Ole vapaasti riippuvainen!

Me modernit digi-ihmiset kaipaamme työssä ja elämässämme kahta vastakkaista asiaa: lisää vapautta ja valikoitua sitoutumista.

Emme halua sitoutua itse, haluamme olla riippumattomia. Kaipaamme lisää vapautta rooleihin, tapoihin, perinteisiin. Haluamme juuri minulle sopivan asiakaskokemuksen, ammatin, ihmissuhteen, juhlat ja lomat – ja koko elämän. Ja vapauden muuttaa sitä, kun siltä tuntuu.

Tosin samalla toivomme, että muut ovat sitoutuneita omiin valintoihinsa, kun ne koskevat meitä. Continue reading

Intohimo on tunteiden lisäksi syvää sitoutumista

Intohimo tuo monelle mieleen eroottisen rakkauden tai taiteilijan hurmioituneen luomisvoiman. Intohimo on voimakasta, räiskyvää tunnetta. Itse olen alkanut katsomaan intohimoa erilaisin silmin: intohimo on voimakkaiden tunteiden lisäksi syvää sitoutumista johonkin.

Me tunnemme intohimoa asioihin, joita tavoittelemme palavasti. Sisällämme herää voimakas, rakkauden kaltainen kaipaus jonkin tavoittamiseksi. Platonin Pitoja mukaillen intohimo voidaan nähdä voimana, joka tavoittelee aina jotain, mitä sillä ei vielä ole.

Intohimo on voimakasta pyrkimystä jotakin kohti: siinä on puutetta, koska se on jotakin vailla, mutta innokkuudessa ja merkityksellisyydessä se on rikas. Intohimo tekee elämästä värikästä, maistuvaa, merkityksellistä. Intohimo avaa elämän elettäväksi, koska se väistämättä osoittaa eteenpäin kohti tulevaa. Continue reading

Tahtomisen taito

Epäonnistumista on kehuttu aika menestyksekkäästi. Sillä on jopa oma nimikkopäivä. Silti kukaan ei tahdo epäonnistua. Paras keino siihen on oppia tahtomaan. Miten tahtoa voi vahvistaa?

Keskustelen usein nuorten kanssa heille tärkeistä arvoista. Yllätyn usein huomatessani, että nuorille tärkeät arvot ovat melko perinteisiä. Ensimmäisenä listassa on monesti velvollisuuksien täyttäminen.

Vähän aikaa sitten keskustelin toisen aikuisen kanssa, joka oli pannut merkille saman. Meillä molemmilla oli ristiriitaisia tunteita. Aina on ilouutinen se, että velvollisuuksien täyttäminen on nuorille tärkeää. Toisaalta on laajaa näyttöä siitä, ettei tuo arvo aina toteudu nuorten elämässä. Continue reading

Rakkaus on … kemiaa!

Seuraa huisin jännä tarina kahdesta aivojen välittäjäaineesta: fenyylietyyliamiinista ja oksitosiinista. Ei kuulosta jännältä? No, tämä on onneksi myös aika lyhyt tarina, ja sillä on hyödyllinen sovellus.

Muistatko kun rakastuit palavasti puolisoosi?

Toisin sanoen: fenyylietyyliamiinimäärät (ihan vaan FEA kavereiden kesken) aivoissasi rikkoivat kaikkia ennätyksiä. Tunteiden skaala vaihteli kokonaisvaltaisesta euforiasta vahvaan yhteenkuuluvuuden tunteeseen. (Aikamoinen skaala, vai mitä?)

Ja se pakkomielteinen tarve viettää loputtomasti aikaa rakkaan kanssa? Fenyylietyyliamiini.

Mitä sitten tapahtui? Tuo ihmeellinen aivojen välittäjäaine — eli hormoni — alkoi haihtua. Sitä ei voi välttää. FEA, myös rakastumishormonina tunnettu, pysyy aivoissa noin kuudesta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Sen jälkeen tuo tulinen, äärilaitoja hipova tunneskaala on sellaisenaan mennyttä.

Mitäpä sitten tulisi tehdä? Continue reading

Rakastamisen kriisi

Sujuuko enää aito rakastaminen kaikilta? Joskus tuntuu siltä, että sitä täytyy treenata. Mutta… mitä rakastaminen oikeastaan tarkoittaa?

Minulla on tapana osallistua keskiviikkoiltaisin kahvipöytäkeskusteluun muutamien ystävien kanssa. Kutsumme näitä tapaamisia ”Discussion Coffeeksi.” Nimessä on vähän ironiaa, sillä kaikki juomme teetä. Mutta nimellä on oma historia, josta en lähde nyt kertomaan.

Muutama viikko sitten puhuimme Discussion Coffeessa ihmisen kyvystä rakastaa. Joku meistä sanoi, että nykyään eletään rakastamisen kriisiä.

Äskeinen väite saattaa ensiajatuksella yllättää, mutta kun vähän pysähtyy miettimään, huomaa, että siinä voi olla jopa asiaa. Uskon, että ajatus on blogiartikkelin arvoinen. Continue reading