häpeä

Kunnioita karmivaa vanhempaasi?!

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Kautta vuosien olen pohtinut, miksi suhteet juuri omiin vanhempiin ovat paikoitellen niin tavattoman vaikeita. Kuinka paljon ahdistusta, pettymystä, myötähäpeää ja häpeää, vihaa, torjuntaa, halveksuntaa, kaikenlaista tuskaa me liitämmekään juuri vanhempiimme.

Ehkä kyse on lopulta vain siitä, kuinka äärettömän vaikeaa on kohdata silmästä silmään kaksi erilaista totuutta: kuinka samankaltainen onkaan vanhempansa kanssa – ja toisaalta, kuinka erilainen onkaan. Continue reading →

Kohti aitoa sovintoa

Onko kulttuuristamme häviämässä terve syyllisyydentunto? Onko anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta vaarassa tulla muodollisuuksia? Näitä on syytä varjella, sillä parhaimmillaan ne voivat tarjota valtavan mahdollisuuden välittää rakkautta, kasvaa ja kehittyä.

On sanoja, joita pysähdymme miettimään harmittavan harvoin. Monet niistä ovat ajan mittaan saaneet niin lukuisia merkityksiä, etteivät ne enää viittaa alkuperäisessä tarkoituksessa kohteeseensa.

Continue reading →

Minne unohtui rehtiys?

Millä eväillä tuhkapesästä tehdään menestyvä Suomi? Nokian kukoistuskauden kokenut johtaja tietää tärkeän evään.

Tulevaisuuden rakentaminen Suomessa edellyttää sitä, että saamme mahdollisimman paljon rohkeutta ja voimaa kaikkeen siihen tekemiseen, jolla viemme maatamme eteenpäin. Meidän on tärkeää ymmärtää, että hyvä tulevaisuus syntyy yhteisellä tekemisellä. Kuvitelmat, että yksittäinen ihminen tai yritys pystyy tässä maailmassa yksin rakentamaan kestävää menestystä, on syytä unohtaa. Continue reading →

Kuva: Tamara Dean

Haavoittuvuus

Viime vappu oli minulle kerta kaikkiaan erilainen. En ollut humalassa. Ei ollut krapulaa. En juonut olutta… Mutta vappu ei ollut näistä syistä erilainen: oikeastaan en koskaan ole vappuna humalassa enkä krapulassa. Hyvää olutta yleensä kyllä maistan.

Vappu oli erilainen, koska tänä vuonna oluen sijasta join horxataa, Valencian paikallisjuomaa, jota suuresti rakastan. Vappua vietin nimittäin Espanjan Valenciassa, sillä 2.-3. toukokuuta pidin sikäläisessä yliopistossa seminaarin hyvejohtajuudesta.

Ennen seminaaria sain tietää eräästä ihmisestä. Hyvä ihminen. Surullinen tarina. Se teki minuun sen verran suuren vaikutuksen, että puhuinkin seminaarissa uudesta aiheesta: haavoittuvuudesta. Continue reading →