Tallissa syntyvät ideat

Mitä yhteistä on HP:llä ja Jeesuksella? Molempien juuret ovat tallissa, ja tallien tarinat ovat jääneet elämään.

Johtajuuteen on totuttu liittämään sellaisia määreitä kuin suuruus, voima, sankaruus, näyttävyys ja rikkaus. Mitä korkeammalla hierarkiassa henkilö on, sitä komeammalla autolla hän ajaa, sitä massiivisempi on hänen työpöytänsä ja sitä muhkeampi hänen palkkionsa. Continue reading

Mitä johtajuuden kannattaa oppia 9/11:stä?

Syyskuun 11. päivän 2001, amerikkalaisittain 9/11, piti olla tavallinen tiistai. Siitä tuli kuitenkin päivä, joka muutti peruuttamattomasti maailman suuntaa. Nyt yli kymmenen vuotta terrori-iskujen jälkeen on arvioinnin aika. Mitkä ovat 9/11:n kaksi tärkeintä opetusta, joista myös johtajuuden kannattaa ottaa oppia?

Syyskuun 2001 terrori-iskuilla on ollut merkittäviä strategisia ”ylätason” vaikutuksia maailmanmenoon, mutta vähintään yhtä vahvasti iskut (tai paremminkin iskujen käynnistämät vastatoimet) ovat vaikuttaneet yksittäisten ihmisten elämään. Olen usein ”9/11”-kirjaani kirjoittaessa joutunut pohtimaan strategisten vaikutusten suhdetta yksilötason vaikutuksiin – ja toisinpäin. Ne ovat tänä päivänä aiempaa läheisemmin kietoutuneet toisiinsa. Continue reading

Suomen maabrändin johtaminen

Ollilan porukka julkaisi marraskuussa odotetun raporttinsa Suomen maabrändin kehittämisestä. Valtuuskunnan mukaan Suomen keskeisiä vahvuuksia ovat ongelmanratkaisu, luonto ja koulutus. Näiden jalostamiseen ja brändäämiseen tulisi nyt panostaa. Miten se onnistuu käytännössä?

Maabrändivaltuuskunnan johtopäätökset eivät sinänsä tarjoa suuria yllätyksiä. Oivaltavaa raportissa on kuitenkin se tapa, jolla Suomen – ja maamme mielikuvan – kehittämistä lähestytään. Valtuuskunta ei nimittäin tarjoile lähes lainkaan poliittisia ratkaisuja.

Continue reading

Gekko on sika

Gekko sikalassa vai sika gekkolassa? Oliver Stonen elokuvan Wall Street (1987) mukaan: sika gekkolassa. Nyt ilmestyneessä jatko-osassa Money Never Sleeps (2010) ohjaaja vastaakin: gekko sikalassa.

”Greed is good.” Tämä on kuuluisin Michael Douglasin esittämän Gordon Gekko -nimisen rahamaailman lieron lausahduksista, jotka ovat jääneet elämään.

Gordon Gekkosta tuli nopeasti kultti-ikoni. Elokuva synnytti tuhansittain pikkugekkoja, tai sitten ne uskaltautuivat ulos kaapista. Myös Suomi on pullollaan 40–50-vuotiaita kyynikoita, joiden mielestä Gekko oli oikeassa: ahneus on hyvästä. Continue reading

Pilarit vai kivijalka?

Alexandre Havardin mallissa johtajuuden kivijalan muodostavat neljä päähyvettä: viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä. Kivijalan päällä lepäävät sitten johtajuuden pilarit: nöyryys ja suurisieluisuus. Onko asetelma todellisuudessa päinvastainen? kysyy Santi Martínez.

Hyvejohtajuudessa pääroolissa ovat hyveet. Se ei ole tämän blogin lukijoille yllätys. Sekään ei ole yllätys, että kardinaalihyveet – rohkeus, viisaus, oikeudenmukaisuus ja itsehillintä – ovat johtajalle tärkeitä. Nehän muodostavat Alexandre Havardin mukaan kivijalan, johon johtajuus rakentuu.

Kivijalan päällä lepäävät sitten johtajuuden kaksi pilaria – nöyryys ja suurisieluisuus. Näin siis Havardin mallissa.

Mutta… onko se totta? Continue reading

Huonot tavat tekevät elämästäsi A) mahtavaa B) tylsää?

Hyve on luonteenpiirre eli teoissa näkyvä hyvä tapa. Mutta entä huonot tavat? Miksi ne ovat huonoja?

New York Timesin bestseller-kirjoittaja Don Miller kirjoittaa tarinoita. Itse asiassa Don Miller kirjoittaa siitä kuinka me kaikki kirjoitamme omia tarinoitamme.

Jos elämäsi olisi elokuva, haluaisitko katsoa sitä? Onko se poskettoman tylsä, tunteeton suoritus, jonka suuri loppukohtaus, grande finale, on suuri vain koska se on vihdoinkin tarinan loppu? Continue reading

Karismaattinen hyvejohtajuus

Onko karismaattisuus kansankiihotusta vai todellista suuruutta? Ehkä molempia. Aito karisma viittaa jonkinlaiseen Jumalan kaltaisuuteen. Sitä vahvistavat erityisesti nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveet.

Sana ”karisma” (kreikk. kharisma) tarkoitti alunperin tietynlaista jumalallista tai Jumalalta tulevaa lahjaa. Se sai erityisen paikan nykyajattelussa sosiologi Max Weberin ”karismaattisen auktoriteetin” käsitteessä. Weberin mukaan karismaattisuus on henkilön ominaisuus, jonka ansiosta hän erottuu joukosta ja hänellä ajatellaan olevan yliluonnollisia, yli-inhimillisiä tai ainakin erityislaatuisia voimia tai kykyjä, joita pidetään jumalallisina tai esimerkillisinä ja joiden vuoksi muut suhtautuvat häneen johtajana. [1]

Weberin käsite viittaa kieltämättä johonkin hyvin erityiseen. Yleisessä kielenkäytössä karismaattisuus ymmärretään usein laajemmin. Karismaattisuudesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun tietty henkilö ”valloittavan persoonallisuutensa” ansiosta saa muut psykologisesti valtaansa. Continue reading

Hyvä johtaja ohjaa itse ajatuksiaan

Lauri Järvilehto käsittelee ajatuksenjuoksua ja puhuu ajattelun ammattilaisesta. Hyvä johtaja on ajattelun ammattilainen, sillä johtajuus on omien ajatuksiensa ohjausta ja hallintaa.

”Normaali ajattelutoiminta on pääsääntöisesti reaktiivista. Ajattelemme siis useimmiten sitä, mikä nyt sattuu päähän pälkähtämään. Ajattelun ammattilainen pyrkii puolestaan proaktiiviseen ajatteluun. Proaktiivinen ajattelu tarkoittaa omista mielenkiinnon kohteistamme syntyvää ajattelua. Proaktiivista on esimerkiksi arvoituksen ratkaiseminen tai artikkelin työstäminen, päättelytyön tekeminen, mietiskely tai vaikkapa haaveilu.”

Miten ajattelen pääni ulkopuolella? [Ajattelun ammattilainen]

Hyveellinen rentoutuminen: johtajan tehokkuuden ehto

Johtajuus vaatii rentoutumista. Mutta tuloksekas rentoutuminen edellyttää hyveitä. Ilman niitä ihminen vaappuu epävakaasti työnarkomanian ja laiskottelun välillä löytämättä koskaan asian ydintä.

Paradoksi: miten moni sanookaan lähteneensä lomalle väsyneenä ja palanneensa vielä väsyneempänä.

Rentoutumisen tarve

Työnarkomania, jatkuvat ylityöt, rästit, paineet, sähköpostit ja dokumentit päivällisellä ja yömyöhällä… Joskus miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä – mutta rajansa kaikella.

Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista.

Kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen, s. 302) Stephen Covey kuvaa sisäisen uudistumisen tarvetta hauskalla tarinalla:

Oletetaan, että tapaat metsässä miehen, joka sahaa puuta nurin hiki hatussa.
”Mitä sinä teet?” kysyt häneltä.
”Etkö näe?” kuuluu kärttyinen vastaus. ”Kaadan puuta.”
”Näytät väsyneeltä!” sinä huudahdat. ”Kuinka kauan olet jo sahannut?”
”Kuudetta tuntia”, mies vastaa, ”ja olen aivan poikki! Tämä on kovaa hommaa.”
”Mikset sitten pidä muutaman minuutin taukoa ja teroita sahaasi?” kysyt. ”Varmasti työ sujuisi silloin ripeämmin.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, mies virkkaa painokkaasti. ”Minun täytyy sahata!”

Continue reading

Paluu hyvepolitiikkaan, osa 3: Utopistinen ajatus

Miten olla idealisti olematta naiivi? Entä miten olla realisti olematta kyynikko? Se onnistuu ymmärtämällä, että utopia sekä on että ei ole saavutettavissa.

Hyvepolitiikan peruspilarit lepäävät kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Mitä on utopia?

Vuonna 1516 Thomas More kirjoitti kuuluisimman teoksensa: Utopia. Siinä matkamies Raphael Hythlodaeus kertoo käyneensä Utopia-saarella, jossa vallitsi täydellinen yhteiskuntajärjestelmä. Sana utopia onkin Morelta peräisin.

Utopia-sana on löytänyt tiensä lähes kaikkiin kieliin. Se tarkoittaa täydellistä yhteiskuntajärjestelmää. Arkikielessä siihen liittyy olennaisesti uskomus, ettei utopiaa ole olemassa eikä sitä voi olla olemassa. Jos joku uskaltaa väittää, että se on mahdollinen, realistit leimaavat hänet naiiviksi idealistiksi: ”Utopistinen ajatus!” Idealisti vastaa syytteeseen sanomalla, että kyynisyys on itsensä toteuttavaa profetiaa. Continue reading

Hyveet ja rakastaminen

Rakastaminen ja rakkauden osoittaminen eivät ole sama asia. Mutta hyveet auttavat molemmissa. Nöyryys, suurisieluisuus, rohkeus ja jopa järjestys — miten ne liittyvät rakkauteen?

Toukokuussa kirjoitin rakastamisen kriisistä. Lupasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, miten hyveet voivat konkreettisesti auttaa ”rakastamaan paremmin”.

Tuohon väitteeseen haluaisin lisätä vielä toisen: hyveet auttavat osoittamaan rakkautta paremmin.

Molemmat väitteet kulkevat yhdessä ja ne vahvistavat toisiaan, mutta ne eivät ole sama asia.
Continue reading

Managerointi vs. johtajuus

Johtajuuskirjallisuudessa on usein tapana erottaa johtajuus (leadership) ja managerointi (management) toisistaan.

Tämä on tietenkin määrittelykysymys. Yleensä kuitenkin hyväksytään, että yhtäläisyyksistä huolimatta niillä on olennainen ero.

Johtajuusguru Peter F. Druckerin sanoin: ”Managerointi on asioiden tekemistä oikein; johtajuus on oikeiden asioiden tekemistä.” Lisäksi hän paljastaa: ”En enää opeta ihmisjohtamista [management of people]… opetan ennen kaikkea itsensä johtamista.”

Kaikki nopeat fiksit tyyliin ”10 askelta täyttymykseen” tai ”valaistumisen kolme salaisuutta” ja muut oikotiet onneen ovat minusta aina olleet blaah. Taistellakseni tätä tylsää ennakkoluuloani vastaan, julkaisen tässä kymmenosaisen argumentin hyvejohtajuuden vaikutuksesta managerointiin. Lähtökohta (1-2), teesi (3), perustelu (4-9) ja summa summarum (10).

Teesi (3) eli väittämä on seuraava:

Vain hyvejohtaja tietää minkälaista managerointia kulloinkin tarvitaan. Continue reading

Ale

Johtajuuskeskusteluissa voi helposti unohtaa, että yksi johtajuuden peruspilareista ja samalla sen tavoitteista on palveleminen. Mutta onko palveluhenki muodissa?

Joulun jälkeen tulee ale ja tipaton tammikuu. Jälkimmäinen ei kiinnosta minua, kun ei ole tarvetta. Ensimmäistä on mielenkiintoista seurata. Samoilla ihmisillä, joilla ensin oli joulukiirettä, on nyt kiire ostamaan alennusmyynnissä. Joulurauha jäi näköjään lyhyeksi. Minäkin ostin. Ja mietin.

Mieleen tuli muun muassa Tommy Hellstenin kirjan otsikko ”Saat sen mistä luovut”. En ole kirjaa lukenut, joten en voi sen sisällöstä puhua. Mutta kirjan nimeä pohdiskelin. Kun tavaratalossa katsoin ympärilleni, en voinut olla samaa mieltä Hellstenin kanssa. Miten on mahdollista, että kun luovun ale-paidan ostamisesta, saan kuitenkin sen? Tämä ihmettelyni korostui nähdessäni tavaroiden runsautta. Tarjolla oli kaikenlaista. Hellsten varmastikin taitaa tarkoittaa aivan jotakin muuta, ajattelin.

Continue reading

Nöyryys ja suurisieluisuus: vihollisia vai veljeksiä?

Nöyryys on elämänilon perusedellytys. Mutta nöyristely on aidon nöyryyden irvikuva. Suurisieluisuus, joka on palaamassa suomalaisten sanavarastoon, on puolestaan nöyryyden kaksoisveli.

Johtajuuden syvimmät hyveet ovat suurisieluisuus ja nöyryys. Näin asian esittää Alexandre Havard kirjassaan Virtuous Leadership (Scepter, 2007): suurisieluisuus saa johtajan unelmoimaan ja tavoittelemaan suuria asioita; nöyryys ohjaa hänet palvelemaan muita. Näihin kahteen luonteenominaisuuteen rakentuu todellisen johtajan nauttima arvovalta ja luottamus.

Mutta eikö tässä yhdistelmässä ole jotain ristiriitaista? Eikö suurisieluisuus ole suorastaan nöyryyden vastakohta?

Ei ole. Niiden välillä vallitsee syvä toisiaan tukeva suhde, jota voisi suorastaan kutsua riippuvuudeksi: vain aidosti nöyrä voi olla aidosti suurisieluinen. Ja päinvastoin.

Ole nöyrä, mutta älä nöyristele

Meillä on vaikea suhde nöyryyden kanssa. Varsinkin Suomessa. Toisaalta olemme hyvin kunnianhimoisia, mutta toisaalta emme haluaisi, että kukaan huomaa – tai ainakaan huomaa meidän haluavan tulla huomatuksi. Lisäksi olemme varsin jääräpäinen kansakunta, mikä on merkki ylpeydestä.

Continue reading

Anteeksi

Anteeksipyyntö saattaa tuntua joskus häviöltä. Kyseessä on silti aina voitto. Voitto kohti suuruutta.

Tunnustan: minäkin olen aikuisena lukenut Harry Potteria. Olen lukenut kaksikin kirjaa. Tykkäsin.

Paitsi että juoni on älykäs, kieli on rikasta ja hahmot hyvin ajateltuja, Potterin kirjoissa on paljon hyveitä.

Pidin erityisesti siitä, kun Harry kerran keskustelee velhokoulun rehtorin kanssa ja tämä sanoo Harrylle: ”Kuule, Harry, muista että elämässä tärkeintä – mikä tekee sinusta hyvän – eivät ole taitosi vaan valintasi.” Tämän muistin, kun luin Alexandre Havardin kirjaa Virtuous Leadership: An Agenda for Personal Excellence. Kirjassa todetaan, että tottumukset muokkaavat ihmisen. Continue reading