Viha tuhoaa ja rohkeus rakentaa

 

Tunnistatko seuraavat visiot: työkaveri haukkuu toista, vanhempi huutaa lapselleen julkisella paikalla, luet somesta ärsyttävän epäselviä kommentteja, joku täysin tuntematon ihminen toimii vihamielisesti tuntemattomia kohtaan. Listaa on helppo jatkaa.

Ihmistä on aina kiehtonut ajatus elämän salaisuudesta. Erityisesti sen pitkäikäisyydestä. Hämmentävän yhdenmukaisia ovat kertomukset, joita jakavat pitkän ja hyvän elämän eläneet ihmiset: tulevatpa he sitten Brasilian viidakosta, Välimeren maista, Aasiasta tai Pohjolasta. Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää rohkeus omaa elämää kohtaan. Rohkeus ajatella myönteisesti, antaa anteeksi ja elpyä vastoinkäymisistä. Continue reading

Oikeassaolijat

Kokemus ihmisarvosta on ihmisyytemme kivijalka. Jos sisimmässämme asuu vakuuttuneisuus omasta arvostamme, voimme olla levollisia. Riitämme, kelpaamme ja saamme olle se mikä olemme. Mutta jos se puuttuu tai on hauras, koemme maailman uhkana ja muut ihmiset kilpailijoina. Silloin käymme jatkuvaa taistelua vakuuttaaksemme itsemme ja muut siitä, että riitämme ja että olemme arvokkaita.

Koska ihmisarvo on rakennuksemme kivijalka, käymme tätä taistelua keinoja kaihtamatta. Sisäinen tunne nimittäin on, että rakennuksemme on koko ajan romahtamaisillaan. Näin siitä huolimatta, ettei se ulkonaisesti sitä ole. Monet pyrkivätkin pitämään sisäisen rakennuksensa pystyssä luomalla näyttävän ja monumentaalisen ulkoisen rakennuksen. Se kyhätään milloin mistäkin aineksista: rahasta, vallasta, asemasta, tiedosta, maineesta ja kunniasta. Mikään näistä ulkonaisista ei kuitenkaan kykene estämään sisäistä romahdusta, jos sellainen uhkaa.

Continue reading

Vain yksi video riittää paljastamaan Trumpin pahuuden

Netissä on lähipäivinä pyörinyt video, jossa on listattu 24 asiaa, jotka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut tekevänsä paremmin kuin kukaan muu maailmassa. Valittuja paloja: ”Kukaan ei kohtele vammaisia yhtä hyvin kuin minä”, ”Kukaan ei ole minua parempi puolustusasioissa”, ”Kukaan ei rakasta Raamattua enemmän kuin minä” ja ”Kukaan ei kunnioita naisia enemmän kuin minä”.

Maailman mahtavimman valtion johtaja on siis todistetusti sanonut tuhansien ihmisten ja miljoonien tv-katsojien edessä olevansa paras näissä 24 asiassa. Jos listaa jatkaisi, se kasvaisi vielä paljon 24:stä.

Continue reading

Maksaa vai olla maksamatta? Eettisiä dilemmoja Nairobin liikenteessä

Santi Martínez jakaa tässä kirjoituksissa kokemuksiaan Kenian liikenteessä ja pyytää lukijoilta neuvoa.

Kirjoitan tällä kertaa Nairobista. Olen Keniassa opettamassa johtajuutta ja liike-elämän etiikkaa. Ja etiikasta haluan tänään kirjoittaa. Muutama päivä sitten minulle tapahtui jotakin, josta haluan kertoa teille.

Kun olen täällä Nairobissa, minulla on tapana ajaa autoa. Olen tehnyt sen jo monta kertaa, joten olen tottunut paikalliseen ajotapoihin ja -kulttuuriin. Kun palaan Suomeen, minun pitää olla vähän aikaa karanteenissa. Olisinhan vaarallinen tekijä Suomen teillä…

Viime tiistaina olin menossa tiettyyn paikkaan. Minulla ei ollut autossa gps:ä joten katsoin google-mapsista reittiä etukäteen. Lähellä määränpäätä tein pienen virheen ja jatkoin matkaa, kun minun olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Tiesin, että jos, jatkan matkaa eteenpäin, eksyisin. En halunnut eksyä, joten käännyin vasemmalle. Edessä oli selvä kieltomerkki… ja vieressä liikennepoliisi.

Continue reading

Koska tunsit olosi arvostetuksi?

Palauta mieleesi hetki, jolloin olet tuntenut itsesi arvostetuksi. Sillä hetkellä olet luultavasti tuntenut olosi vahvaksi, taitavaksi, rakastetuksi. Uurastukset ovat muuttuneet kevyeksi ja asioiden mielekkyys on ollut kohdillaan. Kun olimme lapsia, vanhempien arvostus pieniäkin tekemisiämme kohtaan oli tärkeätä. Ja pelkästään olemassaolomme sai heidän kasvoilleen tyytyväisen ilmeen. Jotenkin tiesimme ja tunsimme olevamme erityisiä ja arvostettuja, vaikka emme asiaa näin sanallistaneet.

Ne meistä, jotka ovat kokeneet tätä lapsena, ymmärtävät odottaa samoja kokemuksia elämässään uudestaan. Jotkut meistä ovat jääneet vaille tätä vanhempien kritiikitöntä arvostusta ja siten kaipaavat sitä elämässään myöhemmin eri tavoin. Arvostetuksi tulemisessa ihmiseen puhaltuu hyvä henki, olemassaolon lempeä tuuli, joka kuljettaa pitkälle. Continue reading

Kun sääntöetiikka ei riitä: Särkänniemen delfiinien kohtalo ja muita tapauksia

Tänä kesänä suomalaisten elämää on järkyttänyt kaikkien aikojen pohjanoteeraus olympiakisoissa – ja Särkänniemen delfiinien kohtalo. Jätän ensimmäisen pohtimisen urheiluasiantuntijoille siinä toivossa, että Tokiossa asiat menevät paremmin. Jälkimmäinen sinänsä ei paljon minua puhuttele. Silti delfiinien kohtalo voi auttaa meitä pohtimaan mm. lain ja yritysetiikan välistä suhdetta. Rajoittuvatko yritysten eettiset velvollisuudet ainoastaan lain noudattamiseen? Särkänniemen tapaus viittaa siihen, että näin ei ole.

Opetan eri laitoksissa yritysvastuutta ja liike-elämän etiikkaa. Pidän myös yrityksille seminaareja johtajuudesta. Minulla on tapana kysyä osallistujilta, mikä on näiden kolmen käsitteen välinen suhde. Vastauksia tulee joka makuun. Silti minulle yritysvastuun, etiikan ja johtajuuden kohtaamispaikka on hyvin selvä: se on erinomaisuus. Continue reading

Kaikuja kolkytluvulta

Liekö länsimaissa sellaista mediaa, jonka sivuilla ei olisi ehditty verrata aikaamme 1930-lukuun. Tuolloin padassa muhisi sekoitus sellaisia aineksia, joista myöhemmin kehkeytyi aikamoinen soppa. Mitä tarkalleen ottaen keitokseen oli heitetty?

Satuin kerran vierailemaan Krakovassa eräänä heinäkuun päivänä, jolloin oli tullut kuluneeksi kaksi vuotta puolalaisen filosofi Leszek Kolakowskin (1927-2009) kuolemasta. Miestä juhlittiin mediassa kansallissankarina, jolla oli ollut merkittävä vaikutus puolalaiseen identiteettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Kolakowski oli nuoruudessaan vakaumuksellinen kommunisti ja toimi pitkään filosofianhistorian oppituolin haltijana Varsovan yliopistossa. Myöhemmin (muutaman Neuvostoliittoon suuntautuneen silmiä avaavan vierailun jälkeen) hän pakeni maasta ja toimi muun muassa Oxfordin yliopiston professorina. Tunnetuksi hän tuli aatehistorioitsijana, joka analysoi 1900-luvun tapahtumia viiltävän terävästi ja humoristisesti.

Kesällä sain luettua hänen esseekokoelmansa Is God Happy?, joka sisälsi muun muassa useita hänen sensuroituja tekstejään, joita pidettiin poliittisesti ei-toivottuina kommunistisessa Puolassa sekä aikalaisanalyysejä toisen maailmansodan jälkeisestä Euroopasta.

Minkälaisia huolestuttavia piirteitä Kolakowski näki 1900-luvun historiassa? Yksittäisiin ilmiöihin ja tekoihin ei kannata tarrautua, vaan mennä niiden taakse. Nostan tässä esiin joitakin sellaisia ajattelumalleja, joihin Kolakowski kiinnittää jatkuvasti huomioita ja joita hän pitää tuhoisina niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin kannalta – riippumatta siitä minne sattuu poliittisella janalla sijoittumaan.

Kuulostaako mikään seuraavista tutulta?

”Ihmiset tavoittelevat jotakin yhtä hyvää asiaa niin kiivaasti, että tulevat sokeiksi sille pahalle, jota tuon hyvän tavoitteleminen saa aikaan.”

Elämme piiritetyssä linnakkeessa ja ulkopuolella on vain vihollisia. Kompromissi ei ole koskaan mahdollinen.

Myytti yksimielisyydestä: totuus on yksi ja meillä on se hallussa kokonaan. Omassa joukossamme ei esiinny sävyjä, erimielisyyttä eikä tulkintaeroja. Ideologista puhtautta varjellaan jopa vainoharhaisesti. Jos linjasta livetään, henkilö on heti vihollisen joukoissa.

Tarkoitus pyhittää keinot. Valhe ei ole valhe eikä murha ole murha, jos se tehdään hyvässä tarkoituksessa. Arvot eivät ole objektiivisia, vaan tilannesidonnaisia. Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia.

Monimutkaiseen ongelmaan tarjotaan yksinkertainen vastaus, jonka perusteita ei saa kysyä.

Riippumatta ongelmasta, vastaus siihen on aina yksi ja sama.

Vastustajien argumentteihin vastataan tekemällä heidät naurunalaiseksi ja leimaamalla heidät ali-ihmisiksi, pettureiksi tai mielipuoliksi, ei käsittelemällä heidän huolenaiheitaan, kokemuksiaan tai väitteitään.

Vastustajamme eivät ole tajunneet mitään oikein. Me emme ole tajunneet mitään väärin.

”Meitä” ei voi koskaan syyttää mistään. ”Niitä” tulee syyttää aivan kaikesta.

Jos meissä on jotain vikaa, se johtuu siitä, että emme ole vielä toteuttaneet ideologiaamme täydellisesti ja/tai ajattelussamme on jäänteitä vihollisen ajattelutavasta. Näin ollen myös epäonnistuminen on argumentti aatteemme totuuden puolesta.

Kysymys siitä, mikä on totta, on menettänyt merkityksensä. Totta on se, minkä me haluamme olevan totta. Totuus ei koske sitä millainen maailma on, vaan millaiseksi haluamme maailman muuttaa.

Naiivi ja luja usko omaan aatteeseen, jota mitään fakta ei kykene horjuttamaan.

Yhteiskunnassa ilmenevien epäkohtien parasiitinomainen hyödyntäminen, jossa epäkohta kaadetaan vastustajien niskaan ja oma aate nostetaan ainoaksi mahdolliseksi ratkaisuksi.

Omaa aatetta ei koskaan yritetä todistaa oikeaksi. Riittää, että vastustajan aate vedetään lokaan.

Tieto historiasta, menneisyydestä ja traditioista on pyyhitty pois. Yksilön identiteetti ei nouse enää perinteestä, vaan valtio voi halutessaan määritellä sen aina uudelleen.

Valtion kontrolli ulottuu aina vain syvemmälle ihmisen elämään, jopa siihen miten on sallittua ajatella. Ajatusrikos on yhtä paha kuin todellinen rikos.  

Johtajat ja ideologit antavat mieluummin kaiken tuhoutua, kuin myöntävät olleensa väärässä.

Ja lopuksi: ajatus siitä, että mikään yllä sanottu ei koske minua.

Sen sijaan, että kysymme, olemmeko palanneet 1930-luvulle, voisi myös kysyä lakkasiko 1930-luku koskaan todella olemasta?

(Kuva: A group of women give the Nazi salute on the deck of the Wilhelm Gustloff at Tilbury, 10th April 1938.  Photo by Becker/Fox Photos/Hulton Archive/Getty Images)

Eettiset arvot arjen käyttövoimaksi!

Poliittiset puolueet määrittelevät omia arvojaan, samoin määrittelevät yritykset. Missä määrin arvoista tulee näille tahoille käyttövoimaa arkeen, jää usein kovin heikoksi ja epämääräiseksi, koska puhe arvoista on nykyisessä yhteiskunnassamme ongelmallista.

Puhuessamme arvoista viittaamme helposti sisällöltään hyvin erilaisiin asioihin. Siksi emme kohtaa toisiamme, eikä keskustelumme ei ole mielekästä, koska se ei johda mihinkään.

Toisaalta arvot voivat jäädä hyvin irrallisiksi käytännön elämästä. Keskusteluissa esitellään hyvältä kuulostavia arvoja, mutta niiden yhteys arkiseen toimintaan jää olemattomaksi. Yrityksen seinillä voi olla hienoja arvoluetteloja, mutta johdon sisäinen henkilöstöön kohdistuva puhe on keskustelua ”rahantekokoneesta”.

Tämän seuraksena suhtautuminen henkilöstöön on epäinhimillistä. On tuhoisaa, jos puolueella tai yrityksellä on julkaistut arvot, mutta niiden johtohenkilöiltä ja työntekijöiltä nämä arvot käytännössä puuttuvat.

Continue reading

Kommunikaation kevätsiivous

Kirkas kevätaurinko valaisee – ja harmiksi paljastaa samalla pölyn ja tahrat ikkunoissa. Siispä siivoamaan!

Myös mielessämme on jopa vuosikymmenien aikana kertynyt paksu kerros pölyä. Elämänilo ja elinvoima eivät loista kirkkaina, näkymä elämän mahdollisuuksiin ei ole vapaa.

Tuo pölykerros koostuu pienistä ja huomaamattomista roskista ajattelussamme ja puheessamme. Sellaisista kuten pitää, täytyy, pitäisi, olisi pitänyt, on pakko ja mutta. Sanoista, joista ei ole hyötyä kenellekään, ne vain syövät energiaa. Nuo roskasanat tekevät meistä ajatuksissamme ja puheessamme passiivisia syyllisiä, orjia tai orjapiiskureita ja avuttomia uhreja. Continue reading

Hyveet tieteessä ja arjessa

Puhe hyveistä on usein etäistä ja irrallaan arjesta. Silti olemme varmaan samaa mieltä siitä, että olisi hyvä, jos ihmiset olisivat oikeudenmukaisia, lempeitä ja kohtuullisia. Kehotus noudattaa hyveitä ei silti johda juuri mihinkään. Se on kuin vanhemman kehotus lapselleen: ”Ole varovainen!”

Postmodernissa kielenkäytössä sana persoona on korvannut luonne-sanan, jolla oli aikoinaan vahva arvolataus. Jos ennen sanottiin, että ihmisellä on luonnetta, se oli aina myönteistä. Tänään uhrautuminen ja itsehillintä ovat korvautuneet itsensä toteuttamisella, kokemusten ja nautintojen hankkimisella sekä materialistisilla tavoitteilla.

Continue reading

Kauneus saapuu käytännöllisyyden kynnykselle

Kun opimme lapsena kirjoittamaan, käsiala oli ensin haparoivaa. Vähitellen teksti muuttui selkeämmäksi, ja allekirjoitus oli helppo lukea.

Ajan myötä allekirjoituksemme kului kuin kynnys, jonka yli kuljetaan ahkerasti. Siitä häipyivät pois turhat, helposti kuluvat kohdat. Vain reunat ja oksankohdat jäivät, siis ne osat joista persoonamme on tunnistettavissa.

Allekirjoituksesta ei välttämättä saa enää selvää, mutta se on sulava, ja viiva on epäröimätön. Kauneus on syrjäyttänyt käytännöllisyyden. Continue reading

Opi tunnistamaan elämässäsi olennainen

Vaikka rikkaissa länsimaissa mahdollisuudet toteuttaa itseä lisääntyvät jatkuvasti, saatamme silti kokea tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Torju tarpeeton virikehyöky sillä, että opit tunnistamaan sen, mikä elämässä on olennaista. Onni löytyy näistä asioista.

Kohonnut elintaso, kaupungistuminen ja viestintätekniikan räjähdysmäinen kehitys ovat johtaneet siihen, että voimme rakentaa elämäämme alati monipuolisemmista aineksista. Edessämme on mahdollisuuksien kirjo, josta meitä edeltäneet sukupolvet eivät osanneet kuvitellakaan.

Onnellisen elämän rakennusaineita vaikuttaisi olevan saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta siitä huolimatta monet ihmiset ovat onnettomia ja ikään kuin hukassa mahdollisuuksien keskellä.

Mahdollisuuksien paljous ja informaatiotulva tarjoavat varmasti valinnanvaraa mutta ne voivat myös eksyttää mielen. Ympärillämme tapahtuu liian paljon.

Continue reading

Hyvä itsetunto on lahja

Ollapa kuuluisa ja ihailtu, moni meistä haaveilee. Näyttelijä, muusikko tai urheilija, alansa huippu. Olisin kysytty ja haluttu joka puolella, muista poikkeava ja huomiota herättävä. Miksi haaveilemme kuuluisuudesta ja upeista saavutuksista?

Tavalliseksi koettu elämä on menettänyt arvoaan, voisi ehkä hiukan kärjistäen sanoa. Perhe, mukava työpaikka ja viikottainen tennistunti eivät enää riitä, vaan me haluamme kokea olevamme erityisiä tavalla tai toisella. Julkisuuden ja menestymisen avulla on mahdollista nousta ”harmaasta massasta” tunnetuksi ja tiedetyksi henkilöksi. Mutta miksi me haluamme erottua niin kovasti muista?

Continue reading

Teetkö päätöksesi oikealla polttoaineella tankattuna?

Millaisella polttoaineella sinä teet päätöksesi? Siitä kannattaa ottaa selvää! Väärin tankattu auto ei etene pitkälle.

Ystäväni totesi, että hän haluaa vaihtaa työpaikkaa. Nykyisen työpaikan ilmapiiri oli ollut lannistava jo pitkään. Päätös oli selvä, eikä se ollut syntynyt pikaistuksissa. Toinen tuttavani oli puolestaan päättänyt lopettaa ihmissuhteen sen sijaan, että etenisi siinä avioliittoon.

Molemmat päätökset olivat hyvin todennäköisesti oikeita, mutta piilevä v-voima piti jatkossa huolta siitä, että uusi työpaikka ja seuraava suhde eivät onnistuneetkaan. Continue reading

Pomo, unohda se maraton!

Lähes jokaisen ihmisen elämänarvojen kärjessä on perheen ja ystävien lisäksi terveys. Mutta yllättäen terveyden ja perheen arvostus ei usein korreloi sen kanssa, miten arjessa toimimme. Etenkin johtajien tilanne on hullunkurinen. Liikunnan lisäksi karppauksestakin voi tulla epäjumala.

Edelleen yllättävän suuri joukko juuri ihmisiä, jotka kokevat arvostavansa kaikkein eniten perhettä ja terveyttä, tekee jatkuvasti ylitöitä ja stressaa työstään perheen ja terveyden kustannuksella, koska ”pitää” tai on peräti ”pakko”. He syövät liian usein kiireessä ravintoköyhää ruokaa ja juovat liikaa alkoholia, koska ”ansaitsevat” tai ”tarvitsevat” niitä.

Terveys ja perhe ovat heille siis prioriteeteissa työtä alempana. Toiminta ratkaisee, eivät sanat ja toiveet. Continue reading

Mitä johtajuuden kannattaa oppia 9/11:stä?

Syyskuun 11. päivän 2001, amerikkalaisittain 9/11, piti olla tavallinen tiistai. Siitä tuli kuitenkin päivä, joka muutti peruuttamattomasti maailman suuntaa. Nyt yli kymmenen vuotta terrori-iskujen jälkeen on arvioinnin aika. Mitkä ovat 9/11:n kaksi tärkeintä opetusta, joista myös johtajuuden kannattaa ottaa oppia?

Syyskuun 2001 terrori-iskuilla on ollut merkittäviä strategisia ”ylätason” vaikutuksia maailmanmenoon, mutta vähintään yhtä vahvasti iskut (tai paremminkin iskujen käynnistämät vastatoimet) ovat vaikuttaneet yksittäisten ihmisten elämään. Olen usein ”9/11”-kirjaani kirjoittaessa joutunut pohtimaan strategisten vaikutusten suhdetta yksilötason vaikutuksiin – ja toisinpäin. Ne ovat tänä päivänä aiempaa läheisemmin kietoutuneet toisiinsa. Continue reading

Pehmeät arvot ovat kovia arvoja

Mitä tekemistä japanilaisella samurailla on pehmeiden arvojen kanssa?

Kun televisiosta tulee 4D-, 5D- tai DD-dokumentti à la ”Äitini tyttöystävän kaksipäinen vasikka kävi sukupuolenvaihdosleikkauksessa”, pysyttelen yleensä tusinan kanavan päässä.

Kuten monia miehiä, minua kiinnostavat enemmän historialliset, erityisesti sotahistorialliset dokumentit. Niistä oppii kaikkea mielenkiintoista.

Taannoisesta japanilaissamuroita käsittelevästä dokkarista opin uuden sanan:

”Horo.” Continue reading

Hyvä johtajuus, missä lienet?

Tämä kirjoitus vie matkalle, joka sai alkunsa esimiesten ja johtajien käytännön toiminnan tarkkailusta ja ihmettelemisestä ja päätyi tutkimukselliselle löytöretkelle hyvän johtajuuden toimintoihin. Matka oli itselleni äärettömän mielenkiintoinen. Toivon sinun viihtyvän matkaseuranani.

Tutkimusmatkailijoita on kautta aikojen yhdistänyt halu, kiinnostus ja innostus tutustua paikkoihin ja asioihin, uusiin tai jo hieman tuttuihin. Jokin vimma vie mukanaan ja matkaan on lähdettävä. Samanlainen olotila vei minut mennessäni, kun kiinnostuin siitä, mitä johtajat ja esimiehet tekevät, kun he toimivat työntekijöidensä kanssa perusarjessa. Continue reading