Leijonasydän: Kesyt jellonat, villit ihmiset

Dome Karukoski teki rasismista elokuvan, joka ei käsittele rasismia.

Teppo (Peter Franzén) on uusnatsi. Sari (Laura Birn) on tarjoilija. Teppo ja Sari päätyvät sänkyyn. Tepolla on olkapäässä hakaristi. Sari ei pidä hakaristeistä, koska hänellä on tummaihoinen poika, Rhamu (Yusufa Sidibeh). Koska Teppo on kunnian mies, hän sanoo pitävänsä Rhamua omana poikanaan. Tästä seuraa tietenkin ongelmia.

Aleksi Bardy on kirjoittanut tarinan, jossa on älykkäitä ja rohkeita pointteja sekä keinoja, joilla asioita kiepsautetaan ylösalaisin. Tavoitteena on ollut tehdä elokuva, jossa on tuore näkökulma aiheeseen, jota suurin osa ihmisistä pitää todennäköisesti varsin tympeänä.

Tuloksena on genresoppa, johon on siroteltu komediaa, yhteiskunnallista analyysia, ihmissuhdesotkuja ja muhjuista väkivaltaa.

Continue reading

Liikkeenjohto ja soturin tie (bushido) osa 8: Lojaalisuus

Artikkelisarja japanilaisten samuraiden moraalikoodistosta ja sen ilmenemismuodoista nykyaikaisessa liikkeenjohtamisessa päättyy bushidon seitsemänteen ja viimeiseen hyveeseen ”lojaalisuus”.

Samuraille lojaalisuus oli kaikkien muiden hyveiden perusta. Tämä hyve käsitteli lojaalisuuden tuntoa kaikissa tehtävissä, omistautumista ja antaumusta. Se tarkoitti sitä, että samurai oli vastuussa sanomisistaan ja tekemisistään, sekä oli omistautunut velvollisuuksiaan kohtaan kaikissa olosuhteissa. Continue reading

Liikkeenjohto ja soturin tie (bushido) osa 7: Kunnia

Artikkelisarja japanilaisten samuraiden moraalikoodistosta ja sen ilmenemismuodoista nykyaikaisessa liikkeenjohtamisessa jatkuu. Tällä kertaa käsitellään Bushidon kuudetta hyvettä kunnia. Mukaan mahtuu henkivartijoiden lisäksi AKT:n Timo Räty.

Samuraille kunnia oli hyve. Se merkitsi kunniantuntoa, henkilökohtaista menestystä ja samurain nauttimaa arvostusta. Se käsitteli siten henkilökohtaista arvokkuutta ja arvoa, sekä häpeän ja syyllisyyden tunnetta. Continue reading

Coriolanus, yhden asian mies

Roomalainen kenraali Caius Martius Coriolanus osaa sotia hyvin. Mutta mihin asti tämä riittää maailmassa, jossa ihmisten suhteet ovat shakesperiaanisen sekavia?

Would you have me,
False to my nature?
Rather say I play
The man I am
. (3.2.14)

G. K. Chestertonin mukaan yhden hyveen korostaminen muiden kustannuksella on pahe. William Shakespearen Coriolanus on kuvaus siitä miltä tällainen voisi näyttää todellisuudessa.

Ja huonostihan siinä käy. Continue reading

Liikkeenjohto ja soturin tie (bushido), osa 6: Rehellisyys

Artikkelisarja japanilaisten samuraiden moraalikoodistosta ja sen ilmenemismuodoista nykyaikaisessa liikkeenjohtamisessa jatkuu. Tällä kertaa käsitellään Bushidon viidettä hyvettä ”rehellisyys”. Kirjoittaja Tapio Falck on tutkinut rehellisyyttä suomalaisessa ja virolaisessa liikkeenjohdossa. Björn Wahlroosin lisäksi puhutaan doupatuista hevosista.

Termiä samurai käytettiin eliitti- ja soturiluokasta, joka vaikutti Japanissa yli 1000 vuoden ajan 700-luvulta aina vuoteen 1868. Nämä soturit kehittivät ehdottomaan kunniaan ja tiukkaan käyttäytymistä sääntelevään normistoon perustuvan ja sille täysin omistautuneen  eettisen koodiston, joka tunnettiin nimellä Bushido eli ”soturin tie”. Continue reading

Kapteeni Amerikka vs. Optimus Prime

Elokuva-analyysi toimintapätkistä Kapteeni Amerikka ja Transformers III, joiden digitaaliset tallenteet tulevat markkinoille juuri ennen pukin kiertolennon lähtölaskentaa. Kirjoittaja vertaa elokuvien pääsankarien johtajuuskuvaa toisiinsa. Miksi hän pitää Optimus Primen toimintaa niin vastenmielisenä, että taistelisi mieluummin Kapteeni Amerikan puolella, vaikka se merkitsisi varmaa tappiota?

Jos Kapteeni Amerikka ja Optimus Prime tappelisi, kumpi voittaisi? No tietenkin Optimus Prime. Treenattu ja hivenen geneettisesti paranneltu pojankloppi Brooklynistä tuskin tarjoaisi huomattavaa vastusta galaksin toiselta laidalta kotoisin olevalle satoja tuhansia vuosia vanhalle jättirobotille, joka on iästään huolimatta aika sorjassa kunnossa. Hammastikuksi joutuisi poikarukka. Continue reading

Hyvejohtaja kriisin keskellä

Viimeaikaiset tapahtumat globaalissa taloudessa ovat nostaneet jälleen esille arvokeskustelun ja varsinkin yritysten ja johtotehtävissä olevien ihmisten arvot. Yhtenä osasyynä edelleen päällä olevaan finanssikriisiin on ollut nopeiden ja lyhytaikaisten voittojen tavoittelu. Onko hyveellinen johtaminen kuopattu kokonaan ja kuinka hyveiden mukaan elävä (johtava) johtaja pystyy menestymään tänä päivänä, vai pystyykö ollenkaan?

Talouselämämme suuri  vaikuttaja Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos puhui ennen finanssikriisin täyttä puhkeamista vuonna 2008  Mainontapäivässä yritysten moraalista. Puheenvuorossaan Wahlroos korosti, että yritykset eivät ole hyväntekeväisyysorganisaatioita. Hänen mukaansa yritysten tulee toimia eettisesti, mutta moraaliset kannanotot hän varasi yritysten omistajille. Wahlroos selittää:

Yrityksillä moraalisen arvion pelivara on äärimmäisen pieni, koska heidän ei kuulu tehdä ratkaisuja omistajiensa puolesta. Yritykset  ovat yritteliäiden ihmisten perustamia organisaatioita, yhden asian liikkeitä, joiden ainoa tehtävä on hoitaa omistajiensa varallisuutta.”

Näinhän yritysjohdon tehtävät ja tavoitteet yleensä määrittyvät eli yritysjohdon tehtävänä pidetään yrityksen osakkeen reaaliarvon maksimointia. Mihin sijoittuu tässä yhtälössä hyvejohtajamme? Continue reading