Eihän se ole sopivaa

Mitä naisen pitää olla? Maailman mahtavimmalle kirkonmiehelle nainen on yhä mysteeri, joka täytyy määritellä tarkkaan.

Uusi paavi Franciscus ei lakkaa hämmästyttämästä. Mies joka kieltäytyy krumeluureista ja muuttamasta munkkiveljien keskeltä paavilliseen virka-asuntoonsa ja pesee heti alkuun naisten jalkoja, saattaa uutisten mukaan armonkin koskemaan ihan kaikkia hyvää tekeviä, jopa ateisteja. Siinä tosin ei ole mitään uutta: katolinen kirkko on uskonut jo vuoden 1992 katekismuksensa myötä myös vilpittömien totuudenetsijöiden pelastuvan, vaikka eivät Kristusta tuntisikaan.

Jalkojenpesun ohella reipas paavi on myös esittänyt toiveen, että Vatikaaniin saataisiin enemmän naisväkeä virkoihin. Nunnia hän kehotti tässä taannoin etsimään pikemminkin hengellisen äidin kuin kuivan vanhanpiian asennetta elämään. Tiedetäänpä sekin, että nuorena hän on ollut rakastunut naiseen toisin kuin edeltäjänsä Benedictus XVI, jota naiset veljensä kertoman mukaan eivät ole nuorenakaan kiinnostaneet. Continue reading

Kauneus, totuus ja hyve: vaarallinen taide

Taide yleensä herättää vahvoja tunteita. Onko se hyvä vai paha asia? Hyveteorian mukaan se riippuu tapauksesta.

Vuosia sitten luin erään taidehistorioitsijan väittävän, että Pablo Picasson taide kulki käsi kädessä hänen moraalisen elämänsä kanssa.

Etenkin kun hänen ihmissuhteensa – erityisesti avioliittonsa – olivat kunnossa, hänen taiteensa oli lähes perinteistä ja realistista (Picasso osasi myös maalata). Mutta hänen suhteidensa rikkoutuessa ja hänen langetessaan elostelijan elämään, Picasso turvautui kubismiin ja surrealismiin.

En osaa arvioida väitteen todenmukaisuutta. Mutta on helppo kuvitella, että taiteesta voi tulla keino paeta todellisuutta ja ikään kuin pakottaa todellisuus omaan, väärentyneeseen visioon asioista sen sijaan, että mukautuisi itse todellisuuteen. Continue reading