Sokrates käy töissä

Istun Hangon kuulaan aamupäivän valossa kirjoittamassa tätä tekstiä. On menossa Hangon filosofiapäivien viimeiset hetket. Kahden päivän tapahtumassa on puhuttu ihmisten somekäyttäytymisestä, rakkaudesta, elokuvista, työstä, yhteisöllisyydestä, pahuudesta, paheksumisesta ja monesta muusta nykyihmisen arkea koskettavasta asiasta.

Kun ihmiset kokoontuvat yhteen yli iän ja ammattirajojen, on voimallista havaita miten yhdessä ajattelu tuottaa oivalluksia ja yhteenkuulumista.

Tähän samaan pyrki myös Sokrates, joka käyskenteli Ateenan toreilla ja kaduilla. Hän altisti itsensä kohtaamisille ja haastoi tuntemattomia ihmisiä itsensä kanssa dialogiseen leikittelyyn. Continue reading

Kohti huippuluokan keskustelukulttuuria

Tulevaisuudessa yhteiskunnallinen keskustelu on vaikeampaa kuin nyt. Ongelma on se, että keskustelukulttuurissa olisi jo nyt parannettavaa. Tässä kirjoituksessa tarjotaan vinkit, joiden avulla tämä parannus voisi todella toteutua.

Tämän kesän kuohuttavin yhteiskunnallinen vääntö on käyty monikulttuurisuudesta. Tai oikeastaan aiheena on ollut rasismi ja poliitinen toiminta. Tai poliittinen viestintä. Tai jotain näihin kaikkiin liittyvää. Täyttä yksimielisyyttä erimielisyyden aiheista ei näytä olevan.

Continue reading

Autoritäärinen johtajuus: määritelmiä ja historian oppitunteja

Kumpi on parempi: hyvä hallinnointi vai johtaminen? Miten hallintotiede ja johtamistiede eroavat? Mitä tarkoittaa auktoriteetti? Lyhyt johdanto hallinto- ja johtamistieteen eroista määrittää keskeiset käsitteet ja spekuloi autoritäärisen johtajuuden haittoja.

Mitä on hallintotiede?

Ihmisten sosiaalisessa yhteisössä on kautta aikojen ollut tarve koordinoida yhteistä toimintaa ja täten saavuttaa parempia tuloksia.

Hyvin hallinnoitu organisaatio kumuloi henkisiä hyveitä, materiaalista tuottavuutta ja yksilön onnellisuutta, toisin kuin huonosti hallinnoitu järjestelmä. Tällainen pohdiskelu on hallintotieteen ytimessä.

Johtamistiede tai johtamistaito, kuten sitä joissain oppilaitoksissa kutsutaan, eroaa hallintotieteestä siten että siinä opetellaan toisen kontrolloinnin metodeita, ja täten se on psykologian alatiede. Hallintotieteessä tulos ja tarkoitus määrittävät organisaation rakenteen, ja näin se on politiikan alatiede, jossa tutkitaan ihmisen ja vallan suhdetta.

Tämä tulee hyvin esille perinteisessä eroavaisuudessa amerikkalaisen ja eurooppalaisen tieteen välillä. Continue reading

Tilannekatsaus: johtajat, poliitikot ja hyveet

Vaalirahakohu johdattaa pohtimaan lain ja omantunnon suhdetta. Uskottavuus on koetuksella, mutta minkä?

Varmaan moni alkaa jo olla pikkuhiljaa tuskastunut median välittämiin tietoihin, jotka liittyvät vaalirahoitukseen. Luettelen tässä joukon otteita lehtien kirjoittelusta. Nämä ovat kaikille tuttuja. Mutta voidaanko niissä havaita jotain yhteistä piirrettä aikamme ihmiseen?

Muistatte hyvin erään sanoneen, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä olisi vastoin lakia eikä hän sen vuoksi aikonut ilmoittaa vaalirahoitustaan ennen kuin laki sitä vaatii. Näin varmaan ajatteli useampikin.

Muistanette myös, että moni ei ollut omasta mielestään tehnyt mitään väärin ottaessaan vastaan vaalirahoitusta, muttei kuitenkaan aikonut julkaista omaa vaalirahoitustaan.

Demokratian vai ihmisten uskottavuus?

Jännimpänä uutisena itse koin sen, kun pahoiteltiin demokratian menettävän vaalirahakohun vuoksi uskottavuutensa äänestäjien silmissä, jonka vuoksi olisi paikallaan pikimmiten selvittää tilanne. Tilanne, johon monen mielestä oltiin tultu, koska näin oli ennenkin menetelty. Sanottiin, että se oli maan vanha tapa. Se olisikin monen mielestä pitänyt muuttaa säädöksillä jo aikaa sitten. Sanottiin, että virhe oli ollut tämä.

Mutta tavallisten ihmisten silmissä kyse on ollut kuitenkin koko ajan enemmän ihmisten kuin demokratian uskottavuudesta. Continue reading

Paluu hyvepolitiikkaan, osa 2: Laki ja omatunto

Artikkelisarja hyveiden ja politiikan yhteispelistä jatkuu. Tässä toisessa osassa pohditaan lakien ja omantunnon suhdetta. Ohjaavatko lait kansan omaatuntoa eli käsitystä oikeasta ja väärästä? Vai ohjaako kansan omatunto lakeja?

Hyvepolitiikan peruspilarit lepäävät kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Toisin kuin ”Paluu hyvepolitiikkaan” -sarjan aloitusosassa, tässä toisessa osassa käsiteltävä kysymys liittyy suoremmin näihin kahteen periaatteeseen. Puhumme omantunnon ja lakien suhteesta. Omatunto voidaan nähdä liittyvän ensimmäiseen periaatteeseen, lait taas toiseen. Mikä onkaan niiden keskinäinen suhde? Continue reading