Retoriikan kierot keinot – opettajana Donald Trump

 

Yhdysvaltain presidentinvaalit tarjoavat aina voimakkaita ja innostavia puheita, sanan säilällä sivaltelua ja retoristen keinojen määrätietoista käyttämistä. Tämänkertaiset vaalit ovat kuitenkin monella tapaa omaa luokkaansa. Kaksi kärkiehdokasta, demokraattien Hillary Clinton ja republikaanien Donald Trump, ovat kaikkien aikojen epäsuosituimpia kandidaatteja.

Erityistä huomiota on saanut Trumpin omalaatuinen tyyli kampanjoida. Poissa ovat olleet perinteiset hiotut puheet ja harkitut sanankäänteet. Sen sijaan Trump on viihdyttänyt kannattajiaan ja kauhistuttanut vastustajiaan sanomalla asioita, joita presidenttiehdokas ei yleensä sano.

Kielellisen analyysin valossa voidaan todeta, että Trump käyttää useita tekniikoita, jotka kuuluvat ns. retoriikan rumiin temppuihin. Nämä keinot voivat olla parhaimmillaan (tai pahimmillaan) pelottavan tehokkaita, mutta niiden käyttäminen ei välttämättä kuulu reilun pelin henkeen. Continue reading

Kuinka saavutat parhaan potentiaalisi?

Jos et pidä jostakin elämässäsi, muuta se. Ota vastuu elämästäsi. Katkeruuden, vihan ja itsesäälin sijaan kannattaa päättää itse tehdä aktiivisesti asioille jotakin. Kun sinä muutut, kaikki sinun elämässäsi muuttuu.

Jack Canfieldin mukaan on perverssi myytti, että olemme oikeutettuja suurenmoiseen elämään. On kieroutunutta ajatella, että pelkkä olemassaolomme oikeuttaa meidät jonkun, ei itsemme, toimesta nauttimaan jatkuvasta onnellisuudesta, jännittävistä uravaihtoehdoista, hoitavasta perheajasta tai autuaista ihmissuhteista.

Todellisuudessa olet itse se, joka kantaa vastuun elämäsi laadusta. Ajattelemmeko kuitenkaan näin? Useimmat meistä syyttävät jotain henkilöä, tekijää tai olosuhdetta asioista, joista emme elämässämme pidä. Continue reading

Tie vaikuttavaksi puhujaksi käy hyveiden kautta

Aristoteles määritteli muinoin kolme syytä sille, miksi vakuutumme puheesta. Yksi näistä syistä on ylitse muiden – ja se ei ole lainkaan erossa hyveistä. Hyveet ovat tie vaikuttavaksi puhujaksi.

”Afroamerikkalaisten pitää lopettaa selittelyt ja tukeutua enemmän toinen toisiinsa päästäkseen eteenpäin yhteiskunnassa.”

Tutkijat pyysivät Chicagossa asuvia henkilöitä kertomaan, kuinka paljon samaa tai eri mieltä he olivat yllä olevan väitteen kanssa. Vastaajat olivat sekä valkoisia että afroamerikkalaisia. (Political Persuasion and Attitude Change, The Michigan University Press 1999)

Continue reading

Norminpurkutalkoot, politiikka ja hyve-etiikka

Turhien normien purkaminen nousi teemana tämän tästä esiin eduskuntavaaleja edeltäneissä poliittisissa keskusteluissa. Moni poliitikko esiintyi mielellään vapauden puolustajana ja maalaisjärjen asiamiehenä; sen verran hyviä asioita molemmat, että kelpaahan niillä profiloitua. Mutta tuliko samalla vedettyä tiettyjä aatehistoriallisia linjoja uusiksi tai ainakin siirrettyä niitä hieman? 

Seuraavassa pohdin turhien normien metsästystä hyve-etiikan näkökulmasta. Kirjoituksellani en ota kantaa siihen, mikä on sopiva määrä säätelyä ja millainen määrä normeja on yhteiskunnallemme normaalia.

Pienestä ylitulkinnan vaarasta ja ironisesta otteesta huolimatta normikeskustelun katsominen laajemmasta filosofisesta näkökulmasta antaa perspektiiviä myös yhteiskunnallisten tuulien haisteluun. Näen norminpurkutalkoissa muun ohella myös tiettyä tilausta hyveajattelulle.  Continue reading

Kuinka tulla johtajaksi, jonka kuiskauskin kuullaan

Vaalikevät on käynnistymässä. Eduskuntavaalien ehdokkaat ryntäävät niin fyysisille kuin digitaalisille foorumeille. Puhe yhteisistä asioista lisääntyy. Pärjääkö vaaleissa se, joka on kaikkein kaunopuheisin?

Luin taannoin erään yhdysvaltalaisen puheenkirjoittajan, William F. Gavinin, muistelmat. Gavin kirjoitti uransa aikana puheita muun muassa Nixonille ja Reaganille sekä parille muulle republikaanipoliitikolle.

Monissa puheenkirjoittajien muistelmissa on erittäin kiinnostavia näkökulmia poliittiseen viestintään, eikä tämä kirja ollut poikkeus. Puheenkirjoittajat tarkastelevat aihetta yhtäältä sisäpuolisina, koska ovathan he osa poliittista koneistoa ja viestinnän luojia. Toisaalta he kykenevät usein tarkastelemaan omaa esimiestään ja poliittista elämää myös ulkopuolisin silmin. Lopputulos synnyttää ajatuksia. Continue reading

Populistinen viestintä – ja mitä siitä voi oppia?

Vuonna 2014 on EU-vaalit. Onko niin että populistit juhlivat niissä ja miksi?

Metro Simplon, Pariisi. Arabiankieliset halal-lihan kauppiaiden huudot sekoittuvat liikenteen meteliin, romaninainen hymyilee huonoilla hampailla pieni lapsi sylissään, kurkkua ahdistaa pistävä virtsan haju.

Kulmakuppilassa kahvilaa pitävä arabimies mies pui nyrkkiä. ”Sarkozy, Merkel, Putin – kaikki ovat juonessa meitä vastaan! Minä sanon, Poujade oli oikeassa, Marine Le Pen on oikeassa! Eurooppaa ei enää ole!” Purkaus on osoitettu paitsi tiskiin nojaileville miehille, myös Catherine Ashtonille, joka puhuu baarin nurkassa olevassa televisiossa. Continue reading

Isänmaallisuus ja sen vääristymät

Isänmaallisuus on Suomessa politisoitunut. Yhdellä laidalla ovat karvalakkinationalistit ja ”isänmaan ystävät” ja toisella taas abstraktia tasa-arvoa ajavat suomalaisuuden halveksijat. Hyvejohtajuus pyysi filosofia apuun. Mitä on terve kotiseuturakkaus? Mitkä ovat sen vääristymiä?

Minua voisi jo alkaa kutsua ulkosuomalaiseksi. Meneillään on viides vuosi ulkomailla. Neljä vuotta Oxfordin keskiaikaista yliopistoa Englannissa teki maalaispojasta maailmankansalaisen. Nyt kotini on Yhdysvalloissa. Continue reading

Filosofi Pekka Himasen Sininen kirja on yhtä guggenheimia

Toimittaja Minna Lindgren julkaisi marraskuussa Suomen Kuvalehdessä osuvan kolumnin, jossa hän ruoti Pekka Himasen tulevaisuusselvitystä, Sinistä kirjaa. Valtioneuvoston tilaama selonteko oli osa tutkimushanketta, joka maksoi veronmaksajille 700 000 euroa. Katleena Kortesuo innostui tutkimaan Himasen tekstiä kielitieteen näkökulmasta. Onko kirjassa asiaa – vai onko se todellakin silkkaa guggenheimia?

Kävin läpi Sinisen kirjan ja tarkastelin sen kielenkäyttöä kriittisesti. Otin selvää, millaisia kielellisiä keinoja Himanen käyttää ja mihin hän kenties niillä pyrkii. Continue reading

Suomen henkinen kaksipuoluejärjestelmä

Hyvejohtajuuden toimitus on saanut käsiinsä viestejä hakukoneiden selän takaa, internetin alimmista kerroksista. Tekstin on allekirjoittanut vanhempi demoni nimeltä Pora, jonka tehtäviin kuuluu neuvoa nuorempaa pirua Malia kääntämään Suomessa hyvä pahaksi ja paha hyväksi.

Rakas Mali,

Muistatko kun painotin sinulle, ettei tuolla nuoruutesi Suursodalla ollut niin kovin suurta merkitystä silloisen tehtäväsi kannalta? Se oli totta – mutta kuten jo arvaatkin, vain osittain. Tuohon aikaan se oli juuri sen verran kuin sinun tarvitsi tietää. Mutta nyt kun johdat kokonaisen maaorganisaation armontorjuntaa, ihmisten yhteisten asioiden täytyy tulla sinun huomiosi piiriin. Sota ja sen veretön versio politiikka kuuluvat näihin.

Koska Suomi elää maallisen rauhan aikaa, tarkastelen jälkimmäistä. Continue reading

Me äänellä varustetut työkalut

Antiikin Rooman hyvinvointikakun leipureita olivat orjat, joita kutsuttiin termillä ”instrumentum vocale” – eli he olivat äänellä varustettuja työkaluja. Etäisyys antiikin Roomaan ei ole niin pitkä kuin haluaisimme uskoa, väittää Stig Kankkonen. 

Auri Pakarinen väitteli hiljattain tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa teemanaan lainvalmistelu ja sen kehittäminen. En ole vielä lukenut väitöskirjaa, mutta julkisuudessa olleiden tietojen perusteella se käsittelee monta vaikeaa ja ehkä kipeääkin kysymystä.

Itse panin julkisuudessa olleista kommenteista merkille, että lainvalmistelussa vaikutus ihmisiin jää usein pohtimatta. Keskeiset vaikutuspohdinnat koskevat lain seurauksia elinkeinoelämälle ja teollisuudelle. Continue reading

Mitä tehdä pikavipeille?

Tulisiko pikavipit kieltää? Vippausfirmojen lobbari levittää harhaanjohtavia tietoja, mutta arvostelua ansaitsee myös oikeusministerin työryhmä. Ratkaisuvaihtoehtojen punnitseminen vaatii viisauden hyvettä.

Vuoden kuumiin politiikan puheenaiheisiin kuuluu pikavippien sääntely.

Syksyllä kokoomuksen Sampsa Kataja esitti pikavippien täyskieltoa. Heti perään puoluetoveri Lenita Toivakka tuotti ehdotuksen, jolla rajoitettaisiin pikaluottojen tarjontaa ja korkoja. Molemmat aloitteet keräsivät yli 100 allekirjoitusta, kansanedustajien enemmistön. Aiheesta löytyy lukuisia muitakin kriittisiä aloitteita ja kirjallisia kysymyksiä vuodesta 2005 – eli siitä lähtien, kun pikalainoja on Suomessa tarjottu. Continue reading

Tämähän on vallan kieltä: Tapaustutkimus Guggenheim-raportista

Kielenkäyttö on julmimmillaan vallankäyttöä. Kielellä voi käskeä, uhata, pelotella, masentaa, valehdella ja vaikka salailla. Vasta julkaistu Guggenheim-raportti on kielellistä kyykytystä pahimmillaan. Raportin mukaan Helsingissä on Guggenheimiin menevä aukko, mutta kielen ammattilaisen mukaan raportissa niitä aukkoja vasta onkin.

Nykyihmisen on osattava tunnistaa kielellinen vallankäyttö. Jos emme tunnista tekstistä vallankäytön välineitä, olemme alttiita manipuloinnille ja harhaanjohtavalle tiedolle.

Mutta mistä huomaa, että kirjoittajalla ei välttämättä ole luomujauhoja lusikassaan? Otin esiin Guggenheim-raportin, jonka tavoitteena on ollut objektiivinen selvitys Guggenheim-museon tulosta Helsinkiin, ja kävin sen läpi kielellisen vallankäytön kannalta. Continue reading

Niinistö vs. Haavisto: Ratkaiseeko retoriikka?

Mitkä ovat Pekka Haaviston mahdollisuudet voittaa presidentinvaalit? Kuinka Sauli Niinistö kykenee varjelemaan etumatkaansa? Pyysimme retoriikan tutkijaa analysoimaan ehdokkaiden viestintää. Mihin kampanjakoneiston kannattaa kiinnittää huomiota? Pienet vivahteet, yksittäiset lausahdukset, harmittomat kömmähdykset voivat ratkaista vaalit. Ainoa varma voittaja on viestintä.

Presidentinvaalin toinen kierros on kuumimmillaan. Jatkoon päässeet Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto kiertävät maata ja kohtaavat äänestäjiä; kampanjakoneisto käy täysillä kierroksilla.

Niinistö otti ensimmäisellä kierroksella ison 18,2 prosenttiyksikön kaulan haastaja Haavistoon. Onko Haavistolla mahdollisuuksia tavoittaa näinkin suuri etumatka ja saada kuuden vuoden linnatuomio? Continue reading

Politiikan retoriikka, osa 2: Puolueiden puheenjohtajat luupin alla

Sanotaan, että italialaisille politiikka on viihdettä. Entä meille suomalaisille? Miten puolueiden puheenjohtajat pärjäävät retorisesti? Oskari Juurikkala esittää puolueellisen arvionsa.

Kuten monet lukijat tietävät, toimin talouspoliittisena asiantuntijana perussuomalaisille. Tämä on pakottanut minut seuraamaan politiikkaa enemmänkin kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Samalla olen usein pohtinut sitä, miten puolueiden puheenjohtajat pärjäävät retorisesti. Continue reading

Politiikan retoriikka, osa 1: Halla-ahon eetos

Kirjoitus Halla-ahon retoriikasta herätti kuumia tunteita. Yksi asia unohtui Mustakallion analyysistä: Halla-ahon eetos. Millainen se on ja miten se auttaa meitä ymmärtämään paremmin kiistellyn poliitikon julkisuuskuvaa?

Klassisen retoriikan tutkija Antti Mustakallio kirvoitti eloisan keskustelun tässä blogissa julkaistulla kirjoituksellaan ”Jussi Halla-ahon radikaali retoriikka”.

Mustakallio väitti, että kansanedustaja Jussi Halla-ahon retoriset vahvuudet ovat logos eli looginen argumentaatio ja pathos eli tunteisiin vetoaminen. Näkökulma sai laajempaakin huomiota (esim. Suomen Kuvalehdessä).

Kirjoitus herätti ristiriitaisia tunteita. Continue reading

Takinkääntöjuhlat: poliitikkojen suoraselkäisyydestä

Rehellisyys ja suoraselkäisyys ovat pääomaa politiikassa. Vai ovatko sittenkään?

Veikko Vennamolla oli tapana kutsua maamme poliittista eliittiä haukkumanimellä ”seteliselkärankaiset”. Viesti oli selvä: poliitikot ovat valmiita luopumaan periaatteistaan rahan ja menestyksen vuoksi.

Rehellisyyden hyve tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että ihminen sanoo mitä ajattelee, ja tekee sen mitä sanonut. Viime aikoina rehellisyys ja suoraselkäisyys ovat joutuneet politiikassa koetukselle. Continue reading

Oletettavasti

Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, sanotaan. Olettaminen puolestaan ei ole vaikeaa, vaan liiankin helppoa.

Saamme lähes päivittäin lukea sanomalehdistä siitä miten johtavat poliitikot ja tutkijat kertovat mikä on meille parasta. Näyttää siltä, että kaikki ajattelevat meidän etuamme ja parastamme. Jokaisen tavoitteena näyttää olevan suomalaisten hyvinvoinnin ylläpitäminen.

Päivästä päivään julkisuudessa käytävät keskustelut, tutkijoiden artikkelit ja poliitikkojen näkemykset pyörivät lähes poikkeuksetta talouden piirissä. Hyvinvointi näyttää olevan taloudesta kiinni, ja sen parantamiseksi eri tahot sitten tarjoavat erilaisia keinoja. Continue reading