motiivit

Murhaajalla on hyvä tarkoitus

Olen tutkinut ihmisten alitajuisia motiiveja koko työurani. Aloitin opiskeluaikoina pohjalta, rikollisten motiiveista. Niistä siirryin sittemmin ostamisen ja mielihyväkuluttamisen motiiveihin. Mitä ihmeen tekemistä näillä on hyveiden kanssa? Paljonkin. Vasta kun ymmärrämme ihmisen syvempiä motiiveja paheisiin ja pahaan, voimme tarjota hänelle oikealla tavalla relevantin vaihtoehdon valittavaksi, siis osaamme vetää oikeasta narusta.

Olen vakuuttunut tämän neljännesvuosisadan aikana siitä, että kaikki toimintamme pyrkii pohjimmiltaan hyvään.  Continue reading →

Luotijuna vai villiviini – kumpi olet?

Syvät arvotason motiivit ohjaavat toimintaamme jatkuvasti: yhden syvä perusmotiivi on hallita, toiselle se on valloittaa, kolmannelle turvata ja säilyttää. Jalkapallossa hyökkääjän, puolustajan ja maalivahdin roolit ovat selvät, mutta perhe- ja työelämässä jostain syystä tuntuu varsin usein siltä, että toisen luontainen perusmotiivi on väärä. Kaikkien pitäisi olla vaikkapa hyökkääjiä.

Erilaisilla persoonallisuuksilla on erilainen suhde energiaan. Continue reading →

Johtajan rohkeudesta

Hyvän johtajan yksi tuntomerkki on rohkeus. Rohkeus on hyve, joka sijoittuu pelkuruuden ja yltiöpäisyyden välimaastoon.

Rohkeuteen liittyy olennaisesti kyky hallita oikein yleensä negatiivisiksi koettuja tunteita, erityisesti pelkoa ja ahdistusta. Joskus pelkoa tulee kunnioittaa, joskus se tulee ylittää. Jollekulle pelon ylittäminen tietyssä tilanteessa on hyve, mutta toiselle se voi olla pahe.

Pidämme rohkeana yleensä henkilöä, joka voittaa pelkonsa. Rohkean ei tarvitse tuntea pelkoa joka kerta, kun hän on valintatilanteessa. Esimerkiksi laskuvarjojääkäri on voinut olla kauhusta jäykkänä ennen ensimmäistä hyppyään, mutta sen jälkeen jokainen hyppy on tuntunut aina vain helpommalta. Tällöin rohkeus on muodostunut habituaaliseksi hyveeksi, joka toistettuna on tullut osaksi hänen persoonaansa ja luonnettaan. Vastaavassa tilanteessa jokamies tuntisi pelkoa, mutta hän ei, koska  on toiston avulla voittanut sen.

Rohkeuden ydin

Kuitenkin tämä määre on liian suppea, jotta voisimme kuvata rohkeutta hyveenä. Hyveellisesti rohkea voittaa pelkonsa oikeista motiiveista. Henkilö voi siis olla rohkea olematta hyveellinen tai myöskään sortumatta yltiöpäisyyteen. Hyveellisesti rohkealla täytyy olla jokin hyveellinen motiivi toiminnalleen. Continue reading →

Palvelemisen jalo kunnianhimo

Vastakkaiset toimintamallit: ”palvelen menestyäkseni” ja ”menestyn palvellakseni” eivät ole vain nasevia sloganeita, vaan erottelu perustuu syvälliseen ymmärrykseen inhimillisistä ja ammatillisista motiiveista.

Keskustellessani hyvejohtajuudesta ystävien ja asiakkaiden kanssa törmään joskus kysymykseen: ”Se, mitä hyvejohtajuudesta ymmärrän, on kiehtovaa. Mutta miten se vaikuttaa yritykseni (tai yhteisöni) tuloksellisuuteen? Mitä hyötyä siitä on?”

Tuloksellisuudella ja hyödyllä he tarkoittavat taloudellista hyötyä, tai muunlaista välillistä hyötyä joka johtaa taloudelliseen hyötyyn. You make no money, you make no sense.

Yritän olla hymyilemättä. Pääsen jälleen nimittäin antamaan epäkorrektin vastaukseni: ”Se, että kysyt tuollaista, voi tarkoittaa sitä, ettei hyvejohtajuus välttämättä sovi teille, ainakaan vielä.”

Vastaan pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa, kukaan ei loukkaannu. Päinvastoin, he haluavat tietää lisää. Niin, mitä oikein tarkoitan? Continue reading →

Kumpi: tuomitseva vai lepsu johtaja?

Saako johtaja tuomita? Mistä ohjenuora ”Älä tuomitse” on peräisin? Oikeudenmukaisuuden ja armollisuuden hyveet ovat erottamattomat – ilman toista toinen vesittyy.

Älä tuomitse.

”Älä tuomitse” on ohjenuora, jonka jokainen länsimaalainen on kuullut.

Mutta mitä  sillä tarkoitetaan, tarkkaan ottaen? Mikä on sen alkuperäinen merkitys? Entä miten sitä pitäisi soveltaa johtajuuden näkökulmasta? Saako johtaja ylipäätään tuomita ketään, ja jos saa, niin millä perusteella? Eikö johtajan pitäisi olla armollinen?

Aikamoinen kysymysryöppy, jota pitää lähteä avaamaan jostakin päästä.

Alkuperäinen merkitys

Aloitetaan ajatuksen taustasta. Mistä ”älä tuomitse” -mentaliteetti on alun perin eurooppalaiseen ajatteluun tullut? No, vastaushan ei ole mikään yllätys tai salaisuus. Continue reading →