Suurten opettajien salaisuus

Rakkaus oppiaineeseen ja rakkaus opiskelijaan. Tämä kaksoisrakkaus on suurten opettajien salaisuus. Periaate on sovellettavissa työhön kuin työhön.

Pian alkaa rakkauden filosofian kurssini Helsingin yliopistossa. Ilokseni sain kuulla, että ilmoittautuneita on jopa enemmän kuin viime vuonna, jolloin puhuttiin jo opiskelijaryntäyksestä.

Tällä kertaa sukupuolijakauma on tasapanoisempi kuin viimeksi, kiusottelevien kollegojeni harmiksi. Continue reading

Hyveräätälillä

Ensimmäinen nopeasti hankittu rippipuku roikkuu päällä liian väljänä, toinen ylioppilaspuku kiristää sieltä jos täältä. Niin hyveetkin. On syytä käydä vähintään oman pääkopan sisällä hyveräätälillä valitsemassa se parhaiten istuva hyve tämänhetkiseen elämän juhlaan.

Ensimmäinen rippipukuni, hyve, josta inspiroiduin tietoisesti, oli 90-luvulla rohkeus. Se oli jo silloin muodissa. Kävin amerikkalaisten menestysvalmentajien ja Jari Sarasvuon kursseja ja luin kirjoja, joissa osallistujia rohkaistiin olemaan rohkeita, haastamaan rohkeasti itsensä rikkomaan rajoja. Continue reading

Rakkaus kasvuun – 112 oivallusta johtamiseen

Jani Tikkanen, Rakkaus kasvuun – 112 oivallusta johtamiseen (Futugene, 2010). Kovakantinen. 153 sivua.

Haluaisitko kohdata ihmisen ihmisenä, häntä neuvomatta tai hänen vastauksiaan tulkitsematta? Mihin sinä luotat? Minkälaisia ajatuksia raha, talous ja kasvu herättävät sinussa? Olisiko mahdollista toimia ilman rooleja? Muun muassa näihin kysymyksiin Futugene Oy:n johtamisvalmentaja Jani Tikkanen haastaa tarttumaan.

Jo teoksen nimi, Rakkaus kasvuun – 112 oivallusta johtamiseen, houkutteli minut ottamaan sen kesälukemistoon. Nimen perusteella odotinkin teoksen olevan strategista ja taloudellista kasvua sekä niihin liittyviä johtamismalleja käsittelevä opus. Kuitenkin, jo heti ensisivuilla havaitsin olleeni harvinaisen hakoteillä. Continue reading

Rakkaus on … kemiaa!

Seuraa huisin jännä tarina kahdesta aivojen välittäjäaineesta: fenyylietyyliamiinista ja oksitosiinista. Ei kuulosta jännältä? No, tämä on onneksi myös aika lyhyt tarina, ja sillä on hyödyllinen sovellus.

Muistatko kun rakastuit palavasti puolisoosi?

Toisin sanoen: fenyylietyyliamiinimäärät (ihan vaan FEA kavereiden kesken) aivoissasi rikkoivat kaikkia ennätyksiä. Tunteiden skaala vaihteli kokonaisvaltaisesta euforiasta vahvaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen. (Aikamoinen skaala, vai mitä?)

Ja se pakkomielteinen tarve viettää loputtomasti aikaa rakkaan kanssa? Fenyylietyyliamiini.

Mitä sitten tapahtui? Tuo ihmeellinen aivojen välittäjäaine — eli hormoni — alkoi haihtua. Sitä ei voi välttää. FEA, myös rakastumishormonina tunnettu, pysyy aivoissa noin kuudesta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Sen jälkeen tuo tulinen, äärilaitoja hipova tunneskaala on sellaisenaan mennyttä.

Mitäpä sitten tulisi tehdä? Continue reading

Kannattaako rakkaus? Seitsemän rakkauden hyötyä työyhteisössä

Sitä mitä ei mitata on mahdotonta johtaa. Entä jos toiminnan perusta olisikin mittaamattoman arvokas?

Onko tärkeää mitata jotakin, jonka sydän tietää oikeaksi? Olisiko mahdollista, että kerrannaisvaikutukset kunnollisesta ja todellisesta perustasta olisivat niin suuret, ettei nykyinen ajattelusi riittäisi niitä mitenkään visioimaan?

Voisiko rakkaus auttaa työelämän tuottavuus- ja hyvinvointiparadigmamuutoksessa, jossa aiemmin hyväksi havaitut toimintatavat ja ajattelumallit eivät enää sellaisinaan toimi? Yrityksissä omistajien tahtotila, jonka hallitus ja toimiva johto siunaavat, ratkaisee.

Johtajuuden muutos alkaa sinusta tai jää tapahtumatta kohdallasi.

Seuraavassa esittelen seitsemän hyötyä, joista itselläni on kokemusta. Samalla esitän moninkertaisen määrän kysymyksiä, jotta sinun ajattelullesi ja oivalluksillesi olisi riittävästi tilaa. Continue reading

Voiko hyvettä olla liikaa?

Voimme kuvitella äidin, joka ”rakastaa liikaa” tai ihmisen, joka on ”liian kohtuullinen”. Lähemmin tarkasteltuna kyseessä ei kuitenkaan ole hyveen ylilyönti, vaan hyveen puute.

Jeesuksen mukaan ”ylösnousseet eivät ota vaimoa”, vaan elävät ”kuin enkelit taivaassa” (Mk 12:25). Moni on tulkinnut tästä, ettei taivaassa ole miehiä eikä naisia, vaan jonkinlaisia sukupuolettomia neutreja.

Perinteinen teologinen tulkinta ulottuu kuitenkin putkistoa syvemmälle. Ilmaus ”kuin enkelit taivaassa” ei liity biologiseen sukupuolisuuteen. Sukupuolisuus säilyy, mutta seksi, siten kuin me sen tiedämme, ei säily. Taivaassa ei ole seksiä. Miksi? Koska se, mistä seksi maan päällä on symbolina ja (makeana) esimakuna, on taivaassa täydellisesti toteutunut. Continue reading

Mitä eroa on hyveellä?

Uskon, että usein ajattelemme hyveiden olevan vain hyvien yksilöiden juttuja. Hyveelliset ihmiset ovat joko ”uskonnollisia” tai ”ideologisesti aktiivisia” ja näillä erikoisihmisillä on aina pyrkimys hyvään, mutta valitettavasti hyvillä ihmisillä ei ole hyveiden monopolia.

Minusta hyve on aina yhteisöllinen käsite. Erilaiset yhteisöt määrittelevät omat hyveensä omien arvojensa pohjalta ja kukin yksilö etsii yhteisön, jonka hyveet parhaiten sopivat hänen kokemuksiinsa.

Seuraava ajatuskulku kokemuksien vaikutuksesta on ollut monta kertaa mielessäni mm. koulusurmien yhteydessä, kun nuori mies päätyi syvien pettymyksien jälkeen kauhun apostoliksi. Continue reading

Johtajat: pornoholics anonymous

Rakas Taivaanisä,
lähetä vaatteita kaikille niille köyhille naisille,
joita isi auttaa tietokoneella.
Amen.

Moni on huomannut, että hyvejohtajuusblogin vakituisten kirjoittajien joukossa ei taida olla muodikkaita pornografian puolestapuhujia. Syy tähän on yksinkertainen: pornografia syö maata johtajuuden alta.

Ilmiö on niin hyvin ja laajalti dokumentoitu, että me datauskovaiset suomalaisetkaan emme enää sitä epäile niin kuin joskus. Sen haitalliset vaikutukset työelämään ovat hyvin tiedossa, mutta joskus ne esitetään yksipuolisesti tehokkuuden näkökulmasta. Tilannetta olisi hyvä tarkastella myös johtajan henkilökohtaisten hyveiden näkökulmasta. Continue reading

Vahvassa liitossa puoliso ja rakkaus ovat itsestäänselviä asioita

Moni huolehtii puolison asennetta itseään kohtaan: ”Se pitää mua itsestäänselvyytenä!” Mitä tämä lause pitää sisällään?

Taustalla on varmasti aito huoli, esimerkiksi käytännössä näkyvän rakkauden puutteesta tai muutoin väärästä asenteesta ja tässä mielessä huoli on täysin oikeutettu. Puolisoa tulee rakastaa ja arvostaa, ja sen pitää näkyä sanoissa ja teoissa.

Käytetyt sanat kertovat kuitenkin meissä kaikissa piilevästä luonneviasta.

”Se pitää mua itsestäänselvyytenä!” sisältää piilotettuna viestin ”koska minua pidetään itsestäänselvänä, kohdellaan minua epäarvostaen tai muutoin epäoikeudenmukaisesti”. Tämä on luonnollinen viesti, koska itse tiedämme toimivamme usein juuri näin, ja oletamme myös toisen toimivan samoin. Continue reading

Kauneus, totuus ja hyve: vaarallinen taide

Taide yleensä herättää vahvoja tunteita. Onko se hyvä vai paha asia? Hyveteorian mukaan se riippuu tapauksesta.

Vuosia sitten luin erään taidehistorioitsijan väittävän, että Pablo Picasson taide kulki käsi kädessä hänen moraalisen elämänsä kanssa.

Etenkin kun hänen ihmissuhteensa – erityisesti avioliittonsa – olivat kunnossa, hänen taiteensa oli lähes perinteistä ja realistista (Picasso osasi myös maalata). Mutta hänen suhteidensa rikkoutuessa ja hänen langetessaan elostelijan elämään, Picasso turvautui kubismiin ja surrealismiin.

En osaa arvioida väitteen todenmukaisuutta. Mutta on helppo kuvitella, että taiteesta voi tulla keino paeta todellisuutta ja ikään kuin pakottaa todellisuus omaan, väärentyneeseen visioon asioista sen sijaan, että mukautuisi itse todellisuuteen. Continue reading

Suuri seikkailu ”Avioliitto 2010” alkaa: tee nämä, vältä näitä

Avioliittoseikkailu 2010 on alkamassa!

Kehitä luonnettasi, selviä jännittävistä haasteista ja löydä piilotetut arteet (ja vältä ansat) näiden vinkkien avulla:

Vinkit tarjoaa: Simple Marriage.

Tämä rakentava kaksinpeli käynnistyy kaikissa avioliitoissa 1.1.2010 alkaen. Valmistaudu seikkailuun jo nyt!

(Niin juu, ja erinomaista, rakkaudentäyteistä joulua kaikille lukijoillemme!)

En rakasta sinua enää

Vaatii luonnetta kohdata aviopuolison sanat: ”En rakasta sinua enää.” Mutta vahva kestää sen, todellinen rakkaus kestää sen ja kykenee kantamaan molempien tuskan.

Laura Munson oli tyytyväinen avioliittoonsa. Mutta tyytyväisyys ei ollut molemminpuolista.

Sure, you have your marital issues, but on the whole you feel so self-satisfied about how things have worked out that you would never, in your wildest nightmares, think you would hear these words from your husband one fine summer day: “I don’t love you anymore. I’m not sure I ever did. I’m moving out. The kids will understand. They’ll want me to be happy.”

Those Aren’t Fighting Words, Dear [NY Times, via Assume Love]

Hyveellinen rentoutuminen: johtajan tehokkuuden ehto

Johtajuus vaatii rentoutumista. Mutta tuloksekas rentoutuminen edellyttää hyveitä. Ilman niitä ihminen vaappuu epävakaasti työnarkomanian ja laiskottelun välillä löytämättä koskaan asian ydintä.

Paradoksi: miten moni sanookaan lähteneensä lomalle väsyneenä ja palanneensa vielä väsyneempänä.

Rentoutumisen tarve

Työnarkomania, jatkuvat ylityöt, rästit, paineet, sähköpostit ja dokumentit päivällisellä ja yömyöhällä… Joskus miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä – mutta rajansa kaikella.

Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista.

Kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen, s. 302) Stephen Covey kuvaa sisäisen uudistumisen tarvetta hauskalla tarinalla:

Oletetaan, että tapaat metsässä miehen, joka sahaa puuta nurin hiki hatussa.
”Mitä sinä teet?” kysyt häneltä.
”Etkö näe?” kuuluu kärttyinen vastaus. ”Kaadan puuta.”
”Näytät väsyneeltä!” sinä huudahdat. ”Kuinka kauan olet jo sahannut?”
”Kuudetta tuntia”, mies vastaa, ”ja olen aivan poikki! Tämä on kovaa hommaa.”
”Mikset sitten pidä muutaman minuutin taukoa ja teroita sahaasi?” kysyt. ”Varmasti työ sujuisi silloin ripeämmin.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, mies virkkaa painokkaasti. ”Minun täytyy sahata!”

Continue reading

Vaeltajan mietteitä

Viisi päivää erämaassa panivat miettimään kärsivällisyyden hyvettä.

Palasin juuri viiden päivän vaellukselta Lapista. Hullun hommaa. Mutta antoisaa ja opettavaista.

Rinteillä tepastellessa oli aikaa pohtia jos jonkinlaisia asioita, pieniä ja suuria. Erityisellä tavalla jäivät mieleen käytännölliset oppitunnit kärsivällisyydestä ja kestävyydestä.

Kestävyyden koulussa

Kärsivällisyys joutuu nimittäin vaelluksella usein koetukselle. Minuun teki vilpittömästi vaikutuksen porukkamme jatkuva positiivisuus: henki oli aina myönteinen ja kannustava, ei koskaan kritisoiva ja valittava, vaikka joskus kohtasimmekin vaikeuksia ja uupumusta.

Continue reading

Hyveet ja rakastaminen

Rakastaminen ja rakkauden osoittaminen eivät ole sama asia. Mutta hyveet auttavat molemmissa. Nöyryys, suurisieluisuus, rohkeus ja jopa järjestys — miten ne liittyvät rakkauteen?

Toukokuussa kirjoitin rakastamisen kriisistä. Lupasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, miten hyveet voivat konkreettisesti auttaa ”rakastamaan paremmin”.

Tuohon väitteeseen haluaisin lisätä vielä toisen: hyveet auttavat osoittamaan rakkautta paremmin.

Molemmat väitteet kulkevat yhdessä ja ne vahvistavat toisiaan, mutta ne eivät ole sama asia.
Continue reading

Kotiäitiys: johtamisen erikoiskurssi

Paras koulutukseni tähän arvostettuun ammattiin ei kuitenkaan tullut Suomen 90-luvun alussa ainoasta elokuvaohjaajan oppilaitoksesta eli Taideteollisesta Korkeakoulusta. Varsinaiselle tiimijohtamisen erikoiskurssille pääsin jo ennen opintojani valitessani kolmeksi vuodeksi kotiäitiyden.”

Elokuvaohjaajan työ on johtamisen näköalapaikka. Ihmiset tulevat alaisuuteni keikkatyöhön, ja koska jokainen hyvin hoidettu keikka merkitsee mahdollisuutta uuteen keikkaan, tulevat he vahvalla alamaisasenteella. He tulevat palvelemaan.

Minulla on valta kohdella heitä orjinani tahi asiantuntijoina. Uskokaa tai älkää, mutta molemmat kulttuurit yhä elävät Suomen elokuvamaailmassa. Minä en itse sitä halunnut uskoa, kun kuulin, miten törkeän alistamisen kohteeksi ihmiset ovat valmiit asettumaan saadakseen töitä alalla.

Continue reading

Rakastamisen kriisi

Sujuuko enää aito rakastaminen kaikilta? Joskus tuntuu siltä, että sitä täytyy treenata. Mutta… mitä rakastaminen oikeastaan tarkoittaa?

Minulla on tapana osallistua keskiviikkoiltaisin kahvipöytäkeskusteluun muutamien ystävien kanssa. Kutsumme näitä tapaamisia ”Discussion Coffeeksi.” Nimessä on vähän ironiaa, sillä kaikki juomme teetä. Mutta nimellä on oma historia, josta en lähde nyt kertomaan.

Muutama viikko sitten puhuimme Discussion Coffeessa ihmisen kyvystä rakastaa. Joku meistä sanoi, että nykyään eletään rakastamisen kriisiä.

Äskeinen väite saattaa ensiajatuksella yllättää, mutta kun vähän pysähtyy miettimään, huomaa, että siinä voi olla jopa asiaa. Uskon, että ajatus on blogiartikkelin arvoinen. Continue reading

Ystävyyden jalo taito

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että ystävyys on hyve. Hyveen olemukseen kuuluu se, että siinä voi kasvaa. Mutta ystävyydellä on myös riskinsä.

Tuttavani aloitti hiljattain koulunopettajana. Eräänä päivänä hänen kollegansa opasti häntä: opettaja ei saa olla oppilaiden ystävä. Tuttavani joutui hämilleen: hänhän halusi nimenomaan olla lasten ystävä – aikuinen ja auktoriteetti tietenkin, mutta myös ystävä.

Tapaus ei liene ainutlaatuinen. Myös aikuisten maailmasta löytyy vastaavaa. Kuinka moni voi sanoa olevansa esimiehensä taikka alaistensa ystävä? Toisaalta ystävyys on niin luonnollinen asia, että varsin moni jäykkä ja pinnallinen tuttavuus voisi syventyä ystävyydeksi, jos osapuolet niin haluaisivat.

”Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”

Kaikki tarvitsevat ystäviä. Aristoteles aloittaa ystävyyttä käsittelevän kommentaarinsa toteamalla, että ystävyys on ”mitä välttämättömintä elämiselle, sillä ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää, vaikka hänelle olisi kaikki muu hyvä” (Nikomakhoksen etiikka, kirja VIII, luku 1).

Täällä Suomessa ongelma on ehkä siinä, että usein suhtaudumme ystävyyteen varsin passiivisesti. Oletamme, että ystävyys on asia, joka vain ”tulee vastaan” — siis jos on tullakseen. Ajattelemme, että ystävyys riippuu ennen kaikkea toisesta henkilöstä, hänen luonteestaan ja asenteestaan minuun.

Riippuuko ystävyys ennen kaikkea toisesta? Kyllä ja ei. Continue reading