Paha ihminen on paras puoliso

”Kun olisikin niin, että pahat ihmiset tekisivät pahojaan jossakin, ja me voisimme yksinkertaisesti vain eristää ja tuhota heidät. Mutta hyvän ja pahan välinen linja kulkee jokaisen ihmissydämen läpi, ja kuka haluaisi tuhota oman sydämensä?”
— Aleksandr Solzhenitsyn

Äiti herää yössä kaikuvaan huutoon. Lapsi sopertaa itkuisena, että jättihämähäkki on jälleen hiipinyt uniin. Pelko ei ole turhaa, sillä auton kokoista hämähäkkiä tuleekin pelätä.

Aamulla lapsi arkailee laskeutumista alakertaan, jossa ei vielä ole muita. Lapsi ei osaa selittää pelkoaan, mutta jokin paha siellä vaanii.

Vielä pari vuotta sitten pelko oli muodotonta. Kirjojen ja elokuvien ideat ovat kuitenkin alkaneet antaa hahmoja pahuudelle. Käärmeet ja hämähäkit. Hirviöt ja luurangot. Maailmassa on pahuutta, sitä tulee pelätä ja nyt lapsi alkaa nähdä sen myös konkreettisina asioina.

Aikuisille hirviöt eivät enää aiheuta vastaavia väristyksiä, mutta pahuus ei ole hävinnyt. Se on vain vaihtanut muotoaan. Continue reading

Pahan pomon parannus

Paha kapteenina jättää uppoavan laivan ensimmäisenä. Mutta miten käy, kun paha kohtaa hyvän? Nyt mennään iholle.

Tiedän aivan liian hyvin, mitä paha on. Olen nähnyt sen peilistä, liian monesta eri kulmasta, liian monen vuoden ajan. Haluan nostaa sen hetkeksi jalustalle siksi, että ilman arvokasta lahjaa Pahalta en olisi koskaan todella löytänyt Hyvää, hyveitä.

Ilman Pahan lahjaa, sen luomaa kontrastia ja peiliä, hyveet olisivat vain arkisia, leutoja tuulahduksia, lähes itsestään selviä ja helppoja, kuten ilma jota laiskasti hengitämme päivästä toiseen. Continue reading