Pakkomielteenä omana itsenään oleminen

Voiko olla kirjailija, vaikkei ole julkaissut yhtään kirjaa? Voiko olla urheilullinen, vaikkei koskaan kävisi edes lenkillä? Voiko identiteetti olla henkilön teoista riippumaton?

Kaverini väitti, että nykyään näin on: ihmisen identiteetti on erotettavissa henkilön teoista. Hänen mukaansa tämä ajatus läpäisee koko kulttuurimme, mutta näin ei kuulemma ole aina ollut. Vielä 800 vuotta sitten ihmisen teot määrittivät ihmisen identiteetin. Jos maalasit tauluja, olit maalari. Jos hioit sotataitojasi, olit sotilas. Jos viljelit maata, olit maanviljelijä. Jos maanviljelijä tarttui onkivapaan, hänestä tuli kalastaja. Jos sotilas alotti politiikon uran, hänestä tuli poliitikko. Ja niin edelleen.

Kuitenkin 1200-luvulla alettiin ajatella, että ihmisen identiteetti ei ole tekoihin sidottu. Nykyään se tarkoittaa sitä, että joku voi pitää itseään kirjailijana, vaikkei olisi julkaissut yhtään kirjaa. Toinen pitää itseään urheilullisena ihmisenä, vaikka urheilu-ura loppui 5 vuotta sitten, eikä sen jälkeen ole käynyt edes lenkillä. Kolmas ajattelee olevansa töissä ahkera uurastaja, vaikka työtahti on laiskiaisen ja etanan välimaastossa.

Kaverin väite kuulosti edelleen kummalliselta. Continue reading

Kehityskeskusteluista onnistumiskeskusteluihin

Kaavamaiset kehityskeskustelut kuuluvat menneisyyteen. Keskustellaan sen sijaan työn merkityksellisyydestä, siitä mistä voimme olla ylpeitä ja unelmista.

Olipa kerran auditorio täynnä yrityksen ylintä ja keskijohtoa. Olin juuri piirtänyt fläpille kolme maagista lukua: paljonko kehityskeskusteluihin oli kulunut aikaa henkilötyövuosina, mitä se tarkoitti rahassa ja minkä arvosanan henkilöstö oli antanut kehityskeskusteluille. Surkeat luvut tuijottivat fläpiltä johtajia.

Hetki oli lyhyt mutta hiljaisuus ikuisuuden mittainen. Lopulta toimitusjohtaja kysyi ääneen sen, mikä jo leijui ilmassa: pitäisikö meidän luopua koko käytännöstä? Vastasin silmää räpäyttämättä: ”Ei tietenkään, vaan vakavasti miettiä, miten käytetystä ajasta saisi mielekkäämmän ja tuottavamman.”

Continue reading

Ihminen: karvalakkimalli vai deluxe-versio?

Itsensä hyväksyminen on äärimmäisen tärkeää. Mutta niin on myös ihmisenä kehittyminen. Kumpi on tärkeämpää?

Pari päivää sitten minulle tuli Facebookissa vastaan motivaatiokuva, joka oli ilmeisen ironinen. Rannalta otetun auringonlaskukuvan päälle oli lisätty teksti:

”Älä tee mitään elämällesi. Kaikki tärkeä löytyy tämän kaltaisista teksteistä, jotka ovat kauniin taustakuvan päällä kuten tässä ja erityisesti sellaisissa, jotka saavat sinut ajattelemaan, että olet aivan jotenkin erityisen erityinen ja jopa tavallaan parhaimmillasi, kun et tee yhtään mitään.”

Kuva oli tarkoitettu irvailuksi lukuisille ”ole vain tuollainen kuin olet, ei sinun mitään tarvitse muuttaa”-kuville. Ikäänkuin ihmisen ei koskaan tarvitsisi kehittyä tai kasvaa, sen kun istuu paikallaan ja toljottaa televisiota.

Näinkö tosiaan on? Continue reading

Kasvu vs. kasvu, josta johtajat eivät usein puhu

Ministerit vaativat kasvua. Liiketalouden päättäjät vaativat kasvua. Tämä kasvu on aina numeraalista. Lisää kulutusta, lisää myyntiä, nyt lisää sitä kasvua!

Mutta olisiko aiheellista puhua myös toisesta kasvusta? Kasvusta jota voitaisiin myös kehitykseksi nimittää?

”A lack of resources can limit growth but not development. The more developed individuals, organizations, or societies becomes the less they depend on resources and the more they can do with whatever resources they have. They also have the ability and the desire to create or acquire the resources they need.”

Growth vs Development – Creative Leadership.