Konservatiivinen mielihyvä

IT-alalla toimiva isoveljeni toistelee usein Douglas Adamsille attribuoitua sanontaa siitä, että kaikki ihmisen 35. ikävuoden jälkeen ilmestyneet teknologiat ovat vastoin tämän ihmisen kokemaa oikeaa ja luonnollista maailmanjärjestystä. Tämä ikäraja voi hyvinkin olla jonkinlainen konservatiiviuden ja liberaaliuden välinen raja.

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä konservatiivisemmaksi muutun. Ei, en ole viemässä naisilta äänioikeutta, kieltämässä miesparien avioliitto-oikeutta tai pakottamassa ihmisiä lastenhankintaan. Olen kuitenkin tunnistanut itsessäni ja reaktioissani piirteen, jota kutsun konservatiiviseksi mielihyväksi. Continue reading

Eettiset arvot arjen käyttövoimaksi!

Poliittiset puolueet määrittelevät omia arvojaan, samoin määrittelevät yritykset. Missä määrin arvoista tulee näille tahoille käyttövoimaa arkeen, jää usein kovin heikoksi ja epämääräiseksi, koska puhe arvoista on nykyisessä yhteiskunnassamme ongelmallista.

Puhuessamme arvoista viittaamme helposti sisällöltään hyvin erilaisiin asioihin. Siksi emme kohtaa toisiamme, eikä keskustelumme ei ole mielekästä, koska se ei johda mihinkään.

Toisaalta arvot voivat jäädä hyvin irrallisiksi käytännön elämästä. Keskusteluissa esitellään hyvältä kuulostavia arvoja, mutta niiden yhteys arkiseen toimintaan jää olemattomaksi. Yrityksen seinillä voi olla hienoja arvoluetteloja, mutta johdon sisäinen henkilöstöön kohdistuva puhe on keskustelua ”rahantekokoneesta”.

Tämän seuraksena suhtautuminen henkilöstöön on epäinhimillistä. On tuhoisaa, jos puolueella tai yrityksellä on julkaistut arvot, mutta niiden johtohenkilöiltä ja työntekijöiltä nämä arvot käytännössä puuttuvat.

Continue reading