisuudessa enää mahdollista, jolloin ystävyyteen työpaikalla täytyy asennoitua uudella tavalla.

Uusissa työtiloissa ystävyys on enemmänkin yhteisöllistä kuin kahden ihmisen välistä, kirjoittaa Pia Houni kolumnissaan.

Useimmat meistä tekevät työtä joustavasti ja vaihtuvissa paikoissa. Useita vuosia sitten monet esimiehet ryhtyivät pelaamaan golfia, koska palavereja voitiin hoitaa kentällä. Teknologian mahdollistamat paikat siirtää tietoa ja osallistua yhteisiin kokoontumisiin eri puolilta maapalloa, ovat tehneet työn tekemisen joustavaksi etäisyyksistä huolimatta.

Työ on siirtynyt myös julkisiin paikkoihin. Kahviloiden pöydissä loistavat omppujen rivistöt ja moni entinen kivijalkakauppa on muuttunut yhteisölliseksi työtilaksi.

Continue reading

Spectre: Ase ja Aristoteles

Bond on palannut. Dosentti Olli-Pekka Vainio kertoo, miksi Bond on vapaa-ajallaan lueskellut Nikomakhoksen etiikkaa.

Sam Mendesin toinen Bond-ohjaus jatkaa täsmälleen siitä, mihin edellinen Skyfall jäi. Skyfallin jälkeen odotukset ovat olleet korkealla, mikä on aiheuttanut pelon siitä, voiko tätä ultimaattista Bond-elokuvaa mitenkään ylittää.

Spectre yrittää kovasti, muttei aivan yllä edeltäjänsä tasolle. Mutta huono tämä elokuva ei missään tapauksessa ole; jälki on komeaa ja meininki railakasta. Toiseksi paras Bond, sanoisin. Siis teatteriin, hopi hopi ja mars mars.

Continue reading

Miksi valita hyveet?

Hyveistä on puhuttu paljon ja puhutaan yhä. Mutta miksi? Mitä on hyve ja mitä varten se on?

Ihminen on epätäydellinen. Tämä ilmeinen latteus on moraalielämämme ydin ja lähtökohta. Kaikki, mitä ihminen tekee, tekee hän sen tavalla tai toisella hakeakseen täydennystä. Tuo täydennys on se, mitä viime kädessä kutsumme onnellisuudeksi.

Ihminen suhtautuu positiivisesti siihen, mikä tuo hänelle onnellisuutta, ja kielteisesti siihen, mikä erottaa hänet onnellisuudesta. Sitä, mikä tuo meille onnellisuutta, kutsumme hyväksi, ja sitä, mikä erottaa meidät onnellisuudesta, kutsumme pahaksi.

Continue reading

Norminpurkutalkoot, politiikka ja hyve-etiikka

Turhien normien purkaminen nousi teemana tämän tästä esiin eduskuntavaaleja edeltäneissä poliittisissa keskusteluissa. Moni poliitikko esiintyi mielellään vapauden puolustajana ja maalaisjärjen asiamiehenä; sen verran hyviä asioita molemmat, että kelpaahan niillä profiloitua. Mutta tuliko samalla vedettyä tiettyjä aatehistoriallisia linjoja uusiksi tai ainakin siirrettyä niitä hieman? 

Seuraavassa pohdin turhien normien metsästystä hyve-etiikan näkökulmasta. Kirjoituksellani en ota kantaa siihen, mikä on sopiva määrä säätelyä ja millainen määrä normeja on yhteiskunnallemme normaalia.

Pienestä ylitulkinnan vaarasta ja ironisesta otteesta huolimatta normikeskustelun katsominen laajemmasta filosofisesta näkökulmasta antaa perspektiiviä myös yhteiskunnallisten tuulien haisteluun. Näen norminpurkutalkoissa muun ohella myös tiettyä tilausta hyveajattelulle.  Continue reading

Hyveet ovat kultaa

Nykyaikaisen hyvejohtajuuden filosofian mukaan hyveet ovat kukoistuksen ja kestävän kehityksen luovuttamaton edellytys.

Markka-aikaan kun matkusti kaukomaille, oli hyvä ottaa mukaan dollareita. Venäjällä 1990-luvulla Neuvostoliiton romahduksen jälkeen tai monissa muissa taloudellisesti epävakaissa maissa dollarit olivat kysyttyä tavaraa, kun kotimainen valuutta menetti arvonsa. Jokapäiväiset ostokset voi aina hoitaa epävakaalla valuutalla, jossa nollien määrä vaihtelee. Jos rahaa pitää pitää pitkiä aikoja, ihmiset yleensä haluavat valuuttaa, jonka uskovat parhaiten säilyttävän arvonsa.

Usein erehdytään siitä, mikä on arvokasta. Continue reading

Karismaattinen hyvejohtajuus

Onko karismaattisuus kansankiihotusta vai todellista suuruutta? Ehkä molempia. Aito karisma viittaa jonkinlaiseen Jumalan kaltaisuuteen. Sitä vahvistavat erityisesti nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveet.

Sana ”karisma” (kreikk. kharisma) tarkoitti alunperin tietynlaista jumalallista tai Jumalalta tulevaa lahjaa. Se sai erityisen paikan nykyajattelussa sosiologi Max Weberin ”karismaattisen auktoriteetin” käsitteessä. Weberin mukaan karismaattisuus on henkilön ominaisuus, jonka ansiosta hän erottuu joukosta ja hänellä ajatellaan olevan yliluonnollisia, yli-inhimillisiä tai ainakin erityislaatuisia voimia tai kykyjä, joita pidetään jumalallisina tai esimerkillisinä ja joiden vuoksi muut suhtautuvat häneen johtajana. [1]

Weberin käsite viittaa kieltämättä johonkin hyvin erityiseen. Yleisessä kielenkäytössä karismaattisuus ymmärretään usein laajemmin. Karismaattisuudesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun tietty henkilö ”valloittavan persoonallisuutensa” ansiosta saa muut psykologisesti valtaansa. Continue reading

Ekonomit, nuo onnellisuuden lähettiläät

Kattava, mutta tiivis katsaus onnellisuustutkimukseen ekonomien sekä psykologien näkökulmasta. Aristotelettä unohtamatta.

After going through the main findings of modern economic and psychological research on happiness, one gets the impression of receiving a list of ingredients and ever so slight clues on how some of the ingredients might mix, but there is no proper recipe. Instead, there is considerable skepticism that the happiness cake may not even be there for the eating at all!

The contrast with the Aristotelian attitude toward happiness cannot be stronger.

What can economists tell us about happiness? [MercatorNet]

Viisas aloittaa tavoite mielessään

Kuvittele, että saavut hautajaisiin, ja arkussa makaat sinä itse. Millaisia muistopuheita sinusta pidetään? Ajatusleikki auttaa kysymään, mikä on elämämme tavoite.

Teoksessaan 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen) Stephen Covey esittää seitsemän toimintatapaa, joita hän pitää aidon tuloksellisuuden olennaisina osina. Toinen toimintatapa kuuluu: Aloita tavoite mielessäsi.

Se voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta on kaikkea muuta. Covey tekee lukijalle ajatuskokeen: kuvittele, että saavut hautajaisiin, ja arkussa makaat sinä itse… Miten toivoisit muistopuheita pitävien henkilöiden kuvailevan sinua? Millainen aviopuoliso ja vanhempi olit? Millainen poika tai tytär? Millainen ystävä? Millainen työtoveri?

Tämä ajatusleikki ei ole Coveyn oma keksintö. Lukuisat pyhimykset ovat pitäneet kuolemaa – ja tuonpuoleista elämää – mitä hedelmällisimpänä mietiskelyn aiheena. Se auttaa kysymään, mikä todella on elämämme ja toimintamme tavoite. Eikä kyse ole siitä, mitä haluaisit muiden ajattelevan sinusta, vaan siitä, millainen todella haluaisit olla.

Continue reading

Totuudellinen muisti

Johtajalla on hyvä muisti. Muisti (lat. memoria), jota tarkoitan, on kuitenkin paljon enemmän kuin luontainen kykymme palauttaa mieleen asioita. Vielä vähemmän se tarkoittaa ”muistitekniikoita” olla unohtamatta.

Hyvä muisti tarkoittaa ennen kaikkea ”totuudellista” muistia.

Se tarkoittaa sitä, että muistamme asiat ja tapahtumat sellaisina kuin ne ovat ja olivat, ei sellaisina kuin haluaisimme ajatella niiden olevan. Siinä missä totuudellinen ihminen puhuu totta, hyvä muisti muistaa totta.

Itsestäänselvyys?

Kuulostaako tämä itsestään selvältä asialta? Mietitäänpä.

Nuori poika, joka värittää tarinoita ja vie tämän taipumuksensa pitkälle aikuisuuteen… Aviopari, jolla on aina eriävät muistot riidan yksityiskohdista… Johtaja, jonka sokerilla kuorrutettu muistelmateos tihkuu omahyväisyyttä…

Totuudellinen muisti ei ole itsestäänselvyys! Continue reading

Viisauden hyve

Syvääluotaava artikkeli viisauden hyveestä. Johtajalle viisaus merkitsee kykyä hahmottaa todellisuus ja tehdä tämän realismin pohjalta hyviä päätöksiä.

”Viisas ei mene tilanteisiin, josta älykkäät selviytyvät.” En tiedä onko tässä letkautuksessa mitään järkeä, mutta ainakin se vahvistaa meidän perusintuitiomme: älykkyys ja viisaus ovat eri asioita.

Korkea-älyiset ihmiset, jotka ovat tehneet Mensa-testin (internetissä tietenkin), on helppo bongata: heiltä nimittäin ”lipsahtaa” tämä tieto ihan arkikeskusteluissa. Mutta onneksi se ei vähä-älyisiä häiritse: he kun tietävät, että älykkyystestit on ihan höpöhöpö-juttuja.

Halpa huumori sikseen. Tarkoitus ei ole puhua älykkyydestä, vaan viisaudesta — viisauden hyveestä. Continue reading

Ystävyyden jalo taito

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että ystävyys on hyve. Hyveen olemukseen kuuluu se, että siinä voi kasvaa. Mutta ystävyydellä on myös riskinsä.

Tuttavani aloitti hiljattain koulunopettajana. Eräänä päivänä hänen kollegansa opasti häntä: opettaja ei saa olla oppilaiden ystävä. Tuttavani joutui hämilleen: hänhän halusi nimenomaan olla lasten ystävä – aikuinen ja auktoriteetti tietenkin, mutta myös ystävä.

Tapaus ei liene ainutlaatuinen. Myös aikuisten maailmasta löytyy vastaavaa. Kuinka moni voi sanoa olevansa esimiehensä taikka alaistensa ystävä? Toisaalta ystävyys on niin luonnollinen asia, että varsin moni jäykkä ja pinnallinen tuttavuus voisi syventyä ystävyydeksi, jos osapuolet niin haluaisivat.

”Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”

Kaikki tarvitsevat ystäviä. Aristoteles aloittaa ystävyyttä käsittelevän kommentaarinsa toteamalla, että ystävyys on ”mitä välttämättömintä elämiselle, sillä ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää, vaikka hänelle olisi kaikki muu hyvä” (Nikomakhoksen etiikka, kirja VIII, luku 1).

Täällä Suomessa ongelma on ehkä siinä, että usein suhtaudumme ystävyyteen varsin passiivisesti. Oletamme, että ystävyys on asia, joka vain ”tulee vastaan” — siis jos on tullakseen. Ajattelemme, että ystävyys riippuu ennen kaikkea toisesta henkilöstä, hänen luonteestaan ja asenteestaan minuun.

Riippuuko ystävyys ennen kaikkea toisesta? Kyllä ja ei. Continue reading