Hyvejohtajuus – mitä helvettiä?

Omakohtainen kertomus hyvejohtajuusmallin avautumisesta. Kirjoittajan mielestä hyvejohtajuudessa ei ollut konkretiaa. Sitten päässä naksahti…

En muista tarkalleen, milloin törmäsin Hyvejohtajuus-blogiin, varmaan puolitoista – pari vuotta sitten. Muistan kuitenkin ensimmäisen ajatukseni tästä blogista ja hyvejohtajuudesta: se oli mitä helvettiä?”. Ai että jos lopetat pornon katsomisen, muutut silmänräpäyksessä loistavaksi johtajaksi ja firman kurssit ampaisevat pilviin? Ei vakuuttanut. Continue reading

Hyvejohtaja kriisin keskellä

Viimeaikaiset tapahtumat globaalissa taloudessa ovat nostaneet jälleen esille arvokeskustelun ja varsinkin yritysten ja johtotehtävissä olevien ihmisten arvot. Yhtenä osasyynä edelleen päällä olevaan finanssikriisiin on ollut nopeiden ja lyhytaikaisten voittojen tavoittelu. Onko hyveellinen johtaminen kuopattu kokonaan ja kuinka hyveiden mukaan elävä (johtava) johtaja pystyy menestymään tänä päivänä, vai pystyykö ollenkaan?

Talouselämämme suuri  vaikuttaja Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos puhui ennen finanssikriisin täyttä puhkeamista vuonna 2008  Mainontapäivässä yritysten moraalista. Puheenvuorossaan Wahlroos korosti, että yritykset eivät ole hyväntekeväisyysorganisaatioita. Hänen mukaansa yritysten tulee toimia eettisesti, mutta moraaliset kannanotot hän varasi yritysten omistajille. Wahlroos selittää:

Yrityksillä moraalisen arvion pelivara on äärimmäisen pieni, koska heidän ei kuulu tehdä ratkaisuja omistajiensa puolesta. Yritykset  ovat yritteliäiden ihmisten perustamia organisaatioita, yhden asian liikkeitä, joiden ainoa tehtävä on hoitaa omistajiensa varallisuutta.”

Näinhän yritysjohdon tehtävät ja tavoitteet yleensä määrittyvät eli yritysjohdon tehtävänä pidetään yrityksen osakkeen reaaliarvon maksimointia. Mihin sijoittuu tässä yhtälössä hyvejohtajamme? Continue reading

”Vain kauniita sanoja” – johtajuus hukassa?

Eräs hyvejohtajuusmallia kohtaan osoitettu kritiikki kuului seuraavasti: ”Hyvejohtajuus on vain kauniita sanoja. Se kertoo vain siitä, millaisia kaikkien ihmisten tulisi olla. Mainio huomio, mutta viestin terävin kärki on hieman ruosteessa.

Ymmärtääkseni kritiikin mukaan hyvejohtajuus on korvia hivelevää, mutta mitäänsanomatonta löpinää ja siksi malli olisi lähes hyödytön johtajuuden kehittämisessä.

Niin, tämähän olisi varsin surkea juttu.

Jotta voidaan pohtia annettua kritiikkiä (ja johtajuuden kehittämistä), pitää ymmärtää sana johtajuus. Sanakirjan mukaan johtajuus on – kas vain – johtajana olemista. Tämä itsestäänselvyys on merkittävä huomio.

Continue reading

Yhteiskuntavastuusta ja omistamisesta

Yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan usein hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta. Lääkkeeksi on esitetty erilaisia tapoja yrityksen yhteiskuntavastuu toteutumisesta. Mutta jotta yhteiskuntavastuuajattelu aidosti edistäisi hyvää, vaaditaan selvä käsitys vastuusta ja sen edellytyksistä.

Pari vuotta sitten, kun taloudessa elettiin niin sanottua hyvää aikaa, puhuttiin paljon yritysten yhteiskuntavastuusta silloin kun jonkin tehtaan tuotanto päätettiin siirtää halvemman työvoiman maahan tai muuten vaan väkeä vähennettiin.

Siitä, että talouskriisin iskettyä keskustelu yritysten yhteiskuntavastuusta on loppunut lähes tyystin, voi mielestäni tehdä päätelmiä tuon keskustelun luonteesta.

Väitän, että keskustelu yhteiskuntavastuusta liittyy pääasiassa nykyisenkaltaisessa kapitalismissa niin sanotun nousukauden ilmiöihin, sen ihmettelemiseen, miten yhtiön johtajat voivat rahastaa optioilla miljoonia samaan aikaan kun voitot ”revitään työläisen selkänahasta”.

Vuonna 2010 tuollaista nousukautta elävät vain suurimmat pankkiliikkeet, ja niitä ei Suomessa ole, joten keskustelua ei tarvita. Toisin on Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, missä pankkiirien bonukset puhuttavat. Continue reading

Palvelemisen jalo kunnianhimo

Vastakkaiset toimintamallit: ”palvelen menestyäkseni” ja ”menestyn palvellakseni” eivät ole vain nasevia sloganeita, vaan erottelu perustuu syvälliseen ymmärrykseen inhimillisistä ja ammatillisista motiiveista.

Keskustellessani hyvejohtajuudesta ystävien ja asiakkaiden kanssa törmään joskus kysymykseen: ”Se, mitä hyvejohtajuudesta ymmärrän, on kiehtovaa. Mutta miten se vaikuttaa yritykseni (tai yhteisöni) tuloksellisuuteen? Mitä hyötyä siitä on?”

Tuloksellisuudella ja hyödyllä he tarkoittavat taloudellista hyötyä, tai muunlaista välillistä hyötyä joka johtaa taloudelliseen hyötyyn. You make no money, you make no sense.

Yritän olla hymyilemättä. Pääsen jälleen nimittäin antamaan epäkorrektin vastaukseni: ”Se, että kysyt tuollaista, voi tarkoittaa sitä, ettei hyvejohtajuus välttämättä sovi teille, ainakaan vielä.”

Vastaan pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa, kukaan ei loukkaannu. Päinvastoin, he haluavat tietää lisää. Niin, mitä oikein tarkoitan? Continue reading

Hyvä johtaja on hyvä alainen

Hyvejohtajuus-blogissa on puhuttu johtajista kyllästymiseen asti. Entä alaiset: Onko heille tarjolla jotakin? Eikö johtajuus ole tarkoitettu kaikille? ”Eläköön hyve-alaisuus!” sanoo Santi Martínez.

Monille sana johtajuus — ja varsinkin johtaminen — koskee kysymystä: Miten saan muut tekemään mitä heidän tulee tehdä? Toisin sanoen johtajuudella on tekemistä käskyjen, ohjeistusten, suunnan näyttämisen yms. kanssa. Johtaja siis määrää, johtaja käskee, ja muut tottelevat.

Hyvejohtajuuden käsite on avannut vallankumouksellisella tavalla uusia näkökulmia johtajuuskeskusteluun. Hyvejohtajuus tuo mukanaan aspekteja henkilökohtaisesta kehityksestä — henkilökohtaiseen erinomaisuuteen pyrkimisestä — tavalla, johon aikaisemmat johtajuusmallit eivät yltänneet. Siinä missä johtajuusopit yleensä jakavat varsin staattisesti organisaation sisäisen rakenteen kahteen leiriin — johtajiin ja alaisiin —, hyvejohtajuuden mukaan jokainen on kutsuttu johtajuuteen. Hyvejohtajuusmalli on dynaaminen, sillä se tukee kehitystä, liikettä eteenpäin, muutosta parempaan.

Mutta miten alainen voi olla myös johtaja? Tämän ymmärtämiseksi auttaa käsite ”hyve-alaisuus”. Continue reading

Miksi hyvä johtaja on hyvejohtaja?

Johtamisen arvottaminen on koko lailla konstikasta. Onko hyvä johtaja sellainen, joka saa työntekijöistä parhaat puolet irti – vai määräytyykö johtajan kyvykkyys sen mukaan, mitä jää viivan alle? Johtaja on ennen kaikkea suunnannäyttäjä. Hyvä johtaja on siis sellainen, jonka osoittama toiminnan suunta johtaa jonkin ihmisjoukon mahdollisimman suureen hyvinvointiin.

On aiheellista kysyä, mitä johtaminen tarkoittaa. On johtajuutta, managerointia, itsensäjohtamista, suunnannäyttämistä. Ensi käteen näyttää siltä, että johtaminen on käsite, jonka alle on parkkeerattu jos jonkinlaista määräävää toimintaa. Niinkin paljon, että esimerkiksi Amazonin kategoriasta ”Management and Leadership Books” löytyy kymmeniä tuhansia niteitä. Siinä on johtajuustutkijoille maaperää perattavaksi.

Wikipedia tietää kertoa, että johtaminen on ”tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa”. Johtajuuden pohjimmainen funktio onkin ennen kaikkea suunnan osoittaminen jonkin ihmisjoukon toiminnalle. Suuntaa nyt voi näyttää vaikka sormella – mutta minkälainen on hyvä suunnannäyttäjä? Continue reading

Hyveellinen rentoutuminen: johtajan tehokkuuden ehto

Johtajuus vaatii rentoutumista. Mutta tuloksekas rentoutuminen edellyttää hyveitä. Ilman niitä ihminen vaappuu epävakaasti työnarkomanian ja laiskottelun välillä löytämättä koskaan asian ydintä.

Paradoksi: miten moni sanookaan lähteneensä lomalle väsyneenä ja palanneensa vielä väsyneempänä.

Rentoutumisen tarve

Työnarkomania, jatkuvat ylityöt, rästit, paineet, sähköpostit ja dokumentit päivällisellä ja yömyöhällä… Joskus miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä – mutta rajansa kaikella.

Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista.

Kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen, s. 302) Stephen Covey kuvaa sisäisen uudistumisen tarvetta hauskalla tarinalla:

Oletetaan, että tapaat metsässä miehen, joka sahaa puuta nurin hiki hatussa.
”Mitä sinä teet?” kysyt häneltä.
”Etkö näe?” kuuluu kärttyinen vastaus. ”Kaadan puuta.”
”Näytät väsyneeltä!” sinä huudahdat. ”Kuinka kauan olet jo sahannut?”
”Kuudetta tuntia”, mies vastaa, ”ja olen aivan poikki! Tämä on kovaa hommaa.”
”Mikset sitten pidä muutaman minuutin taukoa ja teroita sahaasi?” kysyt. ”Varmasti työ sujuisi silloin ripeämmin.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, mies virkkaa painokkaasti. ”Minun täytyy sahata!”

Continue reading

Hyvejohtajuuden alkeita

Rehtorin, isän, vaarin ja sijaisisän ajatuksia hyvästä johtamisesta.

Mitä on johtajuus ja mitä on hyveellinen johtajuus? Olen toiminut useita vuosia esimiestehtävissä, mutta vasta viime vuosina olen miettinyt johtajuuden ja hyveiden syvempää merkitystä. Koen asian niin laajana ja vaikeana, etten ole aikaisemmin rohjennut kirjoittaa aiheesta.

Lähestyn asiaa ensin siltä kannalta miltä johtajuuden ja hyveiden puuttuminen näyttää yhteiskunnassamme. Continue reading

Uutta sisältöä: linkit — ehkä sinunkin?

Ryhdymme julkaisemaan viikoittain linkin tai pari, ensi viikosta alkaen. Tarkoituksena on tarjota uusia näkökantoja johtajuuteen.

Otamme myös kiitollisina linkkivinkkejä vastaan. 🙂 Vinkit (ja toki myös kaiken palautteen) voi lähettää kelle tahansa vakituisista kirjoittajista (Jason, Oskari, Santi, Jussi) osoitteeseen etunimi@hyvejohtajuus.fi.

Hyvejohtajuus.fi = 1 vuotta !

Hyvejohtajuus.fi avattiin tasan vuosi sitten. Kiitämme kaikkia lukijoita!

Kolumnit ilmestyvät maanantaisin. Vakituisia kirjoittajia on neljä, ja viides liittyy seuraamme pian. Tämän lisäksi noin kerran kuussa ilmestyvällä Vieraskynä-palstalla vierailee eri alojen vaikuttajia.

Vuoteen on mahtunut kirjoituksia aina markkinoinnista maanantai-myönteisyyteen, isyydestä iloon ja politiikasta pornoon. Punaisena lankana useimmissa artikkeleissa on ollut hyve, johtajuus ja niiden yhteispeli nykymaailmassa.

Huhtikuu 2009
Tuloksellisuus: keskittymisen ja uhrauksen hedelmä
Auto katukivessä

Maaliskuu 2009
Terve vai sairas yliopistomaailma? (Vieraskynä: Manuel Guillen)
Hyvejohtajuus – viisaus
Humoristinen hyve
Onko voimaa olla valittamatta?

Helmikuu 2009
Hyvejohtajuus ja arvojohtajuus – miten ne eroavat?
Johtajuus vs. managerointi
Hyvepoliitikko (Vieraskynä: Johanna Davies)
Ystävyyden jalo taito

Tammikuu 2009
Porno, puoliso ja perhe
Ale
Hyvejohtajuus – rohkeuden hyve
Isä, Poika ja Pyhä Ukki (Vieraskynä: Pekka Ruokomäki)

Joulukuu 2008
Rakkaus on…
Joulukiire ja joulurauha
Hyvä johtaja tietää elämän tarkoituksen
Tuomitseva vai lepsu johtaja?
Huono johtajuus (Vieraskynä: Jarkko Hämäläinen)

Marraskuu 2008
Nöyryys ja suurisieluisuus – vihollisia vai veljeksiä?
Anteeksi
Kun isyys ärsyttää
Johtajuuden musta laatikko

Lokakuu 2008
Markkinointi – hyve vai pahe? (Vieraskynä: Martin von Schantz)
Ilon lahja ja salaisuus
Maanantai-myönteisyys
Häpeä

Syyskuu 2008
Rooma: Lucius Vorenus
Parantujan profiili (1. Vieraskynä: H e i d i  R o b e r t s)
Pienet asiat ovat suuria asioita
Liiketoiminnallinen neitsyys meni
Aitoa elämää

Elokuu 2008
Miten hyveitä vahvistetaan?

Heinäkuu 2008
Työelämän inhimillistäminen
Kuka tarvitsee filosofiaa
Hyve-etiikka vs. sääntöetiikka

Kesäkuu 2008
Ylpistely on ylpeyttä ja nöyryyttä on nöyristelyä?
”Erehtyminen on inhimillistä”
Epärehellinen, en minä vaan ne muut

Toukokuu 2008
Pitäisikö työstä muka nauttia?
Voitontavoittelun ideologia vaara taloudelle
Miksi syöt vielä ylimääräisen pizzapalan?

Huhtikuu 2008
Halu elää on halua elää hyvin
Omatuntotalous – uutta ja vanhaa

Hyvejohtajuus ja arvojohtajuus — miten ne eroavat?

Etiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?

Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.

”Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta eri nimellä?” ystäväni kysyi.

Vastaus kysymykseen ei ole helppo.

Asiantuntija tuli avuksi: ”Arvo on alku, hyve on loppu”, hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan. Continue reading

Managerointi vs. johtajuus

Johtajuuskirjallisuudessa on usein tapana erottaa johtajuus (leadership) ja managerointi (management) toisistaan.

Tämä on tietenkin määrittelykysymys. Yleensä kuitenkin hyväksytään, että yhtäläisyyksistä huolimatta niillä on olennainen ero.

Johtajuusguru Peter F. Druckerin sanoin: ”Managerointi on asioiden tekemistä oikein; johtajuus on oikeiden asioiden tekemistä.” Lisäksi hän paljastaa: ”En enää opeta ihmisjohtamista [management of people]… opetan ennen kaikkea itsensä johtamista.”

Kaikki nopeat fiksit tyyliin ”10 askelta täyttymykseen” tai ”valaistumisen kolme salaisuutta” ja muut oikotiet onneen ovat minusta aina olleet blaah. Taistellakseni tätä tylsää ennakkoluuloani vastaan, julkaisen tässä kymmenosaisen argumentin hyvejohtajuuden vaikutuksesta managerointiin. Lähtökohta (1-2), teesi (3), perustelu (4-9) ja summa summarum (10).

Teesi (3) eli väittämä on seuraava:

Vain hyvejohtaja tietää minkälaista managerointia kulloinkin tarvitaan. Continue reading

Rohkeuden hyve

Tässä artikkelissa tarkastellaan rohkeuden hyvettä. Mitä se on? Mitä se ei ole? Mikä on rohkeuden ydin: pelottomuus vaiko kestävyys?

Hyvejohtajuuden pääteesit ovat yksinkertaisia: (1) Johtajuudessa on ensisijaisesti kyse ihmisen luonteesta. (2) Luonne (character) ei ole sama asia kuin temperamentti (temperament), joka on synnynnäinen. Luonne muodostuu hyveistä, toisin sanoen hyvistä taipumuksista tai tottumuksista. (3) Koska hyveitä voidaan vahvistaa harjoittamalla, luonnetta voidaan vahvistaa.

Tämä luonteen vahvistaminen hyveiden avulla on hyvejohtajuuden ydin. Se on todellisen johtajuuden haaste — ja vahvuus.

Hyveitä on monenlaisia. Johtajuudelle tärkeitä hyveitä on suurisieluisuus ja nöyryys. Lisäksi neljä päähyvettä, joihin kaikki muut hyveet nojaavat tavalla tai toisella, ovat käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja itsehillintä/kohtuullisuus. Tässä artikkelissa tarkastellaan lyhyesti rohkeuden hyvettä.

Mitä rohkeus ei ole? Mitä rohkeus on? Mikä on rohkeuden ydin? Continue reading

Johtajuuden musta laatikko?

Mitä johtajuusguru Jim Collins tarkoittaa ”viidennen tason” johtajalla? On yllättävää, ettei hän osaa sanoa, miten viidennen tason johtajaksi tullaan. Onneksi Alexandre Havard antaa toimivan metodologian.

Amerikkalainen Jim Collins on yksi yrityskirjallisuuden tunnetuimmista nimistä. Hänen vuosien tutkimuksiin perustuvat kirjansa Built to Last (1994) ja Good to Great (2001) ovat kansainvälisiä bestsellereitä. Continue reading

Hyve-etiikka vs. sääntöetiikka

Aito vapaus on ei ole ainoastaan vapautta jostakin vaan vapautta johonkin. Sääntöetiikka tuottaa mielikuvituksettomia ihmisiä, joiden valttikortti ei ole luovuus. Säännöt osoittavat kohti hyveitä.

Hyvejohtajuuden yksi perustava uskomus on se, että johtajuuden ydin on ihminen itse. Ei se, mitä hän osaa tai mitä hän tietää, vaan mitä hän on.

Ihminen kehittää itseään kehittämällä hyveitään eli hyviä tottumuksia. Ennen pitkää näistä hyvistä tottumuksista tulee pysyviä ominaisuuksia.

Tämä hyvejohtajuuden taustalla oleva hyve-etiikka liittyy vain pinnallisesti ”sääntöihin”. Continue reading