Pisteliäs filosofi Seneca suosittelee kiireisille roomalaisille mindfulnessia

Istun yliopiston kahvihuoneessa huojentuneena: väitöskirjan käsikirjoitus on valmis. Ei ole kiire mihinkään.

Paikalle sattuu kollega. Hän paheksuu joutilaisuuttani: ”Sinullahan on toinenkin tutkimusprojekti! Mitä täällä istut, aika kannattaa nyt käyttää siihen!”

Ajan henki on, että kiireettömyys on tehottomuutta. Ihminen, jolla on aikaa, on epäilyttävä. ”Kiirettä pitää”, on kunniallinen vastaus, kun kysellään kuulumisia.

Kuluttajatutkija Silvia Bellezzan mukaan kiire on statussymboli.

Samanaikaisesti kirjakauppojen hyllyt pursuavat selfhelp-oppaita kiireen kiroista ja tekniikoista, joilla voi vapautua oravanpyörästä.

Mielestäni paras aihetta ruotiva kirja kirjoitettiin jo 2000 vuotta sitten. Se on nyt saatavilla myös suomeksi. Continue reading

Hyvejohtajuus ja arvojohtajuus — miten ne eroavat?

Etiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?

Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.

”Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta eri nimellä?” ystäväni kysyi.

Vastaus kysymykseen ei ole helppo.

Asiantuntija tuli avuksi: ”Arvo on alku, hyve on loppu”, hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan. Continue reading