Älä valita vaan tee

Jussi Ruokomäki kirjoitti tämän blogin alkuvuosina loistoartikkelin valittamisesta. Tai oikeastaan valittamatta olemisesta. Artikkeli on vuodelta 2009. Kun näin vuosiluvun, kaksi ristiriitaista ajatusta tuli mieleeni. Ensimmäinen reaktio oli ”Vautsi, blogi on jo niin vanha… hienoa!”. Sitten seurasi ”Oohh minäkin olen tulossa vanhaksi…”.

Olkoon.

Mainitsen Jussin kirjoituksen, koska se muistui mieleeni viime viikolla ollessani Kosovossa. Pidin siellä johtajuussessioita mm. koulun rehtoreille.

Kerran joku kysyi minulta, minkä Kosovossa pitäisi mielestäni muuttua. Siihen kysymykseen voi antaa varmastikin monta vastausta. Continue reading

Itsenäinen johtaja

Todellinen itsenäisyys on oikeanlaista riippuvaisuutta toisista. Miten toista voi auttaa tulemaan itsenäiseksi?

Kuuluisassa kirjoituksessaan ”Mitä on Valistus?” Immanuel Kant yhdistää Valistuksen ja itsenäisyyden.

”Valistus on ihmisen pääsemistä ulos hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. Itseaiheutettua tämä alaikäisyys on silloin, jos sen syynä ei ole järjen puute, vaan päättämisen ja rohkeuden puute käyttää järkeään ilman toisen johdatusta. Sapere aude! Valistuksen tunnuslause on siis: Käytä rohkeasti omaa järkeäsi!”

Kantin tekstissä asettuvat vastakkain ”oman” järjen käyttö ja ”toisen” johdatettavana oleminen. Onko oikea itsenäisyys siis jonkinlaista puhdasta luottamusta omaan itseen? Onko väärin luottaa toisen arvioon? Molempiin käsityksiin lienee luontevinta vastata kielteisesti. Continue reading