Epäonnistumisen taito

Lokakuun 13. vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää. Kyseessä on suomalaislähtöinen hanke, joka tarjoaa mahdollisuuden pohtia epäonnistumisten mahdollisuuksia. Mitä hyötyä mokaamisesta on?

Epäonnistuminen kaiketi sopii suomalaiselle luonteelle.

Suomessa saa epäonnistua, koska Suomessa annetaan anteeksi. Silti meidän on vaikea sanoa äänen, että olemme epäonnistuneet. Miksi?

Koska epäonnistuja on luuseri. Vai onko? Continue reading

Tallissa syntyvät ideat

Mitä yhteistä on HP:llä ja Jeesuksella? Molempien juuret ovat tallissa, ja tallien tarinat ovat jääneet elämään.

Johtajuuteen on totuttu liittämään sellaisia määreitä kuin suuruus, voima, sankaruus, näyttävyys ja rikkaus. Mitä korkeammalla hierarkiassa henkilö on, sitä komeammalla autolla hän ajaa, sitä massiivisempi on hänen työpöytänsä ja sitä muhkeampi hänen palkkionsa. Continue reading

Lakimiehen tunnustus: lääkäreitä käy kateeksi

Kateus ei ole hyve. Mutta täytyy myöntää: näin lakimiehenä jossain määrin kadehdin lääkäreitä. Vastavalmistunut lääkäri voi saada palkkaa jopa yli 6000 e/kk. Syyt kadehtimiseen ovat kuitenkin aivan toiset.

Tuota palkkaa saadakseen täytyy nimittäin muuttaa jonnekin Utsjoelle ja olla siellä se ainoa lääkäri. Vastuu on äärettömän iso ja vastavalmistuneelle lääkärille suorastaan valtava. En myöskään kadehdi varsinkaan nuorten lääkäreiden päivystyksiä: 4 tunnin yöunet eivät ainakaan itselleni riittäisi!

Sen sijaan kadehdin lääkäreiden julkisuuskuvaa. Lääkäri voi olla ihmisenä melkein millainen kiusantekijä tahansa ja tätä pidetään silti ammattinsa puolesta kunnioitettavana ja hyveellisenä ihmisinä. Continue reading

Tehdään työrauha

Miten yhteisössä voidaan aktiivisesti rakentaa työrauhaa? Jos kehittäminen ja kaikki muutostyö lopetettaisiin muutamaksi vuodeksi, tulisiko työrauha silloin?

Monissa työyhteisöissä odotetaan, että saataisiin vihdoin työrauha kehittämiseltä. Jos kehittäminen ja kaikki muutostyö lopetettaisiin vaikkapa kolmeksi tai viideksi vuodeksi, tulisiko työrauha silloin? Olisiko se häiriötön tila, jossa voisi oikeasti keskittyä? Continue reading

Suomen maabrändin johtaminen

Ollilan porukka julkaisi marraskuussa odotetun raporttinsa Suomen maabrändin kehittämisestä. Valtuuskunnan mukaan Suomen keskeisiä vahvuuksia ovat ongelmanratkaisu, luonto ja koulutus. Näiden jalostamiseen ja brändäämiseen tulisi nyt panostaa. Miten se onnistuu käytännössä?

Maabrändivaltuuskunnan johtopäätökset eivät sinänsä tarjoa suuria yllätyksiä. Oivaltavaa raportissa on kuitenkin se tapa, jolla Suomen – ja maamme mielikuvan – kehittämistä lähestytään. Valtuuskunta ei nimittäin tarjoile lähes lainkaan poliittisia ratkaisuja.

Continue reading

Johtajan nöyryydestä

Turhamaisuus ja ylimielisyys aiheuttavat kitkaa sekä kotona, koulussa että työpaikalla. Nöyryyden ja menestyksen yhteys on kiistaton, mutta miten Galileo Galilei liittyy aiheeseen?

Nöyryys on melko harvinainen hyve ihmisten joukossa, jotka ovat paljon esillä. Johtaviin asemiin hakeutuu luontaisesti paljon ihailusta, arvostuksesta ja vallasta pitäviä ihmisiä. Itse asiassa joskus nöyryys voi näyttäytyä jopa menestyksen esteenä. Continue reading

Itsenäinen johtaja

Todellinen itsenäisyys on oikeanlaista riippuvaisuutta toisista. Miten toista voi auttaa tulemaan itsenäiseksi?

Kuuluisassa kirjoituksessaan ”Mitä on Valistus?” Immanuel Kant yhdistää Valistuksen ja itsenäisyyden.

”Valistus on ihmisen pääsemistä ulos hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. Itseaiheutettua tämä alaikäisyys on silloin, jos sen syynä ei ole järjen puute, vaan päättämisen ja rohkeuden puute käyttää järkeään ilman toisen johdatusta. Sapere aude! Valistuksen tunnuslause on siis: Käytä rohkeasti omaa järkeäsi!”

Kantin tekstissä asettuvat vastakkain ”oman” järjen käyttö ja ”toisen” johdatettavana oleminen. Onko oikea itsenäisyys siis jonkinlaista puhdasta luottamusta omaan itseen? Onko väärin luottaa toisen arvioon? Molempiin käsityksiin lienee luontevinta vastata kielteisesti. Continue reading

Epäonnistu, auta muita ja ole rohkea

Fear less, love more, fight harder. Voisiko näissä sanoissa olla pohja hyvälle johtamiselle?

Luin kesällä Alexandre Havardin verkkokirjan Hyvejohtajuus. Teos on suositeltavaa luettavaa kaikille johtamisesta kiinnostuneille.

Teoksen pohjana toimivat Platonia mukaillen neljä päähyvettä: viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä sekä lisäksi suurisieluisuus ja nöyryys. Sokratesta mukaillen voidaan sanoa, että tyytyväinen ihminen elää hyveellistä elämää. Toki ääripäitä kannattaa välttää. Aristoteleen mukaan  hyveet ovat keskikohtia kahden paheen välissä. Continue reading

Nöyrästi toinen toistaan parempia

Yksi hyvän johtajan tuntomerkki on nöyryys. Sillä tarkoitetaan totuudessa elämisen tottumusta. Ihminen, joka tekee päätöksiä tämän perusteella, tekee hyviä päätöksiä.

Lähes päivittäin olemme voineet lukea ja kuulla hallitsijoiden ja ns. julkkisten arvosteluja. Jossakin päin maailmaa on valtaa pitävät vaihdettu äänestyksen, väkivallan tai skandaalin jälkeen. Taustalla on saattanut olla vaalipetosta, korruptiota, yksityiselämän skandaaleja tai tekaistuja syytteitä. Järjestetään lakko, vaaditaan eroa. Joskus on vaikea tietää asioiden tosi laita, koska mediassakaan ei aina esiinny yhtä totuutta.

Me niin sanonut rivikansalaiset olemme hymistellen, joskus sarkastisesti tai jopa ivaten tai kauhistellen seuranneet myös omien ministereidemme muistin toimivuutta. (Poikkavatko he tosiaan niin paljon meistä itsestämme.)

Mitä yhteistä on Adolf Hitlerillä, Josef Stalinilla, Florence Nightingalella, Äiti Teresalla ja Aleksandr Solženitsynilla?

Paljonkin. Continue reading

Palvelemisen jalo kunnianhimo

Vastakkaiset toimintamallit: ”palvelen menestyäkseni” ja ”menestyn palvellakseni” eivät ole vain nasevia sloganeita, vaan erottelu perustuu syvälliseen ymmärrykseen inhimillisistä ja ammatillisista motiiveista.

Keskustellessani hyvejohtajuudesta ystävien ja asiakkaiden kanssa törmään joskus kysymykseen: ”Se, mitä hyvejohtajuudesta ymmärrän, on kiehtovaa. Mutta miten se vaikuttaa yritykseni (tai yhteisöni) tuloksellisuuteen? Mitä hyötyä siitä on?”

Tuloksellisuudella ja hyödyllä he tarkoittavat taloudellista hyötyä, tai muunlaista välillistä hyötyä joka johtaa taloudelliseen hyötyyn. You make no money, you make no sense.

Yritän olla hymyilemättä. Pääsen jälleen nimittäin antamaan epäkorrektin vastaukseni: ”Se, että kysyt tuollaista, voi tarkoittaa sitä, ettei hyvejohtajuus välttämättä sovi teille, ainakaan vielä.”

Vastaan pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa, kukaan ei loukkaannu. Päinvastoin, he haluavat tietää lisää. Niin, mitä oikein tarkoitan? Continue reading

Hyveet ja rakasteleminen

Tarina mahtavaksi oriiksi muuttuneesta liskosta paljastaa, mitä tekemistä hyveellä ja rakastelemisella on keskenään. Kauniit sanat ovat kärsineet inflaatiosta, ja niiden henkiin herättäminen vaatii järeiden aseiden käyttöä.

C. S. Lewis (1898–1963) tunnetaan Narnia-maailman luojana. Hän kirjoitti monia muitakin kirjoja, joista yhtenä parhaimpana pidän aikuisille tarkoitettua teosta The Great Divorce (suom. Suuri avioero 1970). Nimestään huolimatta kirja ei käsittele avioeroa, vaan kyseessä on taianomainen draama.

Tapahtumapaikkana on eräs sateisena iltapäivänä alkanut bussimatka. Kirjava joukko erilaisia ihmisiä saa tilaisuuden nähdä oman sisimmän olemuksensa ja samalla tehdä valinnan, mikä merkitsisi uutta elämää. Ihmiset ovat puolinaisia, lähes aineettomia: heitä kutsutaan ”Aaveiksi”, ja he saavat täydellisen, vaikuttavan muotonsa sitä mukaan kun onnistuvat ”eroamaan” eheytymistään hidastavista tekijöistä. Päähenkilöinä ovat mm. ideologinen taiteilija, nalkuttava nainen, ”valistunut” piispa ja lapsensa kuolemaa sureva äiti sekä – yksi suosikeistani – pieni, alakuloinen mies, joka kantoi pientä, punaista liskoa olkapäällään.

Lisko heilutti häntäänsä ”kuin piiskaa kuiskaillessaan Aaveen korvaan”. On selvää, että lisko pitää miestä orjuuttavassa otteessaan. Enkeli (”Palava Olento”) kysyy mieheltä: ”Saanko surmata sen?” Mies (Aave) kiertelee ja kaartelee, mutta Enkeli vain toistaa kysymyksen. Lopulta hän antaa suostumuksensa. Seuraavassa hetkessä Aaveelta pääsee tuskan kirkaisu. ”Palava Olento sulki matelijan hehkuvaan otteeseensa, väänsi sen poikki sen kiemurrellessa ja purressa ja heitti sen sitten selkä murskattuna mättäälle” (s. 112). Continue reading

Karismaattinen hyvejohtajuus

Onko karismaattisuus kansankiihotusta vai todellista suuruutta? Ehkä molempia. Aito karisma viittaa jonkinlaiseen Jumalan kaltaisuuteen. Sitä vahvistavat erityisesti nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveet.

Sana ”karisma” (kreikk. kharisma) tarkoitti alunperin tietynlaista jumalallista tai Jumalalta tulevaa lahjaa. Se sai erityisen paikan nykyajattelussa sosiologi Max Weberin ”karismaattisen auktoriteetin” käsitteessä. Weberin mukaan karismaattisuus on henkilön ominaisuus, jonka ansiosta hän erottuu joukosta ja hänellä ajatellaan olevan yliluonnollisia, yli-inhimillisiä tai ainakin erityislaatuisia voimia tai kykyjä, joita pidetään jumalallisina tai esimerkillisinä ja joiden vuoksi muut suhtautuvat häneen johtajana. [1]

Weberin käsite viittaa kieltämättä johonkin hyvin erityiseen. Yleisessä kielenkäytössä karismaattisuus ymmärretään usein laajemmin. Karismaattisuudesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun tietty henkilö ”valloittavan persoonallisuutensa” ansiosta saa muut psykologisesti valtaansa. Continue reading

Hyveellinen rentoutuminen: johtajan tehokkuuden ehto

Johtajuus vaatii rentoutumista. Mutta tuloksekas rentoutuminen edellyttää hyveitä. Ilman niitä ihminen vaappuu epävakaasti työnarkomanian ja laiskottelun välillä löytämättä koskaan asian ydintä.

Paradoksi: miten moni sanookaan lähteneensä lomalle väsyneenä ja palanneensa vielä väsyneempänä.

Rentoutumisen tarve

Työnarkomania, jatkuvat ylityöt, rästit, paineet, sähköpostit ja dokumentit päivällisellä ja yömyöhällä… Joskus miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä – mutta rajansa kaikella.

Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista.

Kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen, s. 302) Stephen Covey kuvaa sisäisen uudistumisen tarvetta hauskalla tarinalla:

Oletetaan, että tapaat metsässä miehen, joka sahaa puuta nurin hiki hatussa.
”Mitä sinä teet?” kysyt häneltä.
”Etkö näe?” kuuluu kärttyinen vastaus. ”Kaadan puuta.”
”Näytät väsyneeltä!” sinä huudahdat. ”Kuinka kauan olet jo sahannut?”
”Kuudetta tuntia”, mies vastaa, ”ja olen aivan poikki! Tämä on kovaa hommaa.”
”Mikset sitten pidä muutaman minuutin taukoa ja teroita sahaasi?” kysyt. ”Varmasti työ sujuisi silloin ripeämmin.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, mies virkkaa painokkaasti. ”Minun täytyy sahata!”

Continue reading

Hyveet ja rakastaminen

Rakastaminen ja rakkauden osoittaminen eivät ole sama asia. Mutta hyveet auttavat molemmissa. Nöyryys, suurisieluisuus, rohkeus ja jopa järjestys — miten ne liittyvät rakkauteen?

Toukokuussa kirjoitin rakastamisen kriisistä. Lupasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, miten hyveet voivat konkreettisesti auttaa ”rakastamaan paremmin”.

Tuohon väitteeseen haluaisin lisätä vielä toisen: hyveet auttavat osoittamaan rakkautta paremmin.

Molemmat väitteet kulkevat yhdessä ja ne vahvistavat toisiaan, mutta ne eivät ole sama asia.
Continue reading

Myönnä mokat, helpotat oloa

Virheiden myöntäminen on selvästi hyvä, mutta monesti käytännössä hankala konsepti. Lue lyhyet vinkit kuinka helpotat elämääsi — ihan oikeasti.

As strange as it may seem, coming clean about a good old-fashioned screw up is strong, insightful, and inspiring leadership.

Monday LeaderTip: Leadership and Mistake [The Recovering Leader]

(Photo credit: veganstraightedge)

Ripaus harkitsevuutta

Mitä on aito harkitsevuus? Miten se esimerkiksi eroaa impulsiivisuudesta? Harkitsevuus on hyve, ja kuten kaikki hyveet, myös sitä voidaan kehittää — jopa vanhemmalla iällä.

Suomalaisia voitaisi kai keskimäärin kuvailla harkitsevaksi kansaksi? Emme ole joka välissä laajentamassa valtion rajoja eikä presidenttimme viljele asiattomuuksia. Niin politiikassa kuin lainsäädännössäkin edetään varovaisin askelin. Kenenkään pää ei meillä putoa aiheetta tai aiheesta.

Maltillisesti olemme myös tarkastelleet markkinataloutta. Vaikka yhden käden sormilla voi kansalaiset nimetä globaalit lippulaivamme, niin eipä meillä myöskään hävetä perusterveydenhuollon puutteesta.

Pois meistä ranskalainen kansalaiskurittomuus ja impulsiivisuus. Vanhan valtaus tapahtuu korkeintaan kerran 40. vuodessa ja se toinenkin kerta symbolisesti. Continue reading

Humoristinen hyve

Huumorintaju ei ole vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen.

Olen viime aikoina lukenut Thomas Moren elämäkertaa (Gerard Wegemer: Thomas More. A Portrait of Courage). Kirjoittajan maalaama henkilökuva korostaa Moren positiivista elämänasennetta ja hyvää huumorintajua.

Kuuluisa humanisti-kirjailija-valtiomies-pyhimys oli paitsi sivistynyt renesanssi-ihminen myös harvinaisen hauska seuramies. More oli 1500-lukulaisen Lontoon kuuluisimpia ihmisiä, jota arvostivat niin älymystö ja virkamiehistö kuin tavalliset kaduntallaajatkin. Mikä tilaus huumorintajulle olisikaan rakkaassa Suomessamme, tosikkojen luvatussa maassa.

Huumorin taito

Thomas More ei ollut vain luonnostaan lahjakas ja huumorintajuinen. Hän itse asiassa ”opiskeli” huumoria, nimittäin osana klassista retoriikkaa. More ymmärsi, että huumorin tuomalla lempeydellä voidaan tuoda arkeen tarpeellista kepeyttä ja leikkisyyttä. Etenkin kun hänen täytyi virkansa puolesta välittää toisille jokin kova viesti, hän pyrki pukemaan asian siten, että isku olisi mahdollisimman pehmeä.

Mutta huumorintaju ei ole – eikä se ollut Morellekaan – vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen. Continue reading

Älä valita — Pystytkö elämään päivääkään valittamatta?

Tartu haasteeseen olla valittamatta 21 päivän ajan. Se muuttaa tapasi ajatella – paremmaksi.

”Huomaa, että jos sinulla on aikaa nurista ja valittaa jostakin, sinulla on myös aikaa tehdä jotain asialle.”
– Anthony D’Angelo

Continue reading