Itsepetos – tuo petoksista pahin

Itsepetos on niin ovela petoksen muoto, että sitä ei välttämättä huomaa itsekään. Missään tapauksessa ei kuitenkaan voida sanoa, että itsepetos olisi vaaraton petos.

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Tähän on useita syitä.

Ensimmäinen syy on, että nykyihminen, erityisesti länsimainen nykyihminen, on perin individualistinen otus. Usein individualismilla on positiivisia seurauksia. On nimittäin yksilökeskeisen kulttuurin saavutuksia, että pääsääntöisesti meitä ei tuomita vanhempiemme tai isovanhempiemme tekemistä rikoksista. Väärät valinnat tekemällä pilaa lähinnä oman elämänsä. Verikoston kierrettä ei juuri pääse syntymään, kun väkivallan teot koetaan kohdistuvan yksilöön, ei esimerkiksi sukuun tai klaaniin. Continue reading

Pahejohtajuus on Perkeleestä

Hyvejohtajuuden toimitus on saanut käsiinsä viestejä hakukoneiden selän takaa, internetin alimmista kerroksista. C. S. Lewisin Paholaisen kirjeopistoa huomattavasti muistuttavista kirjoituksista yksi julkaistaan tässä. Tekstin on allekirjoittanut demoni nimeltä Pora, jonka tehtäviin kuuluu neuvoa nuorempaa pirua Malia kääntämään Suomessa hyvä pahaksi ja paha hyväksi.

Rakas Mali,

Lupasin kirjoittaa sinulle johtajuudesta. Se on niitä asioita, joilla ei pinnalta katsoen näytä olevan välitöntä kytköstä paholaisten Suureen Tehtävään, mutta joka tosiasiassa vaikuttaa vähintäänkin piilevästi kaikkeen Vihollisen operatiiviseen toimintaan ja on siksi tärkeä asia. Continue reading