”En kuullut, en ymmärtänyt, en tiedä”: vapaus on kolmen lauseen päässä

Taskussa kulkevan Googlen ja Wikipedian myötä nykyihmisellä on kaikki tieto. Siinä on se vaara, että kihahtaa kaikkitietäväksi. Kaikki tieto vaatiikin rinnalleen suomenkielen vapauttavimman lauseen.

”Ja sitten oma kenttä enarille”, lisäsi asiakas. Olin nuori konsultti ja tähän asti konsultaatio oli edennyt täydellisesti, mutta nyt rajallinen tietämykseni oli vaarassa paljastua.

Aivoni hypähtivät hälytystilaan.

”Enarille? Sanoiko se kuitenkin Einarille. Oliko tuo vitsi? Ei naurua. Ei se ollut vitsi. Enari? Kuka on Enari!? Ei voi mitään, mennään mukaan.”

”Niin, tietenkin. Laitetaan Enari mukaan, tuonne loppuvaiheille”, vastasin naama peruslukemilla.

Paluu toimistolle oli mutkikas. Onko Enari numero, päivämäärä vai tekstikenttä? Voiko jollain olla Enaria ja jollain taas ei? Vai oliko se kuitenkin varastopäällikön lempinimi?

Continue reading

Mikä estää nykyihmistä löytämästä viisautta?

Viisaus oli eräs kardinaalihyveistä sekä Aristoteleella (oikeudenmukaisuuden, kohtuullisuuden ja rohkeuden ohella) että Tuomas Akvinolaisella (joka lisäsi listaan vielä uskon, toivon ja rakkauden). Harvalle nykyajan ihmiselle muinaisilla hyvelistoilla on tietenkään mitään merkitystä – mutta onko hyveilläkään merkitystä? Erityisesti: Onko ajassamme sijaa viisaudelle?

Liikaa informaatiota

”Too much information running through my brain. Too much information driving me insane.” Näin lauloi The Police vuonna 1981. Informaatiotulva oli liikaa Stingin ja kumppaneiden aivoille, aivan kuten se tuntuu tänä päivänä olevan liikaa monille meistä. Jos vielä ei olla aivan hulluuden partaalla, niin reuna ainakin lähestyy uhkaavasti.

Runoilija T. S. Eliot muotoili saman asian puoli vuosisataa aiemmin, vuonna 1934, hieman elegantimmin: ”Missä on viisaus, jonka olemme hukanneet tietoon? Missä on tieto, jonka olemme hukanneet informaatioon?” Continue reading

Tarina naputtajista ja kuuntelijoista: Miksi ideaasi ei ymmärretä ja mitä voit sille tehdä

Valitse jokin sävel, jonka kaikki tuntevat. ”Paljon onnea vaan” tai vastaava. Joko valitsit? Seuraavaksi arvioi kuinka moni kymmenestä kuuntelijasta tunnistaisi sävelen, jos naputtaisit sen pöytään.

Itse asiassa, voit kokeilla naputtaa hetken tuota säveltä. Kokeile vain, ei kukaan katso sinua hassusti. Naputtelu on ihan normaalia puuhaa. Siitä vain! Naputtelu vaatii vain pari sekuntia ja siten saat paljon enemmän irti tästä artikkelista.

Nap, nap! Hyvä meininki, eikö? No, kuinka moni arvaisi valitsemasi sävelen?

Älä lue eteenpäin ennen kuin olet vastannut.

Elizabeth Newton Stanfordin yliopistosta esitti vastaavan tehtävän vuonna 1990. Kokeen aikana yhteensä 120 säveltä naputettiin pöytään. Continue reading

Tuntea ja tulkita

Järkeilijä ja tunteilija, kylmä analysoija ja kiehuva kokija. Kyseessä on kahtiajako, joka on varmasti yhtä vanha kuin itse ihmisyys, ja meillä on tapana asettaa nämä kaksi arkkityyppiä vastakkain ikään kuin kyseessä olisi jokin ikiaikainen taistelu, jonka voittamisesta koko elämä on kiinni.

Jyrkkänä rationalistina ajattelin pitkään, että enemmän tuntevat kanssaeläjäni ovat ikään kuin jääneet kehityksessään jotenkin jälkeen. Stoalaisuudesta ja buddhalaisuudesta inspiroituneena näin, että elämän liike – se liike, joka muistuttaa heiluria – oli kauneimmillaan, kun se oli rauhallista ja lyhyttä.

Sanonnan mukaan heilurin käydessä positiivisessa ääripäässä käy se välttämättä samalla voimalla myös negatiivisessa ääripäässään.

Continue reading

Hitaan järjen kritiikki – hyveet ymmärtämisen ehtona

Hitaan järjen kritiikki (Perussanoma 2011) on yllättävä kirja typeryydestä ja järkevyydestä. On vaarana, että tämä pienen kustantamon julkaisema mainio teos jää vaille sitä huomiota, jonka se ansaitsee. On myös syytä olettaa, että Hyvejohtajuus-sivuston lukijat saattavat olla kirjasta kiinnostuneita. Syy käy ilmi tämän arvion loppupuolella.

Erimielisyydet ja niistä nousevat konfliktit ovat niin oman pienen lähipiirimme kuin koko ihmiskuntamme rasite. Ongelma on globaalia mittaluokkaa. Minkälaista lääkettä olisikaan, jos erimielisyyttä osattaisiin ymmärtää ja sen kanssa osattaisiin elää paremmin? Ja kuinka mahtavaa olisikaan, jos saisimme nostettua ymmärryksemme ja tiedon hankintakykymme sille tasolle, että nuo rasitteet vähenisivät oleellisesti?

Tämä kirja tarjoaa tuota lääkettä ja mahtavuutta. Oletko valmis ensimmäiseen annosteluun? Continue reading

Johtajan lujuudesta

Hyvän johtajan yksi tuntomerkki on lujuus. Lujuus on hyve, joka sijoittuu löperyyden ja kankeuden välimaastoon. Oikealla tavalla luja johtaja tietää milloin olla luja ja milloin joustava. Norsusta sanotaan, että se voi sekä repiä kärsällään irti puun juurineen että poimia maasta perunalastun murtamatta sitä. 

Meille on luonnollista tarrautua uskomuksiimme, kantoihimme ja teorioihimme varsin voimakkaasti. Me luonnostamme vastustamme muutosta sen suhteen mitä pidämme oikeana.

Tietomme voi kohdistua joko siihen miten ajattelemme asioiden tai sen hetkisen tilanteen olevan, mitä päämäärää meidän tulisi tässä hetkessä tavoitella, sekä sitä mikä on paras tapa pyrkiä tähän päämäärään.

Kun olemme muodostaneet kantamme, emme muuta sitä kovin helposti. Kuten sanoin, tämä on meille luonnollista ja luovuttamaton ehto, jotta voimme ylipäätään toimia tai tehdä minkäänlaisia päätöksiä. Tätä voidaan kutsua ”tiedolliseksi konservatiivisuudeksi”.

Samaan aikaan meissä kuitenkin elää pyrkimys oppia uutta. Opiskelun, keskustelujen, tutkimuksen ja kokemuksen kautta saamme tietoa maailmasta, joka voi haastaa aiemmat kantamme.

Nämä kaksi luontaista halua saavat aikaan meissä usein sisäisiä konfliktitilanteita. Continue reading

Tiedon rakastamisesta

Yksi hyvän johtajan ominaisuus on terve suhde tietoon ja tiedonhankintaan. Hän osaa erottaa olennaisen tiedon epäolennaisesta, mutta ymmärtää, että myös joutavuudella voi olla oma rakentava merkityksensä. Mutta kuinka Michael Bay tähän liittyy?

Ihmisten elämä koostuu pitkälti erilaisten asioiden haluamisesta—jopa siinä määrin, että meidän olemuksemme muotoutuu käytännössä sen mukaan mitä me rakastamme tai himoitsemme.

Ihmiset haluavat tulla rakastetuiksi ja arvostetuiksi. He haluavat omaisuutta, valtaa, seksiä ja ystäviä. Aristoteleen Metafysiikassa esittämän kuuluisan lauseen mukaan ihminen haluaa myös tietää.

Mikään näistä halun kohteista ei ole sinänsä pahaa, mutta ne voivat muuttua sellaiseksi silloin, kun niitä ei rakasteta, vaan himoitaan. Himolla tarkoitan tässä yhteydessä halua, joka toteutuu joko väärässä kontekstissa tai muuten väärällä tavalla.

Tässä esseessä keskityn nyt tarkastelemaan miten tietoa ja tietämistä tulisi rakastaa oikein. Continue reading