Tervehtimisen voima

Keväällä käytiin eri medioissa vilkasta keskustelua siitä, miten kohtaamme toisemme. Keskustelu tiivistyi siihen, miten tervehdimme toisiamme. Aihe on sama, josta olen usein keskustellut työyhteisöissä. Aihe tuntuu monesta ensi turhauttavalta, sillä olemmehan kaikki työelämässä hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita. Kun kuitenkin jatkaa kysymällä, millainen kulttuuri täällä on tervehtimisen suhteen, alkaa kuva kirkastua.

Ensimmäinen vastaus yleensä on, että totta kai tervehdimme kaikkia. Huomenet sanotaan vastaantulijoille. Tai ainakin tutuille. Tai ainakin vastataan, kunhan toinen tervehtii ensin. Jos ei satu olemaan jotain muuta meneillään samaan aikaan.

Porukkaa alkaa usein jo hieman hymyilyttää, kun huomataan, ettei tervehtiminen ihan niin itsestään selvää olekaan. Continue reading

Elämää vai työelämää? Työpaikalla pitää saada olla ihminen

Ennen vanhaan ei ollut olemassa mitään sellaista kuin työlämä. Oli elämä. Ei ollut myöskään sellaista kuin työaika ja vapaa-aika. Kaikki oli aikaa. Maaseudulla elettäessä ei ollut mitään erityistä työpaikkaa, kaikki tapahtui siinä missä elämäkin tapahtui.

Industrialismin myötä syntyivät käsitteet työpaikka ja työaika. Mentiin kotoa pois kun mentiin työhön. Sen jälkeen elämä jakautui kahtia, oli työelämä ja elämä. Syntyi vapaa-ajan käsite, jolla tarkoitettiin sitä, että oltiin kotona eikä tehty työtä.

Continue reading

Läsnäolo vaatii kyvyn hidastaa elämää

Olen muutaman kerran vetänyt vaimoni kanssa viikon retriitin Sveitsissä Cazisin alppikylässä. Meitä oli koolla noin viitisentoista ihmistä. Me sekä asuimme että työskentelimme vanhassa luostarissa, jossa meitä palvelivat nunnat. Nämä nunnat ovat viettäneet luostarissa hiljaista elämää rukouksessa ja mietiskelyssä jo vuosikymmeniä.

He paitsi tekivät meille ruoan, myös tarjoilivat sen meille. Ruokailimme hiljaisuudessa, ja ainoa minkä nunnat sanoivat oli lyhyt ruokarukous ennen aterialle asettumista.

Continue reading

Puhu ihmiselle, älä ihmisestä

Jokainen meistä syyllistyy enemmän tai vähemmän tapaan, josta luopuminen lisää välittömästi hyvinvointia itsessämme ja muissa. 

Kauniit sanat ja lausutut kiitokset eivät maksa mitään, sanotaan. Hyvin usein kuitenkin pidämme tunteet sisällämme, emmekä esimerkiksi kehu työkaverin suoritusta, vieraan tai tutun ihmisen ulkonäköä tai kiitä asiakaspalvelijaa hyvästä työstä. Mielessä kuuluu kysymys “Pitäisikö?”, johon vastaus on usein “En viitsi”.

Se on sääli, sillä näinkin pieni teko tuottaa valtavan määrän onnea molemmille osapuolille. Taustalla on todennäköisesti pelko toisen ihmisen kohtaamisesta, suoraan puhumisesta. On helpompi olla epäsuora, mikä on korostunut erityisesti nykyaikana, kun fyysiset kohtaamiset ovat käyneet harvinaisemmiksi.

Continue reading

Vasta rakkaus parantaa ihmisen itsekkyydestä

Rakkauden tarjoama vastavuoroisuus auttaa luopumaan itsekkyydestä ja tavoittelemaan arvokkaampia päämääriä. Vasta rakkaudessa me löydämme itsemme ja tarkoituksemme maailmassa.

Ihmisen näkemisestä kyynisessä valossa on nykyään tullut älykkyyden tunnusmerkki. Kenelläkään ei voi olla yleviä tai kauniita tavoitteita, vaan niiden takana nähdään aina jotain itsekästä.

Continue reading

Tehdään työrauha

Miten yhteisössä voidaan aktiivisesti rakentaa työrauhaa? Jos kehittäminen ja kaikki muutostyö lopetettaisiin muutamaksi vuodeksi, tulisiko työrauha silloin?

Monissa työyhteisöissä odotetaan, että saataisiin vihdoin työrauha kehittämiseltä. Jos kehittäminen ja kaikki muutostyö lopetettaisiin vaikkapa kolmeksi tai viideksi vuodeksi, tulisiko työrauha silloin? Olisiko se häiriötön tila, jossa voisi oikeasti keskittyä? Continue reading