Pisteliäs filosofi Seneca suosittelee kiireisille roomalaisille mindfulnessia

Istun yliopiston kahvihuoneessa huojentuneena: väitöskirjan käsikirjoitus on valmis. Ei ole kiire mihinkään.

Paikalle sattuu kollega. Hän paheksuu joutilaisuuttani: ”Sinullahan on toinenkin tutkimusprojekti! Mitä täällä istut, aika kannattaa nyt käyttää siihen!”

Ajan henki on, että kiireettömyys on tehottomuutta. Ihminen, jolla on aikaa, on epäilyttävä. ”Kiirettä pitää”, on kunniallinen vastaus, kun kysellään kuulumisia.

Kuluttajatutkija Silvia Bellezzan mukaan kiire on statussymboli.

Samanaikaisesti kirjakauppojen hyllyt pursuavat selfhelp-oppaita kiireen kiroista ja tekniikoista, joilla voi vapautua oravanpyörästä.

Mielestäni paras aihetta ruotiva kirja kirjoitettiin jo 2000 vuotta sitten. Se on nyt saatavilla myös suomeksi. Continue reading

Tämä hetki

Tällä kertaa olen taas ottanut itselleni mahdottoman tehtävän. Pitäisi onnistua kirjoittamaan asiasta, josta ei voi kirjoittaa. Miksei? Siksi että sanat eivät ylety siihen. Ne ovat jotenkin liian karkeita, banaaleja ja itsessään tyhjiä. Mutta koska meillä ei muita välineitä ole, joudun tyytymään niihin. Pidetään kuitenkin mielessä, että sanat ovat parhaimmillaan vain jonkinlaisia osoittimia tai tienviittoja, ne viittaavat johonkin muuhun, itsestään poispäin. ”Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu”, kuuluu vanha budhalainen sanonta.

Haluaisin kirjoittaa Tästä Hetkestä. Tai tarkemmin sanoen tämän hetken mysteerisestä luonteesta. Sanapari Tämä Hetki kuulostaa jo niin itsestään selvältä ja tyhjältä, ettei siinä pitäisi olla mitään mistä kirjoittaa. Näin ei kuitenkaan ole, kaukana siitä. Continue reading

HOT-terapia ja mindfulness

HOT-terapian suosio Suomessa kasvaa. Mindfulness-menetelmä on löytänyt tiensä aina johtamisalan kirjallisuuteen asti. Kirjoittaja peräänkuuluuttaa tietoisuutta omasta vaikutin- ja uskomusjärjestelmästään.

Kolmannen vuosituhannen megatrendiksi povattiin hengellisyyttä. Vielä 90-luvulla tämä ajatus tuntui suomalaisesta, hitaasti lämpiävästä ja järjellä perustelevasta kansalaisesta, etäältä. Vuosituhat vaihtui, marketeissa meditaatiolehdet alkoivat napsia hyllytilaa yksi toisensa jälkeen ja suomalainenkin löysi itsensä joogaamasta ja retriiteistä. Postmoderni ihminen näyttää etsivän pysyvyyttä monimuotoisuuden keskeltä. Jotain jota järjen päätelmät eivät yksin ole tarjonneet.

Mutta uusi hengellisyys ei ole rantautunut yhteiskuntaan kirkkojen kautta, siitä kielii jo jäsenkatokin, vaan yhä useampi löytää sen terapeutin vastaanotolla. Continue reading

Masennuksen uudet tuulet: Terapia hengellistyy?

Suomessa on 200 000 masennuslääkkeen käyttäjää. Avuntarve on niin suuri, ettei julkinen terveydenhuolto selviä siitä yksin mallikkaasti. Työelämän haasteet ovat yhä enemmän henkistä kyvykkyyttä korostavia, ja sen resurssin vaaliminen ei ole yksin lääketieteen velvollisuus.

Masennus on toistuvasti suosittuna aiheena mediassa ja kirjallisuudessa. Eikä liene suosio hiipuvan, sillä WHO (Maailman terveysjärjestö) ennustaa sen olevan 20 vuoden kuluttua maailman suurin terveydellinen ongelma sekä taloudellisesti että sosiologisesti. Suomessa työkyvyttömyyseläketilastojen toisella sijalla ovat mielenterveysongelmat ja niistä yleisimpänä masennus.

Masennus syö eläketurvakeskuksen esityksen mukaan koulutustaustaltaan korkeita, hieman useammin naisia kuin miehiä ja molempia varhaisemmin kuin tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Julkisen terveyden- ja sosiaalihuollon resurssit käyvät savuavalla liekillä. Työterveyslaitoksen johtaman tutkimuksen mukaan hoidon laatu ei ole parantunut masentuneiden eläköityessä. Kivet ovat siis käännettävä ja luovuus löydettävä masennuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Continue reading