Terve vai sairas yliopistomaailma?

Onko mahdollista arvioida yliopistomaailman eettistä terveyden tilaa? Uskon, että on. Tämän kirjoituksen tarkoitus on tarjota keinot, jotka auttavat meitä tässä arvioinnissa. Pohdin myös uuttaa eurooppalaista korkeakoulututkintomallia ja siihen liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä — juuri yliopistomaailman eettisen terveydentilan näkökulmasta.

Ensiksi selitän, mitä itse ymmärrän termillä ”terveyden tila”. Voitaisiin sanoa, että eettisesti terve organisaatio on sellainen, joka edesauttaa jäsentensä inhimillistä kehitystä: se vaikuttaa myönteisesti niihin ihmisiin, jotka työskentelevät organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi ja se vaikuttaa myös myönteisesti niihin ihmisiin, joita organisaation toiminta tavoittelee.

Toisin sanoen, eettisesti terve organisaatio edesauttaa kehittämään moraalihyveitä kaikissa ihmisissä, joita organisaation toimintaympäristö koskee.

Yliopisto voi eettisesti paremmin siinä määrin, kun se edistää jäsentensä ammatillista ja henkilökohtaista kehitystä.

Tämä edellyttää, että yliopistossa edistetään eettisesti hyväksyttäviä asenteita, tapoja ja käyttäytymisiä. Continue reading

Hyvejohtajuus ja arvojohtajuus — miten ne eroavat?

Etiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?

Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.

”Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta eri nimellä?” ystäväni kysyi.

Vastaus kysymykseen ei ole helppo.

Asiantuntija tuli avuksi: ”Arvo on alku, hyve on loppu”, hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan. Continue reading