Työkyvyttömyydestä työkykyisyyteen — Työhyvinvointi ei vain työpahoinvoinnin välttämistä

Työpahoinvointi on kansantaloudelle merkittävä rasite, mutta nykyinen työhyvinvointi on lähinnä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin rajalla taiteilemista. Nollavoinnin tavoittelua. Voisiko olla toisin?

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula toisti työhyvinvointifoorumin päätösseminaarissa 8.12.2010 yhteiskuntamme työhyvinvointiin liittyvän tärkeimmän asennemuutoksen: työkyvyttömyydestä on päästävä työkykyisyyteen. Työkyvyttömyydestä ja sen välttämisestä on päästävä työkykyisyyteen ja sen arviointiin — sekä kehittämiseen.

Ministeri on oikeassa, mutta muutos on suuri ja syvällinen, se on asennemuutos. Kyseessä on muutos sääntöetiikasta lähemmäksi hyve-etiikka. Kyseessä on muutos pahan välttämisestä kohti erinomaisuutta. Continue reading

Sairausloma vai työ? (Riko sääntöjä harkiten)

Ollako sairas vai ei, kas siinä pohdittavaa, sillä välimuotoa ei ole. Ainakaan sääntöjen mukaan.

Tämä artikkeli on lyhyt ja siihen on syynsä.

  1. Flunssassa pää toimii vajaateholla.
  2. Lyhyt artikkeli kertoo tämän asian paremmin.

Tässä vähän sairaana pohdin itsekseni: lähdenkö töihin ja jaksanko koko päivän? Kunnes huomasin, että koko kysymys on väärä.

Tulisi kysyä:

  • jaksanko tehdä töitä (kuinka paljon?) ja
  • onko siitä hyötyä paranemisen kannalta?

Viimeisin saattaa kuulostaa hassulta, mutta koen, että tässä tilanteessa lyhyt työpäivä virkistää enemmän kuin pelkkä vuodelepo. (Toimistolla ei tällä viikolla ole muita, joten tartuntavaaraakaan ei ole.)

Sääntöjen mukaan lyhyttä työpäivää ei ole. Mutta säännöt on tehty … järkeistettäviksi.

No niin. Töissä on levätty ja nyt minä lähden kotiin rentoutumaan!

Joskus sääntöjä on pakko noudattaa. Monesti niille on tarkoitus, joka toteutuu toisellakin tavalla. Ole viisas, toimi harkiten.

Hyvejohtajan sääntöetiikka

Sanotaan, että Suomi on sääntöuskovaisuuden luvattu maa. Muuhun maailmaan verrattuna olemme poikkeuksellisen kuuliaisia sääntöjen noudattajia. Jalankulkijat odottavat valojen vaihtumista, vaikka autoja ei olisi tulossa (ehkä tästä tosin on alettu lipsua viime aikoina).

Sosiologinen matkailija

On mielenkiintoista havainnoida eri kulttuurien asenteita sääntöjä kohtaan. Olen pariin otteeseen viettänyt pääsiäistä Roomassa. Kokemus on hengellisesti mahtava – ja sosiologisesti opettavainen.

Continue reading

Hyvejohtajuus ja arvojohtajuus — miten ne eroavat?

Etiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?

Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.

”Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta eri nimellä?” ystäväni kysyi.

Vastaus kysymykseen ei ole helppo.

Asiantuntija tuli avuksi: ”Arvo on alku, hyve on loppu”, hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan. Continue reading

Hyve-etiikka vs. sääntöetiikka

Aito vapaus on ei ole ainoastaan vapautta jostakin vaan vapautta johonkin. Sääntöetiikka tuottaa mielikuvituksettomia ihmisiä, joiden valttikortti ei ole luovuus. Säännöt osoittavat kohti hyveitä.

Hyvejohtajuuden yksi perustava uskomus on se, että johtajuuden ydin on ihminen itse. Ei se, mitä hän osaa tai mitä hän tietää, vaan mitä hän on.

Ihminen kehittää itseään kehittämällä hyveitään eli hyviä tottumuksia. Ennen pitkää näistä hyvistä tottumuksista tulee pysyviä ominaisuuksia.

Tämä hyvejohtajuuden taustalla oleva hyve-etiikka liittyy vain pinnallisesti ”sääntöihin”. Continue reading