Upeassa elämässä ei ole enää koronaa – vai onko?

Olen koko ikäni haaveillut jonkinlaisista muutoksista elämääni.
Enkä taida olla ainoa.

Nuorena haaveilin, että olisi vaikkapa arvostettu parantavan lääkkeen kehittäjä tai sykähdyttävä artisti, jolle ohikulkijat lähettäisivät lentosuudelmia.

Katselin tämän jonkun toisen elämää haaveissani. Hän oli rauhallinen ja tyytyväinen, säteilevä, onnellinen. Tämä haaveilemani roolimalli, ihmiskunnan helmi, ei ollut suomalainen, vaan tietenkin maailmanvalloittaja. Korkeintaan ylpeä suomalaisista juuristaan.

Aikuistumisen ja keski-ikäistymisen myötä haaveet ja unelmat ovat unohtuneet pitkiksi ajoiksi kaapin perälle.

Continue reading

Hyvää elämää koronan aikaan: rakkautta, armollisuutta ja ripaus chiliä

Halu elää on halua elää hyvin. Arjen automaatioita voi olla haastava muuttaa, mutta toisinaan elämä keskeyttää tutun arjen ja rikkovat totutut tapamme. Uusi tilanne on raskas, koska joudumme miettimään valintojamme. Miten minä tässä tilanteessa toimin? Se on raskasta, koska vastauksen on samalla vastattava suurempaan kysymykseen. Miten minä tässä hetkessä elän? Onko se hyvää elämää?

Uusi tilanne vaatii uusia tapoja. Ihminen on riippuvainen muista ja hyvä elämä ottaakin muut huomioon. Puhumme siis rakkauden hyveestä ja siihen liittyvistä tavoista.

Jos tahdon olla rakastava, niin kuinka toimin? Ehkä on helpompi lähestyä kysymystä toisesta suunnasta. Jos tahdon olla itsekäs, niin kuinka toimin? En välitä muiden tarpeista tai terveydestä. Pandemiasta puhuttaessa voi myös unohtua, että tässä yhteydessä ”muut” tarkoittavat koko maailmaa. Minun toiminnallani on maailmanlaajuiset seuraukset.

Continue reading