Suorittajan opas rennompaan elämään

Ahkeruus on ilomme, mutta sillä on varjopuolensa. Kohtuullisuuden hyve on lämpimästi suositeltava eväs takataskuuun!

Kuka on suorittaja?

Suorittajat ovat usein henkilöitä, jotka tekevät työtä vuorotta. Päivä koostuu palkkatöistä, kodin töistä, harrastustöistä, vapaa-ajantöistä ja niin edelleen. Valmista syntyy, mutta elämisestä katoaa nautinto. Suorittajat eivät useinkaan osaa iloita kättensä töistä, vaan iskevät voimavaransa seuraavaan projektiin heti edellisen valmistuttua.

Suorittajan elämää leimaa usein se, että hän ei ole koskaan tyytyväinen. Ei edes silloin, kun hän saa haluamansa projektin maaliin. Suorittajat eivät usein tiedä itsekään miksi suorittavat.

Suorittaja on usein melko itsekäs ihminen. Suorittajan energiat eivät välttämättä riitä suorittamisen lisäksi läsnäoloon tai perheen kanssa olemiseen. Suorittaja ei kysy itseltään eikä muilta, jaksavatko nämä toteuttaa hänen visioitaan. Tärkeämpää on täydellisen joulun, loman tai ulkomuodon luominen.

Mistä suorittaminen on saanut alkunsa?

Suorittamisen syyt saattavat kummuta lapsuudesta. Etenkin me reilusti viime vuosituhannen puolella syntyneet lapset olemme kasvaneet ympäristöön, jossa työn tekeminen oli hyve. ”Ensin työ ja sitten huvi” iskettiin tajuntaamme jo nuorena. Yhteiskunnan yleinen ilmapiiri kannustaa myös suorittamaan. Työelämä on usein kiireistä ja kilpailuhenkistä. Vain vahvat pärjäävät ja suoriutumista mitataan numeroilla. Mitä paremmat numerot, sitä parempi suoritus.

Sosiaalinen media luo myös epärealistisia paineita arjesta suoriutumiseen. Kun toisten ihmisten some-tileillä elämä näyttää kauniilta ja täydelliseltä, syntyy paineita yltää samaan ja enemmänkin. Tätä kautta myös ihmissuhteita voi alkaa suorittaa. Viis prosessista, kunhan jälki on kaunista!

Psykologisesti ajateltuna suorittaminen saattaa olla selviytymiskeino. Suorittamisen avulla paetaan jotain, mitä ei haluta kohdata. Ikävät fiilikset on helppo sivuuttaa, kun arkeen ei enää jää minuutteja niiden kohtaamiseen. Suorittamisen taustalta saattaa löytyä pelkoa, ahdistusta tai kyvyttömyyttä kohdata omia tunteitaan.

Vähemmän suorittamista – enemmän nautintoa?

Jos tuntuu siltä, että uupumus alkaa kolkutella oven takana, kannattaa lukea seuraavat vinkit ja aloittaa vaikka näistä. On hyvä muistaa, että suorittamisesta luopuminen on prosessi. Usein se onnistuu pieni pala kerrallaan. Onnistuminen lisää rentoa fiilistä, värejä ja variaatioita tunteisiin sekä kevyempää ja onnellisempaa arkea. Uskon että nämä ovat tavoittelemisen arvoisia!

  • Pysähdy nauttimaan työsi tuloksista. Tee pieni tilinpäätös siitä, miten pääsit hyvään tulokseen. Kiittele itseäsi ja niitä, jotka mahdollistivat tuloksen. Pysähdy. Edes hetkeksi.
  • Lyö hanskat tiskiin. Siitäkin huolimatta, että se tuntuisi epämiellyttävältä. Harjoittele työn keskeyttämistä ja epäjärjestyksen sietämistä. Harjoitus tekee mestarin.
  • Mieti mikä olisi pahin skenaario, jos jättäisit yksittäisen työn tekemättä? Mitä tapahtuisi, jos Excel-taulukko napsahtaisi kiinni? Nappaa ajatuksesta kiinni ja pureskele hetki.
  • Erota työpäivistä ne asiat, jotka on pakko tehdä, ja ne, jotka voi jättää tekemättä tai tehdä hieman kevyemmällä otteella.
  • Tiedosta, että tekemisessä riittää yleensä hyvä taso. Täydellisyyteen pyrkiminen ei ole realistista eikä välttämättä järkevääkään. Opettele erottamaan riittävä ja täydellinen toisistaan.
  • Harjoittele sanomaan: EI
  • Kysy itseltäsi: kuka käskee sinua suorittamaan? Onko sellaista henkilöä olemassakaan, vai onko kyseessä vain ajatus?
  • Sulje some. Muista että kaikki ei ole sitä miltä se näyttää.
  • Mieti mitkä ovat sinulle tärkeät arvot arjessa? Mieti näyttäytyvätkö ne myös käytännön tasolla kalenterissa?
  • Harjoittele itsemyötätuntoa. Olet hyvä sellaisena kun olet. Varmista että oma sisäinen puheesi on lempeää ja hyväksyvää.
  • Kokeile kehollisia rentoutumisen menetelmiä

Toivon sinulle tämän kirjoituksen ja näiden harjoituksien myötä rentoa, onnellista ja kepeää elämää. Epätäydellisyys on täydellisen ihanaa!

Poran palsta: ”Rakastan puolisoani, onko se normaalia?”

Tällä palstalla elämäntieteen kunniatohtori Pora vastaa lukijoiden kysymyksiin.

”Dear Pora, olemme olleet monta vuotta yhdessä ja rakastan edelleen puolisoani. Onko se normaalia? Muilla näyttäisi olevan toisin. – Nimim. Hämmentynyt”

Rakas nimimerkki Hämmentynyt,

Ei ole tarvetta huoleen. Kypsissä parisuhteissa rakkaus on tosiaan kuollut, mutta vaihe, jota elät paraikaa, on täysin normaali ja ohimenevä. Continue reading

Pisteliäs filosofi Seneca suosittelee kiireisille roomalaisille mindfulnessia

Istun yliopiston kahvihuoneessa huojentuneena: väitöskirjan käsikirjoitus on valmis. Ei ole kiire mihinkään.

Paikalle sattuu kollega. Hän paheksuu joutilaisuuttani: ”Sinullahan on toinenkin tutkimusprojekti! Mitä täällä istut, aika kannattaa nyt käyttää siihen!”

Ajan henki on, että kiireettömyys on tehottomuutta. Ihminen, jolla on aikaa, on epäilyttävä. ”Kiirettä pitää”, on kunniallinen vastaus, kun kysellään kuulumisia.

Kuluttajatutkija Silvia Bellezzan mukaan kiire on statussymboli.

Samanaikaisesti kirjakauppojen hyllyt pursuavat selfhelp-oppaita kiireen kiroista ja tekniikoista, joilla voi vapautua oravanpyörästä.

Mielestäni paras aihetta ruotiva kirja kirjoitettiin jo 2000 vuotta sitten. Se on nyt saatavilla myös suomeksi. Continue reading

Kiireen – ja kiireettömyyden – syvin olemus

 

Missä kiire on syntynyt ja minne se matkaa? Tätä pohtii Tommy Hellsten. 

Sininen planeetta kiertää tähtensä ympäri. Sen vauhti on rauhallinen ja verkkainen, niin verkkainen, ettei ulkopuolinen tarkkailija huomaa liikettä lainkaan. Se on kiertänyt jo vuosikausia, vuosisatoja, jopa vuosimiljardeja. Eikä se ole tässä ajassa erityisesti tullut mihinkään eikä päässyt perille. Päästyään kerran ympäri se lähtee uuteen kiertoon vain palatakseen jälleen lähtökohtaansa. Uudelleen ja uudelleen.

Planeetan pinnalla häärii tuskin havaittavia, pieniä olentoja. Ne tulivat sinne vasta äskettäin, joitakin satoja tuhansia vuosia sitten. Mutta ne ovat jostain saaneet päähänsä, että nyt on kiire. Nopeasti, tehokkaammin, enemmän, vähemmässä ajassa! Kun heiltä kysyy, että mihin he ovat menossa, he eivät tiedä. Jotkut eivät edes malta pysähtyä pohtimaan kysymystä, vaan ryntäävät jo seuraavan hetkeen tekemään seuraavaa asiaa. Tämä hetki meni jo ja seuraavaan pitää juosta, ettei sekin karkaa. Continue reading

Johtamisen 15 sairautta

Mitä ”johtamisen Alzheimer” tai ”eksistentiaalinen skitsofrenia” tarkoittavat? Nämä ovat sairauksia, jotka voivat pahasti heikentää minkä tahansa organisaation tehokkuutta. 

Johtamisguru ja kuuluisan ”Johtamisen tulevaisuus” teoksen tekijä Gary Hamel kirjoitti viime huhtikuussa Harvard Business Reviewiin artikkelin, jossa hän viittaa paavi Franciscuksen Vatikaanin kuurialle pitämään puheeseen.

Puheessa paavi Franciscus varoitti Vatikaanin hallinnon johtajia ja virkamiehiä johtamisen viidestätoista sairaudesta, jotka voivat tarttua jokaiseen johtoasemassa olevaan. Continue reading

Kaikki se vapaus ja rakkaus, jota kaipaat, on saatavilla nyt!

Varmistuin tästä hyvin yllättäen.  

Edellisenä iltana olin vielä kohtuullisessa puutteessa molemmista, vapaudesta ja rakkaudesta. Istuin yksin nojatuolissani koiraa rapsutellen ja katselin sosiaalisesta mediasta, kuinka pariskunnat ja perheet nauttivat elämästään yhdessä.

Vapautta puolestaan rajoitti seuraavien viikkojen työtehtävälista. Se ahdisti, sillä perjantaina en ollut suoriutunut läheskään kaikista viikolle aikataulutetuista töistäni. Ahdistuminen ei edistä töiden etenemistä, päinvastoin, se on pois rentoudesta, jota tarvitaan keskittymiseen. Niinpä ylitöiden sijaan riisuin henkisesti tekokuituisen, ahdistavan stressipaidan päältäni ja lähdin merelle melomaan. Continue reading

Mikä estää nykyihmistä löytämästä viisautta?

Viisaus oli eräs kardinaalihyveistä sekä Aristoteleella (oikeudenmukaisuuden, kohtuullisuuden ja rohkeuden ohella) että Tuomas Akvinolaisella (joka lisäsi listaan vielä uskon, toivon ja rakkauden). Harvalle nykyajan ihmiselle muinaisilla hyvelistoilla on tietenkään mitään merkitystä – mutta onko hyveilläkään merkitystä? Erityisesti: Onko ajassamme sijaa viisaudelle?

Liikaa informaatiota

”Too much information running through my brain. Too much information driving me insane.” Näin lauloi The Police vuonna 1981. Informaatiotulva oli liikaa Stingin ja kumppaneiden aivoille, aivan kuten se tuntuu tänä päivänä olevan liikaa monille meistä. Jos vielä ei olla aivan hulluuden partaalla, niin reuna ainakin lähestyy uhkaavasti.

Runoilija T. S. Eliot muotoili saman asian puoli vuosisataa aiemmin, vuonna 1934, hieman elegantimmin: ”Missä on viisaus, jonka olemme hukanneet tietoon? Missä on tieto, jonka olemme hukanneet informaatioon?” Continue reading

Yhden prosentin haaste eli ”Rakkaani, tatuoisinko nimesi, pienellä, jalkapohjaani?”

Jos vihkialttarilla olisi kysytty, niin kuinka paljon olisit luvannut päivittäistä, jakamatonta huomiota puolisollesi? Minä olisin luvannut tunnin. Mittasin tuon ajan juuri ja osaatko arvata kuinka lähelle pääsin?

Sain nimittäin pari kuukautta sitten haasteen muuttaa ajankäyttöäni paremmaksi. Muuten hyvä, mutta haasteeseen liittyi ikävä konkreettisuus.

Ensin piti selvittää mihin oma aika kuluu.

Continue reading

Etsitään: ikuisen kesän menekinedistäjä ja projektijohtaja vakituiseen työsuhteeseen

Nyt se on vihdoin käsissämme, kesä! Mutta päiväthän jo lyhenevät, apua… ei hätää, liian lyhyen kesän ongelma voidaan ratkaista tällä rekrytoinnilla! 

Kesän sarastaessa me suomalaiset siirrämme katseemme kaiholla ulos aurinkoon. Mieli on kuin ampiainen ikkunan sisäpuolella, se pyrkii kaikin voimin ulos kesään: pihalle, nurmelle, rantaan ja vesille, terassille ja jäätelölle. Keho istuu vielä vangittuna konttorin kolossa.

Mistä tämä jokavuotinen kesäfiiliksen aliravitsemustila johtuu? Continue reading

Kaunis, viisas ja stressitön sinä 5 minuutissa

Olipa lipevä otsikko. Noita näkee iltiksessä. Ja naistenlehdissä.

Onko iltalehtien lukijoihin tai naisiin vetoavassa otsikossa jotain vikaa?

Haa! Tämä on siis naistenblogi?

Sekin. Ja Suomen suosituin paternalismiblogi ja paljon muuta.

Tosi hauskaa. Mutta tuo otsikko?

En valehtele! Paitsi tuon stressin osalta. Vaikka liika stressi tappaa, niin täysin stressitön olo ei ole tavoiteltavaa. Stressistä on hyötyä, mutta nyt ei puhuta siitä. Continue reading

Karkota kiire … kiitollisuudella!

Kysymys persikan syöjille ja tutkimus kiitollisuuden voimasta — Corey Allen antaa helpon vinkin parempaan elämään. (Toim. huom. testattu on, suosittelemme.)

”The problem with meditation is that it too often gets mixed with mysticism and judgment (attempting to forcefully exclude certain thoughts and emotions).

Who really wants to visualize a candle flame for 30 minutes?

It can work, yes … but it doesn’t work for most.

Here’s where we enter the 60-second solution: gratitude training.”

Busy? Try Gratitude Training. | Simple Marriage.

Lepäätkö ja jos lepäät, niin miten?

Tarina halonhakkuukilpailusta kertoo työnteosta ja lepäämisestä.

Vanha konkari haastoi työmaalle vasta saapuneen nuoren miehen koko päivän kestävään puunpilkkomiskilpailuun.

Nuorukainen ahkeroi voimansa tunnossa koko päivän ja keskeytti työnsä vain lyhyen ruokatauon ajaksi. Toinen mies söi lounaansa kaikessa rauhassa ja piti useita lepohetkiä päivän aikana.

Kilpailun päättyessä nuorukainen oli yllättynyt ja harmissaan. Hän totesi hävinneensä – ja vieläpä reilusti.

”En ymmärrä tätä”, hän sanoi. ”Aina kun katsoin, sinä olit tauolla ja kuitenkin pilkoit enemmän puita kuin minä.” Continue reading

Kävin eläkkeellä, oli kivaa

Ei ole helppoa vetäytyä muutamaksi päiväksi pohtimaan omaa elämäänsä. Kynnys on aina korkea, mutta kannattaa uskaltaa. Tulokset saattavat yllättää.

Pari viikkoa sitten siirryin eläkkeelle. Päätin tehdä, mitä yritysjohtajat tekevät päättäessään työuransa: aloin pohdiskella, miten tähän asti kaikki on mennyt ja mitä kaikkea haluan jatkossa tehdä.

Pari viikkoa sitten osallistuin siis retriittiin.

Täytyy tunnustaa, etten mennyt kurssikeskukseen, jossa retriitti pidettiin, eläkkeelle menevän yritysjohtajan asenteella.

Oikeastaan ikää ei kertynyt edes 50 vuotta. Continue reading

Viisas johtaja tekee virheitä

Älä odota varmuutta, jos sitä ei ole. Opi nopeasti ja korjaa nopeasti.

”Mitään en kadu”, totesi Jouko Karvinen Kemijärven tehtaan lakkautuksen jälkimainingeissa (Talouselämä, 5.3.2009). Et siis tee virheitä?, häneltä tivattiin jälkeenpäin. ”Teen jatkuvasti virheitä.”

Hyvin sanottu. Vastaus kiteyttää käytännöllisen viisauden paradoksin. Virheitä ei välttämättä tarvitse katua.

Älä odota varmuutta, jos sitä ei ole

Epävarmuus ja virheiden tekeminen ovat etenkin nuorten esimiesten suurimpia haasteita. Pätevyys on vielä osoittamatta, joten virheet näyttävät pahalta. Virheiden tekemisestä on yleensä vain huonoja kokemuksia (koulusta varsinkin). Continue reading

Ferguson 1951

Tie, traktori ja Markku. Ajatuksia ajankäytöstä ja päätöksenteosta.

Ostin kuukausi sitten nettikoneen kautta traktoriin takakauhan (minkäs muunkaan). Pari päivää sitten ajelin vanhalla pakettiautolla hakemaan sitä. Matkaa oli toistasataa kilometriä. Reissu tuntui turrutavan pitkältä, joten siinä oli aikaa ajatella yhtä sun toista.

Onko tämäkään järkevää ajankäyttöä, pohdin. Käytän lähes koko vapaapäiväni siihen, että käyn hakemassa halvan takakauhan, jota itse asiassa en oikeasti edes tarvitse, mutta jolla voin joskus tasoitella kesämökin pihaa.

Yksi päivä on kuitenkin vain yksi päivä. Mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Continue reading

Levollisen johtajuuden seitsemän hyvettä

Aamusta iltaan töitään paiskiva johtaja kannustaa henkilöstöään PowerPoint-esitysten avulla pitämään hyvää huolta itsestään. Palavereissa samainen esimies elää symbioottisessa suhteessa kämmeniinsä kasvaneen viihdeyksikön (jota myös kännykäksi kutsutaan) kanssa. Kehityskeskusteluihin pomo saapuu vartin myöhässä, oli niin kiire.

Tahtoi johtaja sitä tai ei, hänen oman käyttäytymisensä, eleensä, valintansa ja ilmeensä vaikuttavat ympäröivään työyhteisöön paljon voimakkaammin kuin hänen yksittäiset sanansa. ”Mitä enemmän PowerPointtia – sen vähemmän pointtia”, ei ole pelkkä vitsi. Uskottavan vuorovaikutuksen (=johtamisen) ensimmäinen hyve: itsetuntemus ja riittävän realistinen kuva itsestä. Elä, kuten opetat – toimi, kuten johdat, on hyvä tavoite. Continue reading

Kuinka kiire kesytetään? (Kiire ja ajanhallinta 2/2)

Kun ihminen laittaa itsensä tekemään kahden tehtävät, niin kiirehän siinä tulee. Mutta mistä niitä tehtäviä tulee ja mitä asialle voi tehdä?

Kiire-sarjan ensimmäinen osa kertoi alueen, jolla nyt liikutaan. Jatkuva kiire on henkilökohtainen valinta emmekä halua luopua siitä, kunniamerkistästämme.

Syitä kiireeseen

Kiireen taustalla on monta tekijää. Tässä joitakin:

  • Se on helppoa (yritäpä olla kiireetön)
  • Siitä tulee huippufiilis (uskomattomat tulokset, uskomattomilla takarajoilla — ja siihen jää koukkuun)
  • Emme osaa elää ilman kiirettä
  • Tavaramme itsessään (pöydällä lojuva kirja sisältää kutsun lukemaan)
  • Tavaroiden, myös elämää helpottavien tavaroiden ylläpito (auto vaatii huoltoa, tietokone päivityksiä)
  • Elämme jatkuvassa muutoksessa ja muutos vaatii resursseja (opiskelu, tuttujen toimintatapojen uusiminen)
  • Kiireestä luopumisen ajatus pelottaa (menetämmekö jotain?)
  • Suuriin asioihin tarttuminen pelottaa (pikkujuttuja mukava puuhastella)

Todelliset syyt kiireeseen

Useimmat syyt, myös edellä mainitut, juontavat juurensa lopulta kahteen pääsyyhyn. Continue reading

”Kiire on sitä ku juoksee puuhun” (Kiire ja ajanhallinta: 1/2)

Kun yritys laittaa yhden henkilön tekemään kahden työt, niin kiirehän siinä tulee. Mutta miksi myös pitkällä sapattivapaalla tulee niin julmettu kiire?

Kiire-sarjan ensimmäinen osa pohjustaa lukijan kiireen poistamista varten. Tämä on lyhyt, jotta jokainen ehtii sen lukea. 🙂

Kiire on hieno homma

En nyt puhu ulkoisista tekijöistä johtuvista kiirepiikeistä, vaan jatkuvasta henkilökohtaisesta kiireestä, joka tuntuu syövän lailla vaivaavan kaikkia yhteiskunnan jäseniä — eläkeläisestä toimariin. Tämä kiire on samaa sarjaa kännitoilailujen kanssa. Sekä kiire että kännitoilailut nähdään virallisesti huonoina asioina, mutta käytännössä molemmilla ylpeillään. Continue reading