Ystävyyden jalo taito

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että ystävyys on hyve. Hyveen olemukseen kuuluu se, että siinä voi kasvaa. Mutta ystävyydellä on myös riskinsä.

Tuttavani aloitti hiljattain koulunopettajana. Eräänä päivänä hänen kollegansa opasti häntä: opettaja ei saa olla oppilaiden ystävä. Tuttavani joutui hämilleen: hänhän halusi nimenomaan olla lasten ystävä – aikuinen ja auktoriteetti tietenkin, mutta myös ystävä.

Tapaus ei liene ainutlaatuinen. Myös aikuisten maailmasta löytyy vastaavaa. Kuinka moni voi sanoa olevansa esimiehensä taikka alaistensa ystävä? Toisaalta ystävyys on niin luonnollinen asia, että varsin moni jäykkä ja pinnallinen tuttavuus voisi syventyä ystävyydeksi, jos osapuolet niin haluaisivat.

”Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”

Kaikki tarvitsevat ystäviä. Aristoteles aloittaa ystävyyttä käsittelevän kommentaarinsa toteamalla, että ystävyys on ”mitä välttämättömintä elämiselle, sillä ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää, vaikka hänelle olisi kaikki muu hyvä” (Nikomakhoksen etiikka, kirja VIII, luku 1).

Täällä Suomessa ongelma on ehkä siinä, että usein suhtaudumme ystävyyteen varsin passiivisesti. Oletamme, että ystävyys on asia, joka vain ”tulee vastaan” — siis jos on tullakseen. Ajattelemme, että ystävyys riippuu ennen kaikkea toisesta henkilöstä, hänen luonteestaan ja asenteestaan minuun.

Riippuuko ystävyys ennen kaikkea toisesta? Kyllä ja ei. Continue reading

Ale

Johtajuuskeskusteluissa voi helposti unohtaa, että yksi johtajuuden peruspilareista ja samalla sen tavoitteista on palveleminen. Mutta onko palveluhenki muodissa?

Joulun jälkeen tulee ale ja tipaton tammikuu. Jälkimmäinen ei kiinnosta minua, kun ei ole tarvetta. Ensimmäistä on mielenkiintoista seurata. Samoilla ihmisillä, joilla ensin oli joulukiirettä, on nyt kiire ostamaan alennusmyynnissä. Joulurauha jäi näköjään lyhyeksi. Minäkin ostin. Ja mietin.

Mieleen tuli muun muassa Tommy Hellstenin kirjan otsikko ”Saat sen mistä luovut”. En ole kirjaa lukenut, joten en voi sen sisällöstä puhua. Mutta kirjan nimeä pohdiskelin. Kun tavaratalossa katsoin ympärilleni, en voinut olla samaa mieltä Hellstenin kanssa. Miten on mahdollista, että kun luovun ale-paidan ostamisesta, saan kuitenkin sen? Tämä ihmettelyni korostui nähdessäni tavaroiden runsautta. Tarjolla oli kaikenlaista. Hellsten varmastikin taitaa tarkoittaa aivan jotakin muuta, ajattelin.

Continue reading

Nöyryys ja suurisieluisuus: vihollisia vai veljeksiä?

Nöyryys on elämänilon perusedellytys. Mutta nöyristely on aidon nöyryyden irvikuva. Suurisieluisuus, joka on palaamassa suomalaisten sanavarastoon, on puolestaan nöyryyden kaksoisveli.

Johtajuuden syvimmät hyveet ovat suurisieluisuus ja nöyryys. Näin asian esittää Alexandre Havard kirjassaan Virtuous Leadership (Scepter, 2007): suurisieluisuus saa johtajan unelmoimaan ja tavoittelemaan suuria asioita; nöyryys ohjaa hänet palvelemaan muita. Näihin kahteen luonteenominaisuuteen rakentuu todellisen johtajan nauttima arvovalta ja luottamus.

Mutta eikö tässä yhdistelmässä ole jotain ristiriitaista? Eikö suurisieluisuus ole suorastaan nöyryyden vastakohta?

Ei ole. Niiden välillä vallitsee syvä toisiaan tukeva suhde, jota voisi suorastaan kutsua riippuvuudeksi: vain aidosti nöyrä voi olla aidosti suurisieluinen. Ja päinvastoin.

Ole nöyrä, mutta älä nöyristele

Meillä on vaikea suhde nöyryyden kanssa. Varsinkin Suomessa. Toisaalta olemme hyvin kunnianhimoisia, mutta toisaalta emme haluaisi, että kukaan huomaa – tai ainakaan huomaa meidän haluavan tulla huomatuksi. Lisäksi olemme varsin jääräpäinen kansakunta, mikä on merkki ylpeydestä.

Continue reading

Anteeksi

Anteeksipyyntö saattaa tuntua joskus häviöltä. Kyseessä on silti aina voitto. Voitto kohti suuruutta.

Tunnustan: minäkin olen aikuisena lukenut Harry Potteria. Olen lukenut kaksikin kirjaa. Tykkäsin.

Paitsi että juoni on älykäs, kieli on rikasta ja hahmot hyvin ajateltuja, Potterin kirjoissa on paljon hyveitä.

Pidin erityisesti siitä, kun Harry kerran keskustelee velhokoulun rehtorin kanssa ja tämä sanoo Harrylle: ”Kuule, Harry, muista että elämässä tärkeintä – mikä tekee sinusta hyvän – eivät ole taitosi vaan valintasi.” Tämän muistin, kun luin Alexandre Havardin kirjaa Virtuous Leadership: An Agenda for Personal Excellence. Kirjassa todetaan, että tottumukset muokkaavat ihmisen. Continue reading

Aitoa elämää

Aitous on hyve, jota kaikki arvostavat. Silti monet näyttävät viihtyvän näyteikkunassa. Miksi?

Koulu alkoi jo kaksi viikkoa sitten. Sen huomaa ainakin bussissa. On mukava seurata pikkukoululaisten menoja reppu selässä. On myös mielenkiintoista kuulla heidän keskustelujaan (vaikkei niitä haluaisi kuunnella, niiden kuulemista ei voi välttää) ja yrittää vertailla ne meidän keskusteluihimme, kun olimme heidän ikäisiään. Vielä mielenkiintoisempaa on kuulla heidän kännykkäkeskustelujaan. Niitä jopa kuuntelen välillä mielelläni. Tuntuu siltä, että he puhuvat kaikille bussissa matkustaville.

Muttei se minua häiritse: he ovat sentään vielä lapsia tai melkein lapsia, ja lapsissa on aitoutta.

Mutta vastaavia keskusteluja kuulee varttuneempienkin ihmisten suista. Ne kyllä askarruttavat. On lähes paradoksaalista havaita, kuinka aikoina joissa yksityisyyden suojasta pidetään niin paljon huolta, jotkut ihmiset ovat valmiina puhumaan itsestään niin raa’an avoimesti tuntemattomien ihmisten kuullessa.

Continue reading

Ylpistely on ylpeyttä on nöyryyttä on nöyristelyä?

Voiko vanhempi olla ylpeä lapsistaan? Vaikuttaa siltä, että ylpeyttä on kahta lajia, on nöyrää, epäitsekästä ylpeyttä, sekä itsekästä ylpeyttä. Nöyryys ja ylpeys ovat pikemminkin veljeksiä kuin vihollisia.

Keskustelin ylpeydestä isäni ja veljieni kanssa. Esitin heille väitteen, että nöyryys on tervettä – se on hyve – ja sen ääripäinä ovat ylpeys ja nöyristely – jotka ovat paheita. (Osittain erheellinen väite, kuten myöhemmin huomataan.) Sain takaisin kysymyksen ”voiko vanhempi olla ylpeä lapsistaan?” Tästä seurasi luonnollisesti yritys määritellä ylpeys. Päädyimme toteamaan, että sanat pettävät meidät.

Tuo määrittely olisi ollut helpompaa sanakirjan kanssa ja yritänkin nyt selvittää sen avulla mitä ovat ylpeys ja nöyryys.

Continue reading