Onko onnellisuus tunne?

Onnelliset hetket tuovat hymyn kasvoille: kesähetki rannalla auringossa, ystävän kohtaaminen, häät, lapsi sylissä, onnistuminen tavoitteessa. Kun olet iloinen, etkö koekin olevasi myös onnellinen? Ja kun olet hyvin surullinen, koet olevasi onneton?

Onko onnellisuus niin yksinkertaista, onko onnellisuus tunne? Jos näin on, emmekö silloin ole tunteidemme vankeja, olosuhteiden vangitsemia? Menetykset, pettymykset, pelot ja kipu tekevät meistä onnettomia, elämää ei kuitenkaan voi elää kuin hetkittäin ilman ei-toivottuja tunteita, mielipahaa. Jos tarvitsemme iloa, mielihyvää ollaksemme onnellisia, ei elämällä ole sitä tarjolla usein edes alkupalalistalla, vaikka toivomme ja toivotamme ”kaikkea hyvää”.

Jos ”onnelliseen” elämään ei mahdu kuin korkeintaan mausteeksi surua, pelkoa ja kiukkua, olemme itseämme ja ihmisyyttä kohtaan tunnerasisteja. Continue reading

Kommunikaation kevätsiivous

Kirkas kevätaurinko valaisee – ja harmiksi paljastaa samalla pölyn ja tahrat ikkunoissa. Siispä siivoamaan!

Myös mielessämme on jopa vuosikymmenien aikana kertynyt paksu kerros pölyä. Elämänilo ja elinvoima eivät loista kirkkaina, näkymä elämän mahdollisuuksiin ei ole vapaa.

Tuo pölykerros koostuu pienistä ja huomaamattomista roskista ajattelussamme ja puheessamme. Sellaisista kuten pitää, täytyy, pitäisi, olisi pitänyt, on pakko ja mutta. Sanoista, joista ei ole hyötyä kenellekään, ne vain syövät energiaa. Nuo roskasanat tekevät meistä ajatuksissamme ja puheessamme passiivisia syyllisiä, orjia tai orjapiiskureita ja avuttomia uhreja. Continue reading