Avoin kirje tasavallan presidentille

Suomen 12. tasavallan presidentti on nyt valittu. Hyvejohtajuus tarjoaa lukijoilleen mahdollisuuden kirjoittaa presidentille avoimen kirjeen. Tämä ja muut mahdolliset kirjeet ja kommentit lähetetään tasavallan presidentin kansliaan virkaanastujaisten jälkeen.

Arvoisa tasavallan presidentti,

Presidentti on työ. Tätä olette korostaneet kampanjanne aikana, ja olen kanssanne samaa mieltä. Presidentti ei ole vain tehtävä eikä pelkkä virka. Siksi uskon, että hyvejohtajuus on erinomainen asenne työntekoon henkilölle, joka haluaa olla Suomella töissä. Continue reading

Vapauden ja totuuden erottamaton suhde

Vapaus on kyky tehdä sitä, mitä haluaa. Vai onko?

Nykymaailmassa vapautta pidetään tärkeimpänä arvona. Vapaus on kaiken ohjenuora ja mittapuu.

Hyvä niin. Minäkin haluan olla vapaa. Kuka ei haluaisi?

Tällä blogilla on aiemminkin pohdittu vapauden määritelmää. Ajatus siitä, että vapaus on ”kyky tehdä sitä, mitä haluaa” on yleinen. Sen lisäksi, että ajatus on yleinen, se on myös vaarallinen.

Selitän miksi. Continue reading

Hyve-etiikka ja nuorten kasvatus

Kasvattaminen on haastava taitolaji. Epävarmuus ja luottamuspula eivät ole kasvatuksen viimeinen sana. Hyve-etiikka haastaa intellektuaalisen ja eettisen relativismin.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka meillä kaikilla on, on kasvattaa tulevia sukupolvia.

Se on hyvin luonteva tehtävä: kaikkihan välitämme niistä, joita rakastamme ja toivomme heille parasta. Haluamme, että he voivat fyysisesti hyvin ja että he myös oppivat löytämään suuntaa elämässään ja erottamaan hyvän pahasta.

Mutta niin luontevia kuin ne ovatkin, koulutus- ja kasvatustehtävät eivät koskaan ole olleet helppo asia. Nykyään näyttää siltä, että ne ovat entistä vaikeimpia. Nykynuoret kun eivät näytä olevan niin vastaanottavaisia kuin aikaisemmin saamaan vanhemmilta ohjeita.

Usein puhutaan sukupolvien välisestä kuilusta. Mikä siis on mennyt pieleen? Continue reading

HOT-terapia ja mindfulness

HOT-terapian suosio Suomessa kasvaa. Mindfulness-menetelmä on löytänyt tiensä aina johtamisalan kirjallisuuteen asti. Kirjoittaja peräänkuuluuttaa tietoisuutta omasta vaikutin- ja uskomusjärjestelmästään.

Kolmannen vuosituhannen megatrendiksi povattiin hengellisyyttä. Vielä 90-luvulla tämä ajatus tuntui suomalaisesta, hitaasti lämpiävästä ja järjellä perustelevasta kansalaisesta, etäältä. Vuosituhat vaihtui, marketeissa meditaatiolehdet alkoivat napsia hyllytilaa yksi toisensa jälkeen ja suomalainenkin löysi itsensä joogaamasta ja retriiteistä. Postmoderni ihminen näyttää etsivän pysyvyyttä monimuotoisuuden keskeltä. Jotain jota järjen päätelmät eivät yksin ole tarjonneet.

Mutta uusi hengellisyys ei ole rantautunut yhteiskuntaan kirkkojen kautta, siitä kielii jo jäsenkatokin, vaan yhä useampi löytää sen terapeutin vastaanotolla. Continue reading