Selfie keskitysleirillä

Mitä on tehtävissä elämäntyylille, jossa televisio on mahdollisuus päästä julkkikseksi ja keskitysleiri on viihdyttävä kauhuleffakulissi?  Voitaisiinko kehitystä ohjata kohti paremman yksilökeskeisyyden kulttuuria?

Ystäväni kävi heinäkuussa Puolassa Auschwitzin keskitysleirillä. Parakit, kaasukammiot, varastot, loppumattomat portaikot ja käytävät – siirtymisen ja jonottamisen tilat – ahdistivat ystävääni. Hän kierteli leiriä ajatuksissaan, vakavoituneena. Seinistä huokui jokaisen vainajan hämmennys ja epätoivo.

Ja kaiken tämän keskellä jotkut turistit poseerasivat mutruhuulin, ottivat selfieitä ja kikattelivat. Auschwitzin historia ei tuntunut koskettavan heitä ollenkaan. Se oli vain paikka, josta voi raportoida Instagramiin, että täällä tuli oltua, karmee sisustus.

Continue reading