Itseluottamuksen varmistaja – itsevarmuusko?

1990-luvulla arvostettiin johtamisessa ja itsensä johtamisessa aivan erityisesti itsevarmuutta: I can do it! We can do it! Amerikkalaiset gurut ja mainosmaailman sankarit latelivat muille malliksi järkähtämätöntä itsevarmoja mielipiteitä siitä, miten asiat ovat ja miten niitä tulee muuttaa. ”Sinun ongelmasi on hitaus. Asia on näin.” Urheilijat ”tiesivät” olevansa voittajakunnossa.

Donald Trump on tuonut itsevarmuuden takaisin näyttämölle liiankin kanssa. Jos asiassa on jotakin hyvää, se on itsevarmuuden haittapuolien maailmanlaajuinen huomaaminen. Continue reading

Henkinen hyvinvointi tekee johtajasta vahvan ja tasapainoisen

Henkinen hyvinvointi auttaa johtajaa kuuntelemaan ja ymmärtämään alaisiaan. Se tuo johtajan työskentelyyn voimaa, joka lisää tuloksellisuutta ja luo parempaa ilmapiiriä työpaikoille, kirjoittaa Marita Niemelä.

Jos saisin päättää, pitäisin organisaation strategiassa ensiarvoisen tärkeänä sitä, että johtajat voivat henkisesti hyvin. Henkisen hyvinvoinnin voi määritellä vaikkapa siten, että ihminen on tavoittanut itsessään sisäisen tasapainon ja rauhan tilan. Ihminen on siis yksinkertaisesti sanottuna sinut itsensä kanssa.

Hän tietää, kuka on ja tietää, että hän on arvokas itsessään, ei saavutustensa kautta. Työ ei määritä häntä ihmisenä, vaan ennemminkin hänen ihmisyytensä määrittelee sitä työtä, jota hän tekee. Continue reading

Voiko ikuisesta valittajasta tulla herskyvä ilopilleri?

Voiko luonteeltaan herkästi ahdistuvasta, synkkämielisestä, ikuisesta valittajasta tulla hyväntuulinen, tyytyväinen, elämäniloa pursuava onnellisuuden perikuva – jos hän itse niin haluaa ja päättää? Eli toisin kysyttynä: miten paljon omiin tunteisiin voi vaikuttaa?

Jos kysyt tätä eri ihmisiltä, asiasta löytyy näkemyksiä ja mielipiteitä äärilaidasta toiseen. Toiset sanovat, ettei tunteisiin voi vaikuttaa juuri lainkaan. Tunteidesi taustalla vaikuttavat perimäsi ja koko elämäsi mittainen kehityshistoria, eikä sellaisen muuttaminen käy helposti, jos ollenkaan. Kaikki tietävät, miten vaikea itseään on muuttaa; uudenvuodenlupaukset raukeavat, päätökset uudesta ”minästä” ja uudesta elämästä sortuvat. Vaikka kuinka yrität muuttua, se ei onnistu.

Toiset taas sanovat, että tunteet ovat vain tahdon asia, joihin voit vaikuttaa miten haluat. Muutat ajatuksiasi ja toimintaasi, niin tunteetkin muuttuvat. Päätät ryhtyä iloiseksi, keskityt etsimään asioiden positiivisia puolia, alat hymyillä, suoristat ryhtisi ja hyräilet vaikka pienen värssyn. Ja mielialasi kohoaa. Hmmm… Näinhän se joskus toimii! Ja joskus ei. Masennus ei poistu päättämällä, innostus ei synny tyhjästä.

Mikä sitten on lopullinen totuus asian suhteen?

Continue reading

Itsepetos – tuo petoksista pahin

Itsepetos on niin ovela petoksen muoto, että sitä ei välttämättä huomaa itsekään. Missään tapauksessa ei kuitenkaan voida sanoa, että itsepetos olisi vaaraton petos.

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Tähän on useita syitä.

Ensimmäinen syy on, että nykyihminen, erityisesti länsimainen nykyihminen, on perin individualistinen otus. Usein individualismilla on positiivisia seurauksia. On nimittäin yksilökeskeisen kulttuurin saavutuksia, että pääsääntöisesti meitä ei tuomita vanhempiemme tai isovanhempiemme tekemistä rikoksista. Väärät valinnat tekemällä pilaa lähinnä oman elämänsä. Verikoston kierrettä ei juuri pääse syntymään, kun väkivallan teot koetaan kohdistuvan yksilöön, ei esimerkiksi sukuun tai klaaniin. Continue reading

Keski-Maan naisten kasvukivuista

J.R.R. Tolkienin nykyklassikon naishahmot edustavat kahta hyvin erilaista johtajatyyppiä: on urotekoihin mielivä Éowyn ja traaginen Galadriel. Tolkienin naisjohtajia tuntuu vaivaavan uskon ja muutoksen halun puute. Molemmat kuitenkin kamppailevat kohti syvempää itsetuntemusta.

J.R.R. Tolkien (1892-1973) on sanonut, että kaikissa kertomuksissa on heijastumaa todellisuudesta. Niinpä hänen tunnetuinta teostaan – Tarua sormusten herrasta – voidaan lähestyä vakavasti otettavana ihmisyyden kuvastimena. Continue reading

Avaa tästä – koeteltuja neuvoja aloittavalle kouluttajalle

Hyvä kouluttaja ei jännitä mutta luo kyllä jännitteen. Kokenut ammattilainen ei uhraa aikaansa suunnitteluun, mutta valmistautuu sitäkin huolellisemmin. Fläppi on hieno vekotin, kun taas datatykkiä on syytä käyttää säästeliäästi. Ja kaiken tämän taustalla on kouluttajan hyvä itsetuntemus. Avaa tästä: Käytännön käsikirja kouluttajalle (Infor 2010) antaa innostavia neuvoja kouluttamisesta kiinnostuneelle lukijalle.

Avaa tästä on Katleena Kortesuon laatima kompakti opas kaikille niille, joiden työhön kuuluu kouluttamista tai esitysten pitämistä. Kirja on sen pituinen (156 s.), että työelämän kiireisimpäänkin kurimukseen tempautunut kykenee siihen tutustumaan. Oppaan ohjeet ovat konkreettisia, asiaan mennään suoraan, tekijä ei jaarittele turhia.

En halua tyytyä ainoastaan oppaan esittelyyn ja sen sisällön arviointiin vaan esitän myös itse omia arvioitani hyvästä kouluttajasta ja koulutuksesta. Keskustelukumppaninani on Avaa tästä. Continue reading