Jokainen eletty tunti on yksi tunti vähemmän elämää. Aikamme on rajallista. Mihin käytämme tämän rajallisen aikamme? Tove Jansson totesi aikoinaan “Tee työtä ja rakasta”. Minä sanon: “Rakasta”.
Olen sitten töissä, kotona tai ystävien kanssa, haluan rakastaa. Helppo sanoa, mutta miten on todellisuudessa. Mihin aikani arjessa menee – teenkö asioita rakkaudesta vai pelosta?
Antaminen on vaativa taitolaji. Kuinka oleellista on antamisen määrä? Kuinka oleellista on antamisen laatu? Entä pitäisikö itsellekin keksiä jotakin…
Antaessaan saa, sanotaan. Niinpä, mutta mitä oikeastaan saa, kun antaa? Saa – antaa. Siinäpä se karussa yksinkertaisuudessaan. Mitä odotit?
Antaessaan jotakin itselle ei kovin tärkeää saa useimmiten vastalahjaksi kiitollisuutta tai ainakin hyvän mielen, heti tai myöhemmin. Lapioin oman pihani lisäksi samalla naapurin vanhan rouvan portailta lumet. Hän kiitti lämpimästi. Minulta kului siihen lyhyt hetki, jota en muuten olisi käyttänyt mihinkään erityisen tähdelliseen. Continue reading