Takaisin Stalingradiin – pathos ja ethos Ranskan presidentinvaaleissa

Ranskan presidentinvaalien (22.4.) kolmas sija, josta käydään kamppailua sovinnaiseksi naamioidun äärioikeiston ja militantin vasemmistopopulismin välillä, ei ole vähäpätöinen. Se näyttää suunnan populismille Euroopassa.

”Ah, tiedättekös, tämä on vaikeaa minulle, olenhan blondi”, Marine Le Pen naurahtaa.

”Hän on niin mukava”, hollantilainen toimittajaystäväni Marijn huokaa.

Ystäväni kertoo innostuneena siitä, kun Marine Le Pen söi bistrossa kokonaisen aterian jälkiruokineen kaikkineen, vetäytyi tuolissaan taaksepäin ja pisti tupakaksi. (Ranskattaret syövät eivätkä liho on urbaani legenda, kyllä he lihovat jos syövät.) Ei diivan oikkuja, vaan seksikkään käheä ääni ja taipumus tarjota toimittajillekin. Continue reading