masennus

Onko onnellisuus tunne?

Onnelliset hetket tuovat hymyn kasvoille: kesähetki rannalla auringossa, ystävän kohtaaminen, häät, lapsi sylissä, onnistuminen tavoitteessa. Kun olet iloinen, etkö koekin olevasi myös onnellinen? Ja kun olet hyvin surullinen, koet olevasi onneton?

Onko onnellisuus niin yksinkertaista, onko onnellisuus tunne? Jos näin on, emmekö silloin ole tunteidemme vankeja, olosuhteiden vangitsemia? Menetykset, pettymykset, pelot ja kipu tekevät meistä onnettomia, elämää ei kuitenkaan voi elää kuin hetkittäin ilman ei-toivottuja tunteita, mielipahaa. Jos tarvitsemme iloa, mielihyvää ollaksemme onnellisia, ei elämällä ole sitä tarjolla usein edes alkupalalistalla, vaikka toivomme ja toivotamme ”kaikkea hyvää”.

Jos ”onnelliseen” elämään ei mahdu kuin korkeintaan mausteeksi surua, pelkoa ja kiukkua, olemme itseämme ja ihmisyyttä kohtaan tunnerasisteja. Continue reading →

Näkymätön tunnesyrjintä koskettaa jokaista

Aikuisella on oikeus olla vihainen, sillä aikuisella on suuttumiseensa pätevä syy. Kun aikuinen on juuri tylyttänyt puolisoaan tai lastaan, hän myös osaa purkaa selittäen tätä pätevää syytään toverilleen suuttumisen jälkeen, niinpä hän saa empatiaa.

Lapsella sen sijaan ei ole oikeutta raivota, eikä koiralla ole oikeutta purkaa tuntikausien yksinolon aiheuttamaa turhaumaansa hänen mielestään ei-tärkeisiin esineisiin. Heillä ei ole oikeutta tunteisiinsa, sillä he eivät osaa puhua oikeaa kieltä ja riittävän hyvin. Koira ei osaa samaa kieltä kuin perheensä, lapsi taas ei osaa argumentoida suuttumustaan järkevästi. Continue reading →

Innostussyylliset ja innostussyyttäjät

Parhaat ideat ja oivallukset olen itse asiassa saanut silloin, kun en ole niitä innokkaasti etsinyt. Silloin, kun olen ottanut hiukan perspektiiviä, aikatilaa ja henkistä etäisyyttä asioihin, katsellut vapautuneena ja rauhallisena horisonttiin. Tällaisessa mielentilassa syntyneet oivallukset ovat merkittävimmällä tavalla parantaneet asiakkaideni ja oman elämäni laatua.

Kvartaalitalous on kouluttanut meidät kuitenkin uskomaan, että lähes jokaisen meistä tulisi ainakin työssään olla kuin surffari suhteessa horisonttiin: innostunut, energinen, sosiaalinen, rohkea ja rento. Niinpä tunnemme peräti syyllisyyttä, jos emme koe ja osoita omaavamme näitä ominaisuuksia – jos ylipäänsä olemme onnistuneet saamaan ja pitämään työpaikan ilman niitä. Continue reading →

Kuinka elää jännitteisessä maailmassa?

Ihmisen elämään sisältyy monia pysyviä jännitteitä: sukupolvien välinen jännite, sukupuolten välinen jännite (sukupuolineutraalius on absurdia), kultuurien välinen jännite ja tässä artikkelissa tarkastelun kohteena oleva yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välinen jännite. Tavoitteena ei kannata olla elämään kuuluvista jännitteistä vapautuminen, vaan kyky elää tässä jännitteisessä maailmassa. Continue reading →

Suru eron selviämiskeinona

Tämä artikkeli valottaa joidenkin kotimaisten tutkimusten ja suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiä avioerosta ja surusta avioeron selviytymiskeinona. Surevalla on toivoa.

Tilastot osoittavat, että avioerot ovat yleistyneet merkittävästi Suomessa viimeisen 50 vuoden aikana.

Vuonna 1965 solmittiin 36 214 avioliittoa, ja avioeroja rekisteröitiin 4594. Vuonna 1987 vastaavat luvut olivat 26 259 ja 10 110. Nykyinen avioliittolaki tuli voimaan 1988. Silloin solmittiin 25 933 uutta avioliittoa ja kirjattiin 12 146 eroa. Vuonna 2010 vastaavat luvut olivat 29 952 ja 13 619.

Vakiintuneissa avosuhteissa asuvien suhde purkautuu arvioiden mukaan selvästi useammin kuin avioliitto. Continue reading →

Suurisieluisuus: aktiivista unelmointia

Amerikkalainen tutkimus vahvistaa perinteisen hyve-etiikan viisauden. Unelmoinnin on yhdistyttävä toimintaan.

Alexandre Havard kirjoittaa Hyvejohtajuudessa suurisieluisuuden hyveestä: ”Suurisieluisuus saa johtajat unelmoimaan, visioimaan ja vahvistamaan mission tunnettaan.”

Tätä vasten yllätyin Helsingin Sanomien otsikosta ”Päiväunelmointi tekee ihmisen onnettomaksi”. Voisiko suurisieluisuus olla haitallista? Continue reading →

Masennuksen uudet tuulet: Terapia hengellistyy?

Suomessa on 200 000 masennuslääkkeen käyttäjää. Avuntarve on niin suuri, ettei julkinen terveydenhuolto selviä siitä yksin mallikkaasti. Työelämän haasteet ovat yhä enemmän henkistä kyvykkyyttä korostavia, ja sen resurssin vaaliminen ei ole yksin lääketieteen velvollisuus.

Masennus on toistuvasti suosittuna aiheena mediassa ja kirjallisuudessa. Eikä liene suosio hiipuvan, sillä WHO (Maailman terveysjärjestö) ennustaa sen olevan 20 vuoden kuluttua maailman suurin terveydellinen ongelma sekä taloudellisesti että sosiologisesti. Suomessa työkyvyttömyyseläketilastojen toisella sijalla ovat mielenterveysongelmat ja niistä yleisimpänä masennus.

Masennus syö eläketurvakeskuksen esityksen mukaan koulutustaustaltaan korkeita, hieman useammin naisia kuin miehiä ja molempia varhaisemmin kuin tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Julkisen terveyden- ja sosiaalihuollon resurssit käyvät savuavalla liekillä. Työterveyslaitoksen johtaman tutkimuksen mukaan hoidon laatu ei ole parantunut masentuneiden eläköityessä. Kivet ovat siis käännettävä ja luovuus löydettävä masennuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Continue reading →

Ilon lahja ja salaisuus

Voi näyttää siltä, että ilo ei ole hyve. Ilohan kumpuaa siitä, että saa sen, mitä kaipaa. Mutta usein emme saa sitä, mitä kaipaamme. Siispä olemme tyytymättömiä tai masentuneita, emmekä voi sille mitään. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Eräs ulkomaalainen psykologituttuni vieraili helsinkiläisessä sairaalassa. Hän pani merkille taustalla soivan suomalaisen tangon. Vähän asiaa harkittuaan hän kysyi hienovaraisesti: ”Anteeksi, mutta miksi soitatte potilaille niin masentavaa musiikkia? Haluatteko, että he tappaisivat itsensä?”

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole arvostella suomalaista tangoa, eikä puhua musiikista muutenkaan. En myöskään tarkoita sanoa, että uskoisin korkeiden itsemurhatilastoiden johtuvan yksinomaan ”masentavasta musiikista”.

Tarkoitukseni on pikemminkin puhua ilosta.

Mitä ilo on?

Ilo ja iloisuuden hyve

Voi näyttää siltä, että ilo ei ole hyve. Ilohan kumpuaa siitä, että ihminen (tai muu olento) saa sen, mitä kaipaa. Mutta usein emme voi saada sitä, mitä kaipaamme. Siispä olemme tyytymättömiä, surullisia tai masentuneita, emmekä voi sille mitään.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Yritetäänpä tarkentaa hieman: ilo sinänsä ei ole hyve, mutta iloisuus on. Iloisuuteemme voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme.

Continue reading →