Mad Max: Fury Road – Rytinää ja rikkinäisyyden filosofiaa

Uusi Mad Max: Fury Road on saapunut valkokankaalle. Aku Visala kertoo arviossaan, kuinka tiukan toimintaelokuvan kuoren alle on ladattu varsin paljon sisältöä. Mitä tapahtuu, kun maailma rikkoutuu?

Vanhana toimintaelokuvien harrastajana minua hirvittää aina, kun klassikkoja väen vängällä väännetään uuteen, 2010-luvun asuun. Uudelleenfilmatisointien historia on varsin surullinen, vaikka poikkeuksiakin on.

Australialaisen George Millerin Mad Max –elokuvat (1979, 1982, 1985) ovat toimintaklassikoita: rähmäisiä ja vauhdikkaita tykityksiä, jotka ovat enemmän b-elokuvia kuin tyyliteltyjä Hollywood kassamagneetteja.

Mad Maxit olivat kuitenkin enemmän kuin pelkkää toimintaa. Niiden postapokalyptinen visio puhutteli ihmisiä syvästi ja ne synnyttivät kokonaisen uuden genren. Tuhansien halpakopioiden lisäksi postapokalyptisesta rappiomaailmasta tuli ilmiö myös tietokonepelien maailmassa. Tuskin olisi olemassa esimerkiksi merkittävää Fallout–pelien sarjaa ilman Mad Maxia.

Nyt, 30 vuoden jälkeen, George Miller on jälleen ohjaimissa. Minun ei olisi tarvinnut olla huolissani. Continue reading

Pelon pelko tekee minusta puoli-ihmisen

Eniten maailmassa pelkään pelon tunnetta. Pelkään sitä niin paljon, että en halua kuulla siitä edes kertomuksia. Kestän vain selviytymistarinat, mutta en sitä, että pelko lamauttaa ihmisen.

Heräsin juuri äsken. Olin ollut tyhjässä ränsistyneessä talossa, jossa repaleiset haamut vainosivat minua. Yritin väistellä niitä ja löytää paikan, jossa levätä. Haamut eivät antaneet periksi.

Continue reading

Tunteita, tietoa ja toimintaa

Kuuntele, kannusta, kiitä ja kiinnostu. Neljä K:ta joilla pääset pitkälle.

Valmennettavani Tapani johtaa keskisuurta rakennusalan yritystä, jonka hän perusti kolmekymmentä vuotta sitten muutaman kollegansa kanssa. Firmalla menee hyvin: tämänkin laman aikana on joka vuosi palkattu kymmenisen uutta ihmistä. Enemmänkin palkattaisiin, kun vaan löytyisi osaavia tekijöitä. Töitä on koko ajan enemmän kuin pystytään tekemään.

Continue reading

Käytännön viisautta johtamiseen

Talonpoikaisjärki tai käytännöllisyyden viisauden hyve (prudentia) tukee päätöksentekoa se jokaisessa vaiheessa: valmistelussa, harkinnassa ja päätöksen toimeenpanemisessa.

Istun mökillä nojatuolissa. Katson ikkunasta ulos. Ulkona on puolimetriä lunta. Lumi peittää puiden oksat. Pikkulinnut ovat kerääntyneet lintulaudoille ruokailemaan. Ne näyttävät hyvin pyöreiltä. Muutamia lumihiutaleita leijailee taivaalta. Naapuritalon piipusta nousee ohut ja suora savu. Tiellä näkyy satunnaisesti joku auto. On niin hiljaista, että kuulen välillä vain keittiön jääkapin hyrisevän.

Olen lähdössä muutaman tunnin kuluttua kotiin. Continue reading

Miksi hyvä johtaja on hyvejohtaja?

Johtamisen arvottaminen on koko lailla konstikasta. Onko hyvä johtaja sellainen, joka saa työntekijöistä parhaat puolet irti – vai määräytyykö johtajan kyvykkyys sen mukaan, mitä jää viivan alle? Johtaja on ennen kaikkea suunnannäyttäjä. Hyvä johtaja on siis sellainen, jonka osoittama toiminnan suunta johtaa jonkin ihmisjoukon mahdollisimman suureen hyvinvointiin.

On aiheellista kysyä, mitä johtaminen tarkoittaa. On johtajuutta, managerointia, itsensäjohtamista, suunnannäyttämistä. Ensi käteen näyttää siltä, että johtaminen on käsite, jonka alle on parkkeerattu jos jonkinlaista määräävää toimintaa. Niinkin paljon, että esimerkiksi Amazonin kategoriasta ”Management and Leadership Books” löytyy kymmeniä tuhansia niteitä. Siinä on johtajuustutkijoille maaperää perattavaksi.

Wikipedia tietää kertoa, että johtaminen on ”tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa”. Johtajuuden pohjimmainen funktio onkin ennen kaikkea suunnan osoittaminen jonkin ihmisjoukon toiminnalle. Suuntaa nyt voi näyttää vaikka sormella – mutta minkälainen on hyvä suunnannäyttäjä? Continue reading