Digipaasto ja tylsistymisen taito – eli Luovan Läsnäolon haaste

Oli tuikitavallinen päivä ja leikin tapani mukaan lasteni kanssa. Eli lapset leikkivät omiaan ja minä katsoin sivusta puolella silmällä räpeltäen samalla puhelintani.

Mielestäni siinä ei ollut mitään kummaa, sillä vapaa leikki on tärkeää, itsenäisyyden kehittyminen kriittistä ja lopulta maailmassa vain on pärjättävä omillaan, eikö? Lisäksi isi tarvitsi vähän omaa aikaa, jos vaikka virtuaalista.

Mieleeni kuitenkin pullahti digipaasto, josta olin kuullut joitakin päiviä aiemmin. Digitaalisten vempainten hetkellinen unohtaminen oli kuulemma parantanut huimasti perheen sisäisiä suhteita.

Continue reading

Kenelle tuli kasvis? Yhdessä syöminen hyve-etiikan näkökulmasta

Ihminen on sosiaalinen eläin, jonka on syötävä. Yhdessä syöminen on muokannut meitä lajina historian alkuhämäristä lähtien. Pöytätavat ja ruoan arvostaminen ovat osa kulttuuriamme ja lautasemme heijastaa etiikkaamme. Mutta pystymmekö yhä aterioimaan yhdessä?

Tarkkanäköinen tuttavani totesi kerran terävästi, että tarjoilijoiden kysymykset antavat hyvän kuvan ajastamme. Kenelle tuli kasvis? Kenelle maidoton? Ja karppaajalle… ja fenno-ugri-vegaanille? Entä kuka ei syö tänään jauhelihaa? Kala tulee hetken kuluttua, ja jokaiselle on varattu omat jälkiruoat. Hyvää ruokahalua!

Continue reading