Erehtyminen on ihmisyyttä – anteeksianto kannattaa

Anteeksiannon tutkiminen herättää kiinnostusta niin psykologien, filosofien, teologien kuin lääkärienkin piireissä. Tieteellisissä tutkimuksissa on pystytty osoittamaan anteeksiantamisen parantavan myös terveyttä.

Johtajuudessa anteeksiantamisen kulttuuria ei voi väheksyä. Koska erehtyminen on inhimillistä, hyvän johtajan yksi tärkeimmistä askelista on luoda sellaiset olosuhteet, jotka edistävät anteeksiantoa, sovinnontekoa ja armeliaisuutta. Continue reading

Kunnioita karmivaa vanhempaasi?!

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Kautta vuosien olen pohtinut, miksi suhteet juuri omiin vanhempiin ovat paikoitellen niin tavattoman vaikeita. Kuinka paljon ahdistusta, pettymystä, myötähäpeää ja häpeää, vihaa, torjuntaa, halveksuntaa, kaikenlaista tuskaa me liitämmekään juuri vanhempiimme.

Ehkä kyse on lopulta vain siitä, kuinka äärettömän vaikeaa on kohdata silmästä silmään kaksi erilaista totuutta: kuinka samankaltainen onkaan vanhempansa kanssa – ja toisaalta, kuinka erilainen onkaan. Continue reading

Pelko lamauttaa, rakkaus vapauttaa

Meidät ihmiset on paiskattu elämään, jossa joka päivä pitäisi tehdä valintoja. Suurin mahdollinen ja samalla vaikein pitäisi tehdä pelon ja rakkauden välillä, kirjoittaa Tommy Hellsten.

Tämä valinta ei tapahdu filosofisesti, älyllisen viileästi, ikään kuin valitsisi mielipiteen useasta mahdollisesta, vaan se tapahtuu tunnetasolla, juuri sillä arkisella taistelukentällä, jota jokapäiväiseksi elämäksi nimitetään.

Tämä rakkauden ja pelon välillä tehtävä valinta on aina kohtalokas, sillä se muuttaa elämän suuntaa ja vie lopulta kahteen aivan erilaiseen lopputulokseen. Continue reading

Kukaan ei ole koskaan tullut köyhäksi antamisesta

Tunteilla on keskeinen rooli ihmisen toiminnassa. Tunnereaktioihin on mahdollista vaikuttaa omilla valinnoilla, sillä asioille antamamme merkitykset synnyttävät tunteita. Pelko voi kääntyä kiitollisuudeksi ja muiden huomioimiseksi, kirjoittaa Raul Soisalo.

Kokemus aiheuttaa reaktiona emotionaalista liikehdintää. Hyvää kokemusta seuraa luultavasti jotakin mielihyvän suuntaista ja ikävää kokemusta jotakin mielipahan tapaista.

Se tulkitaanko kokemus hyväksi, neutraaliksi vai huonoksi riippuu tietenkin kokijasta itsestään, mutta myös hänen sen hetkisestä vallitsevasta tunnekirjosta, aiemmista kokemuksista sekä uskomuksista, ennakkokäsityksistä ja odotuksista.

Continue reading

Hyvä itsetunto on lahja

Ollapa kuuluisa ja ihailtu, moni meistä haaveilee. Näyttelijä, muusikko tai urheilija, alansa huippu. Olisin kysytty ja haluttu joka puolella, muista poikkeava ja huomiota herättävä. Miksi haaveilemme kuuluisuudesta ja upeista saavutuksista?

Tavalliseksi koettu elämä on menettänyt arvoaan, voisi ehkä hiukan kärjistäen sanoa. Perhe, mukava työpaikka ja viikottainen tennistunti eivät enää riitä, vaan me haluamme kokea olevamme erityisiä tavalla tai toisella. Julkisuuden ja menestymisen avulla on mahdollista nousta ”harmaasta massasta” tunnetuksi ja tiedetyksi henkilöksi. Mutta miksi me haluamme erottua niin kovasti muista?

Continue reading

Päästä irti ja löydä karismasi

Kuvitellaan seuraava tilanne. Olet keskellä onnellisinta elämääsi. Kaikki on kutakuinkin niin kuin olet aina toivonut. Elämässäsi on paljon asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä. Sinulla on tunne, että elämä on hallinnassasi.

Tiedät mihin suuntaan se menee ja mitä luultavasti seuraavaksi tapahtuu.

Kunnes jonain päivänä saat tietää jotain, joka muuttaa kaiken.

Sinut irtisanotaan. Tai kenties kuulet olevasi parantumattomasti sairas. Isäsi kertoo, ettet olekaan hänen lapsensa. Tai ehkä paras ystäväsi yllättäen kuolee tai puolisosi haluaa eron.

Mikä on ensimmäinen ajatus, joka päähäsi iskeytyy? Continue reading

Itsepetos – tuo petoksista pahin

Itsepetos on niin ovela petoksen muoto, että sitä ei välttämättä huomaa itsekään. Missään tapauksessa ei kuitenkaan voida sanoa, että itsepetos olisi vaaraton petos.

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Tähän on useita syitä.

Ensimmäinen syy on, että nykyihminen, erityisesti länsimainen nykyihminen, on perin individualistinen otus. Usein individualismilla on positiivisia seurauksia. On nimittäin yksilökeskeisen kulttuurin saavutuksia, että pääsääntöisesti meitä ei tuomita vanhempiemme tai isovanhempiemme tekemistä rikoksista. Väärät valinnat tekemällä pilaa lähinnä oman elämänsä. Verikoston kierrettä ei juuri pääse syntymään, kun väkivallan teot koetaan kohdistuvan yksilöön, ei esimerkiksi sukuun tai klaaniin. Continue reading