Oblivion: Upea apokalypsi

Tom Cruisen tähdittämä tieteiselokuva Oblivion on pitkän ja kovan työn riemuvoitto. Erinomaisuus näkyy ja kuuluu niin, että tippa tulee linssiin. Tältä näyttää jälki silloin kun tekijä rakastaa työtään.

Tieteiselokuva on vaikea genre. Parhaat tieteisromaanit kääntyvät huonosti elokuviksi, koska niiden kerronnallinen rakenne ei helposti tiivisty kahteen tuntiin. Tieteiskirjallisuuden filosofinen sisältö taas ei houkuttele valtavirtayleisöä. Siksi vaikkapa Kubrickin 2001 timanttisesta tyylistään huolimatta on vain harvojen herkkua.

Helppo ratkaisu on sekoittaa mukaan toimintaa ja räimettä. Onnistuneita tämän genren uusia edustajia ovat J. J. Abramsin uusi Star Trek ja Neill Blomkampin District 9. Mutta jotta scifistä saadaan irti sen kovin ydin, tarvitaan myös jotain eeppistä, jossa Abrams ja Blomkamp kyllä omilla tahoillaan onnistuvat. Ridley Scottin Prometheus erehtyi lupailemaan jotain tämän suuntaista, mutta homma lähti pahasti lapasesta. Oblivion kuitenkin huuhtoo puhtaaksi Prometheuksen tahrat. Continue reading

Voiko hyvettä olla liikaa?

Voimme kuvitella äidin, joka ”rakastaa liikaa” tai ihmisen, joka on ”liian kohtuullinen”. Lähemmin tarkasteltuna kyseessä ei kuitenkaan ole hyveen ylilyönti, vaan hyveen puute.

Jeesuksen mukaan ”ylösnousseet eivät ota vaimoa”, vaan elävät ”kuin enkelit taivaassa” (Mk 12:25). Moni on tulkinnut tästä, ettei taivaassa ole miehiä eikä naisia, vaan jonkinlaisia sukupuolettomia neutreja.

Perinteinen teologinen tulkinta ulottuu kuitenkin putkistoa syvemmälle. Ilmaus ”kuin enkelit taivaassa” ei liity biologiseen sukupuolisuuteen. Sukupuolisuus säilyy, mutta seksi, siten kuin me sen tiedämme, ei säily. Taivaassa ei ole seksiä. Miksi? Koska se, mistä seksi maan päällä on symbolina ja (makeana) esimakuna, on taivaassa täydellisesti toteutunut. Continue reading